keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Kieltä läpi naurun (tai kyynelten)

Onhan se ihan totta ja mitä sitä nyt kiertelemään näin tuttujen kesken. Pohjoisen Vaimo tutustui mieheensä englannin kielellä. Sillä hän on periaatteen nainen, eikä suostunut kuuntelemaan isäänsä, että venäjää kannattaa opiskella. Eihän sitä kieltä nyt kukaan järkevä opiskele. Jos nyt jotain, niin voi sitä vähän saksaa tai vaikka espanjaa. Mutta venäjää. Tphyi.
Pienimuotoinen tutkimus ympärillä olevien monikulttuuristen pariskuntien kanssa on osoittanut, että jos yhdellä kielellä tutustuu, niin sitä onkin sitten kerpeleen vaikea vaihtaa myöhemmin toiseksi. Tämä on pätenyt myös Pohjoisen Vaimon parisuhteeseen. Vinkkivinkkisenä tässä voi sanoa että tutustukaa ihmiset kuulkaa toisiinne ihan omilla kielillänne. Vuoden, puoltoista kun pulputtaa omaa äidinkieltään kummatkin toisillensa, niin eiköhän jossain vaiheessa lamppu syty sen kielen kanssa. Ja jos toinen on vielä siinä vierellä, niin voi olla varma että oikeasti kiinnostaa. Eikä sitten myöhemmin itketä sen vaikean ulkomaankielen kanssa.

Vuosien vieriessä on täytynyt tunnustaa se tosiasia, että puolisonsa tuntee parhaiten kun osaa hänen kieltään. Alkuasukasmies ahkeroi suomenkielen hihaansa jo ihan alkuvaiheessa. Pohjoisen Vaimo ja venäjän kieli, on taas vienyt vuosia... ja muutaman siihen päälle. Aikoinaan Suomessa venäjän tunneilta Pohjoisen Vaimo muistaa raskaahkon tunteen siitä, että venäjän kieli on jotain niin hienoa ja korkealentoista, että sitä ei voi oppia kuin klassisen kirjallisuuden tai nukuttavien, ja yhtä aikaa itkettävien surullisten laulelmien kautta. Opettajat olivat aina permanenttipäisiä täti-ihmisiä, jotka puhuivat luokan edessä mukavissa kukkaneuleissaan vino hymynkare kasvoillaan, liihottaen tunnin aikana muistojensa Pietarissa. Venäjän kieli oli ylipäätään omittu niille, jotka olivat opiskelleet Neuvostoliitossa 40-v sitten, tai ainakin eläneet suurimman osan elinajastaan silloin kun Neuvostoliitto vielä kukoisti. Kerran hän erehtyi bisnesmiesten venäjän tunneille, mikä taas maalasi ihmeellistä rotuoppimaista kuvaa venäläisistä ihmisistä, joita pitää aina lähestyä vodkapullo kädessään, muuten heidän kanssaan ei löytäisi ikinä yhteistä kieltä, venäjän ollessa kuinka sujuva tahansa.

Miksi koskaan ei käynyt mielessäkään, että venäjän kieleen voi tutustua ihan samalla tavalla kuin englantiinkin? Että Venäjällä on olemassa myös modernia kirjallisuutta, kaikki laulut eivät ole 50-v vanhoja laulelmia, ja että venäläisillä on ihan törkeän hyvä huumorintaju? Silloin kun Venäjä ja sen kulttuuri ovat vielä itselle sumeata ja epämääräistä, olisi joku neuvostomuisteloissaan elävä opettaja voinut herätä ja huomata että nämä oppilaat ovat oppineet englantinsa suosikkibändiensä sanoituksista ysikytluvulla. Heillehän voisi tunnilla tarjota vaikka...vaikka mitä. Ja nyt kun itse jo ymmärtää että Venäjä on muutakin kuin Neuvostoliitto, Putin, vodka, kaupankäynti ja banja, ja osaa itse sekä etsiä että löytää sujuvasti asioita, Pohjoisen Vaimo voisi tarjota kielestä kiinnostuneille vaikka tällaisia klippejä. Sillä kielenopiskelu saattaa vahingossa olla myös hauskaa. Huom, useat linkit on rutuben kautta, koska YouTube ei näköjään salli venäläisiä videoita enää linkattavan tai ladattavan Bloggeriin. HAH!!

Stand up tarjonnassa on Venäjällä mistä valita. Pohjoisen Vaimolla on liuta suosikkeja, ja tämä herra kuuluu heihin:
Ivan Abramov, musikaalista stand uppia

Comedy Club, eli Комеди клаб, on pyörinyt telkussa jo yli kymmenen vuotta, ja tehnyt tekijöistään julkkiksia. Välillä ohjelma on ratkiriemukas, joskus ei taas nappaa. Tässä yksi mainioimmista musikaalisista tuokioista ohjelmasta muutaman vuoden takaa. Voi vaikka opetella laulamaan mukana, koska pätkässä on tekstitys!
Minä rakastan öljyä

Ukrainalainen laulajatar Yolka eli Ёлка aloitti vähän sarkastisemmilla lauluilla uransa, mutta Pohjoisen Vaimoon on iskenyt sekä vanha että uusi tyyli. Tässä laulu millä hän lopulta sai suuren yleisön puolelleen:
Elka, Provence

Sitten telkkuohjelmiin! Pohjoisen Vaimo ja pesue katsoo yhdessä muutamaa ohjelmaa viikoittain. Eräs ohjelma minkä piti alun perin olla nuorille aikuisille, on saavuttanut suurimman suosion 8-14-vuotiaiden keskuudessa, ja niin myös Poikasten. Se on Орел и решка, hyvin raikkaalla otteella tuotettu ja tehty matkailuohjelma, jossa kohteeseen päästyään juontavat heittävät kolikkoa. Hävinnyt joutuu pärjäämään kaupungissa sadalla dollarilla, voittanut saa luottokortin ilman käyttörajaa. Toinen hyvin usein seurattu ohjelma Pohjoisen Vaimon perheessä onkin tosi-tvtä, Ревизорро jossa juontaja käy tarkistamassa ravintoloiden ja hotellien tasoa, hygieniaa ja lakien noudattamista ympäri Venäjää. Linkissä killuva kaikkein uusin kohde Moskova on saanut kyllä Pohjoisen Vaimon miettimään kävisikö ikinä enää yhdessäkään ravintolassa kotikaupungissaan. Uh!!


Parempaa kielellisen oppimisen vuotta toivottaa,
Pohjoisen Vaimo!

ps. Kaikella rakkaudella ihmisille jotka pitävät permanenteista ja kukkaisista neulepaidoista. Saatte anteeksi sekä paidat että permikset.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Lähiölauantai

Kun ensin kaupunki oli paukahtanut täyteen lunta, sitten taas muotoutunut uima-altaaksi, seuraavaksi valellut paksun jääkerroksen perhefarmarin päälle ja viimeiseksi päättänyt toivottaa hyvää joulua pari kuukautta etukäteen. Sen komean maiseman sisälle kaupunki kuitenkin jätti  viiltävän jään, jota pitkin Pohjoisen Vaimo heitti lopuksi komeat liparit kahvikuppi kädessään hienon yliopiston edessä, ottaen lähikontaktia maan kanssa käynnissä olevan Bentleyn vieressä;

kun juurihoidettu hammas irtoaa kesken lounaan, sekoittuen suuhun ruoan sekaan erityisen kovana palasena, niin että loputkin hampaat meinaavat nyrjähtää sijoiltaan siinä rytäkässä, ja Pohjoisen Vaimo tajuaa että hänen suussaan ei varmasti ole enää yhtään alkuperäishammasta kun hän täyttää 40v;

kun vanhempainiltana onkin niin perkeleellinen pääkipu, että taatusti kukaan Isoveljen erityisen hienon lyseon opettajista ei varmasti ymmärtänyt sanaakaan Pohjoisen Vaimon mongerruksesta heidän kielellään. Pohjoisen Vaimo uskoi sen kaiken jälkeen että hän ei ole koskaan koko kieltä edes opiskellut, saatikka kuullut sen olemassaolosta, ja se ihminen joka juuri luki venäjän kirjallisuuden vanhaa klassikkoa alkuperäispainoksena, ei ollut hän;

kun kuoroharjoituksissa vieressä istuva alkuperäisväestöön kuuluva naishenkilö räplää kolmenkymmenen sekunnin välein puhelintaan, pureskellen samalla purkkaa ja venyttelee tylsistyneen näköisenä Uggi buutseihin piilotettuja jalkojaan. Ja tietenkin istuu puolinukkuvassa asennossa hartiat täysin lytyssä, ja silti vetaisi oikeassa kohdassa aina täysin puhtaan A2:sen;

kun säärikarvat ovat kasvaneet lämmittäväksi kerrokseksi farkkujen alle eikä niitä vain ole viitsinyt ajella, kulmakarvat ovat ryömineet toistensa luokse sanoen käsipäivää nenän yläpäässä ja pinsetit ovat hukkuneet;

NIIN sellaisen hienon, marraskuisen, moskovalaisen viikon jälkeen on täysin luonnollista että Pohjoisen Vaimo käyttää lauantai-iltansa pesten konttausasennossa koko asunnon lattiat, koska luudanvarsi on ruostunut rikki, ja ihan vain urheilun vuoksi siihen päälle hinkkaa keittiön seinät puhtaaksi.

Ja lopuksi päättää kertoa siitä teille.









torstai 15. syyskuuta 2016

Toimistowars

Syyskuu pamahti päälle täydellä teholla,  se ensimmäinen päivä. Toista yhtälailla dynaamista, pyörivää, sähläävää ja sähäkkää kalenterilukua saa Venäjällä hakemalla etsiä. Koulujen alku,  Lineika (koulun ensimmäinen tunti, joka on juhla sekä vanhemmille että lapsille), ilmapalloja lähetettynä taivaalle, ja tänä vuonna entistä enemmän keskustelua siitä, pitäisikö ainaisten opettajille ojennettavien kukkapuskien sijaan lahjoittaa kukkiin menevät rahat esimerkiksi sairaille lapsille

Pohjoisen Vaimo, kuten vankasti voi olettaa, aloitti syyskuunsa myöskin aktiivisena, sillä niin sitä perinteisesti tulee tehdä. Kun Kiinassa tehtyjen koulureppujen tuoksu leijuu ilmassa, on uuden alku aina mahdollista. Ja niin lähti Pohjoisen Vaimokin henkseleitä paukutellen kohti tätä taianomaista vuodenaikaa. Tuore kuntosalikortti lompakossa, opintoja ja harrasteita buukattuna, manikyyri ja kampaamoajat plakkarissa ei voi olla kuin erityisen tyytyväinen kaikkeen siihen ei vielä saavuttamaansa. Kunnes sitä törmää siihen ihan tavalliseen jarrumestariin. Toimistoasioihin.

Toimistoon päästiin kahvikupin ääreltä käydyn keskustelun kautta, toisen koulupäivän jälkeen. Ystävä oli yhtä sydämistyneen huolestunut Pikkuveljen koulutilanteesta kuin Pohjoisen Vaimokin, ja laittoi ahkeran aivoriihen päälle. Tilanteeseen oli saatava muutos - jokaisen koulua käyvän lapsen tulisi nauttia koulunkäynnistä ja pystyttävä olemaan rento ja iloinen oma itsensä luokkaympäristössään. Tämä ei millään tavalla toteutunut Pikkuveljen luokassa, ja koska opettaja oli kykenemätön näkemään itsessään tai tavoissaan mitään vikaa, oli parempi ihan oikeasti etsiä uusi koulu. Ystävän avulla asia oli taputeltu jo samana iltana.  (Mainitkaa asia, mitä Venäjällä ei voisi suhteilla hoitaa )

(kuuntelee hiljaisuutta)

Seuraavana koulupäivänä Pikkuveli pakkasikin reppua jo eri kouluun, Pohjoisen Vaimon tunkiessa Tärkeitä Papereita käsveskaansa. Uuteen kouluun piti kärrätä vanhalla koululla olevat paperit, mutta yksinkertainen tehtävä sai muutaman ylimääräisen vaiheen YHDEN paperin puuttuessa. Todiste siitä että Pikkuveli asuu pysyvästi Moskovassa, jonka saa kätevästi viidessä minuutissa paikallisesta valtiontoimistosta. Saadakseen tämä yhden paperin, näppärällä ja nopealla jonotuksella, Pohjoisen Vaimon kuuluu järjestää seuraavat asiat kuntoon:
1) Pikkuveljen syntymätodistuksesta duplikaatti (kyllä, jossain vaiheessa joku neropatti päätti että syntymätodistukset tehdään rapeasta paperista, jonka muste kuluu sillä samalla katseella,  jolla mikä tahansa toimistotyöntekijä sitä lukee - joten alkuperäinen todistus ei ole enää toimistokelvollinen), näyttääkseen sen todistuksen toimistossa, saadakseen Pikkuveljen rekisteröintipaperin.
2) Maksaa duplikaatin maksu pankissa (Anteeksi, mutta meidän pankkitietokannassa ei ole mahdollista valita maksunmaksajan kansallisuudeksi suomalaista, jos odotatte ensi viikon keskiviikkoon niin korjaamme tilanteen. Voitte kyllä koittaa maksaa maksun jossakin muussa pankissa, jos sillä on kovin kiire (kerrotaan Venäjän parhaassa pankissa.) No ehkäpä odotellaan.
3) Tehdä uudesta passistaan käännös (Kyllä, näen oleskelulupanne, mutta oleskelulupa myönnetään aina voimassaolevan kotimaanpassin mukaan. Näin ollen tarvitsen passistanne notaarin vahvistaman käännöksen, kerrotaan arkistotoimistossa, mistä saa duplikaatin. (Välillä Pohjoisen Vaimo miettii, miten hän koskaan pääseekään tänne maahan sisään, ilman notaarin vahvistamaa passikäännöstä rajalla...sillä se on ainoa paikka missä sitä ei vaadita.)

Onhan tämä kaikki niin tuttua, ei mitenkään vaikeaa taikka uutta, mutta tämä kolmen asian lista, mikä tulee tehdä, saavuttaakseen sen neljännen ja varsinaisen, on vielä täysin kesken. Pohjoisen Vaimon kuun alussa herättäneet Into ja Tarmo kiskovat varmastikin jossain Konkovossa kahvia kaksin käsin, sillä he eivät ole enää viikkoon reportoineet itsestään mitään.  Se syyskuun alun kevyt askel ja tulevaisuuteen suuntautunut toiveikas katse on nyt kosahtanut ja jämähtänyt toimiston seinään, mistä sitä parhaillaan raavitaan lastalla irti.
On se aika, syykuun tuoksu ja Toimistowars.