Toukokuun tuliainen
Toukokuinen aamu on yllättävän kirpakka, johon Pohjoisen Vaimo on varustautunut liian ohuella takilla. Aurinko paistaa läpitunkevasti pyyhkien karanteeni katuja. Auton starttaus, ja kymmenen minuutin vaatimaton matka. Perillä. Pohjoisen Vaimoa hiukan oksettaa, oudoksuttaa, unettaa. Vastaanotto aulassa on tehokasta ja hyvin epädramaattista. Kaikki ovat niin ihanan ystävällisiä- Moskovassa sitä ostetaan isolla rahalla. Pohjoisen Vaimoa pyöritetään tutkimuksesta toiseen, omalääkäri käy hipaisemassa hihasta. Pian nähdään yläkerrassa. Hissimatka ja saliin. Kaikki on niin fiinisti siistiä ja modernia, kellään ei ole kiire. Sängyssä pitää maata puoli tuntia, ja sitten se alkaa- se vanha ja tuttu, järkyttävä, viiltävä supistusten merimatka kohti uutta. Pohjoisen Vaimo on ollut ammattilainen luodessaan itselleen periaatteita. Ja yksi niistä oli että yli kolmikymppisenä ei saateta enää lapsia maailmaan. Tässä sitä ollaan. Muutamia tunteja kuluu hiostavassa ja keinuvassa laivassa, jonka kyy