Siirry pääsisältöön

Tekstit

Videot

Toukokuun tuliainen

Toukokuinen aamu on yllättävän kirpakka, johon Pohjoisen Vaimo on varustautunut liian ohuella takilla. Aurinko paistaa läpitunkevasti pyyhkien karanteeni katuja. Auton starttaus, ja kymmenen minuutin vaatimaton matka. Perillä. Pohjoisen Vaimoa hiukan oksettaa, oudoksuttaa, unettaa.

Vastaanotto aulassa on tehokasta ja hyvin epädramaattista. Kaikki ovat niin ihanan ystävällisiä- Moskovassa sitä ostetaan isolla rahalla. Pohjoisen Vaimoa pyöritetään tutkimuksesta toiseen, omalääkäri käy hipaisemassa hihasta. Pian nähdään yläkerrassa.

Hissimatka ja saliin. Kaikki on niin fiinisti siistiä ja modernia, kellään ei ole kiire. Sängyssä pitää maata puoli tuntia, ja sitten se alkaa- se vanha ja tuttu, järkyttävä, viiltävä supistusten merimatka kohti uutta. Pohjoisen Vaimo on ollut ammattilainen luodessaan itselleen periaatteita. Ja yksi niistä oli että yli kolmikymppisenä ei saateta enää lapsia maailmaan. Tässä sitä ollaan.

Muutamia tunteja kuluu hiostavassa ja keinuvassa laivassa, jonka kyydissä…

Viimeisimmät blogitekstit

Kotona päivät pääksytysten

Hengitysta pidattaen

Kadonneet lapset

Yksvee

Outolintu valittaa koulunkaynnista

Kauniit ja rumat

Sairasta menoa

Roskasakkia

Njanja

Kotona turistina