tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kotona turistina

Heinäkuun huomattavin tapahtuma Pohjoisen Vaimon perheessä oli ehdottomasti sukulaisten vierailu Moskovaan. Vaikka kaupungissa asumista on jo takana yli kymmenen vuotta, voi ystävien ja perheenjäsenten kyläilyt laskea vaivattomasti yhden käden sormilla (no ok, ehkä se yksi kämmenellinen sormia on jo käytetty). Arvatenkin on pari asiaa mitkä saattaisi saada lähipiirin helpommin liikkeelle, niistä ykkösenä Moskovasta pois muuttaminen, kakkosena ehkä suurempi asunto. Kummatkaan muutokset eivät ole kovin realistisia taikka edes haaveiltuja (ts. kohta yksi), joten näillä mennään.

Viikko meni kahtiajakoisissa tunnelmissa. Rakasta kotikaupunkia oli mitä sykähdyttävä esitellä läheisille ihmisille, toisaalta taas se oli hyvä muistutus siitä kuinka joillekin Venäjä ja Moskova esittäytyy vain negatiivisena ja pelottavana. Nuorempi sukulaismies ei olisi halunnut kävellä ilman Pohjoisen Vaimon turvallista ja rauhoittavaa seuraa edes viisi minuuttia perheen kotikaupunginosassa keskellä päivää, saatikka suostunut itse etsimään vessaa kauppakeskuksissa. Vanhempi sukulaismies oli taas mitä miellyttävintä seuraa- alati kiinnostunut historiallisista rakennuksista ja paikoista, vaikuttunut ympärillä olevasta kauniista luonnosta ja pystyi selvittämään elekielellä itsensä voiton puolelle erinäisistä arkisista tilanteista paikallisten kanssa.

Pohjoisen Vaimo koitti olla mitä parhain kestitsijä, turistiopas, tulkki ja viihdyttäjä, mutta huomasi parin päivän jälkeen että oli yksi asia mitä hän kyennyt muuttamaan tai poistamaan, ja se oli nuoremman sukulaismiehen kulttuurishokki. Tuo mainio miekkonen ei ole paljoa matkustellut elämässään (koska ei kiinnosta), ja oli ainoastaan sukulaissuhteensa takia nyt (vihdoin ja viimein) pakotettu käymään tuossa suuressa, mahtavassa ja erityisen paljon tunteita herättävässä Suomen naapurimaassa. Tilanne saikin Pohjoisen Vaimon pohtimaan sitä kuinka kahden kulttuurin avioliitot tuovat kokonaisen uuden maailman aina pariskunnan lapsuudenperheisiin ihan pyytämättä. Juuri nyt se vaikutti hieman happamalta ja vaikealta tälle miehelle. Viitisentoista vuotta Pohjoisen Vaimon ja Alkuasukasmiehen yhdessäoloa on ehkä jo lepyttänyt ja pehmentänyt kaikkein muiden lähisukulaisten sydämet, heidän kotikaupunkinsa ei siihen tällä kertaa ylennyt.

Valitettavasti nuoremman miehen tunnelmat tuntuivat näkyvän myös ulospäin ja kulminoituivat siihen, että poliisit kävivät tekemässä hänelle lentokentältä tutun ruumiintarkastuksen kun hän istuskeli leikkipuistossa odottamassa muun seurueen piilosleikin loppumista. Pohjoisen Vaimon pärähtäessä paikalle selvittämään tilannetta poliiseille ("minun sukulaiseni, odottaa kun me muut leikitään lasten kanssa, ei osaa ollenkaan venäjää..."), virkamiehet naureskelivat "kerrohan hänelle terveisiä että ei pidä olla niin hermostuneen näköinen, ei me muuten häntä olisi edes tutkittu ja myös että ei tarvitse pelätä, täällähän on mukavaa"... Toista tarkastusta matkan aikana ei tullut, joten ehkä jotain pikkuista rentoutumista sitten tapahtui.

Siltä varalta että jonkun muunkin sukulainen tai ystävä joutuu puolipakolla Moskovaan, tässä tulee Pohjoisen Vaimon seurueen viikon ohjelma, josta erityisesti vanhempi sukulaismies piti ja nuorempi sukulaismies oli sen kanssa ainakin jokseenkin sinut- useimmat kohteet valittiin komean kasvillisuuden perusteella.

Нескучный сад/Heskutsniyi sad- metsämäinen puisto Moskovajoen rannalla, huomattavasti rauhallisempi kuin sitä edeltävä Gorkiyi Park, sekä myöskin viileämpi. Mainio pyöräilyyn ja potkutteluun. Metsän sisässä on yksi ihanimpia metsäleikkipuistoja mitä Moskovasta löytyy, missä  myös isompien lasten on kiva leikkiä.

Парк Горьково/Gorkiyi park Moskovan suosituin puisto mistä löytyy hyvä ravintola valikoima, hyviä leikkipuistoja, konsertteja, teematapahtumia ja  hauskaa kaikille. Sen laidalta Pohjoisen Vaimon seurue otti myös viihdykkeenä jokilaivaristeilyn.

Кремль/Moskovan Kremli vanhemman sukulaismiehen toivomuksesta käytiin Kremlin muurien sisäpuolella. Sinne pääsee helposti lipputoimiston kautta mikä on ihan Kremlin vieressä (riippuen hieman turistimäärästä- jonoa saattaa olla paljonkin). Näillä lipuilla pääsi suurimpaan osaan museoista, lapset ilmaiseksi (14v asti), ja ne maksoivat 500r aikuiselta.

Парк Царицыно/Park Tsarizino- eteläisessä Moskovassa sijaitseva Katariina Suuren puistoalue, jossa on lampia, museoita, metsää, kauniita kukkaistutuksia sekä kasvihuoneita. Siellä pidetään paljon klassisen musiikin ulkoilmakonsertteja ja paikalliset rakastavat soivaa suihkulähdettä.

Даниловский рынок/Danilovskiyi ryinok- metro Tulskayan lähellä sijaitseva ympärivuotinen sisätori on täysin ihastuttava paikka turisteille käydä. Sieltä voi löytää monenlaisia tuliaisia, tai vain syödä, kuten tämä seurue teki. Armenialainen ruoka oli muah.. niin hyvää.

ВДНХ/VDNH- vaikka yleisvenäläinen näyttelykeskus (tai Vedenhan puisto) onkin tänä kesänä armottoman remontin alla, niin sukulaiset olivat silti hyvin vaikuttuneita kaikesta näkemästään joten eiköhän sitä voi suositella aina.

Ботанический сад/Botanitseskiyi sad- Moskovassa on useita kasvitieteellisiä puutarhoja mutta tämä Vedenhan kyljessä oleva on niistä suurin. Alueelle kannattaa mennä levänneenä (kävelemistä riittää!) sekä kasvioppaan kanssa, sillä läheskään kaikkialla ei lue kasveista mitään tietoa. Osa puutarhasta on vain suurta metsää, mikä on sekin virkistävää ympäristöä käveleskellä ympäriinsä.


Tässä siis kevyt ja hyvin paljon puistoja sisältävä viikko-ohjelma Moskovaan matkustaville. Toivottavasti ette kärsi kulttuurishokista! :)

torstai 29. kesäkuuta 2017

Kesää ja kuvia

Viileähkö alkukesä on tullut vietettyä Moskovan maaperällä. Lämpötilan keskinkertaisuus on ollut ääretön helpotus Pohjoisen Vaimolle, sillä kun tietää olevansa kotona x-verran kesäkuukausia, ei toivo sellaista tavallista moskovalaista kesää, missä grillataan ihmislihaa elävältä harmaiden neuvostokerrostalojen välissä.
Poikasten kera on tehty kaikenlaista vähävaivaista ja hauskaa. Katsottu leffoja, puistoiltu (älkää turhaa ihmiset menkö Vdnh-han, siellä on vain hillitön remontti), pompittu trampoliini keskuksessa ja syöty luokkaretken jäljiltä jääneitä eskimo jätskejä, mitä Чистая Линия (-luokkaretki kohde) kuskasi heille kaksi pahvilaatikollista kotiinkuljetuksena. Arki-iltoina on katsottu Orel ja Reshkan uusintoja telkusta ja pötkötetty sohvalla. Tylsää? Ei. Rentouttavaa ja hyvin ansaittua.

Koulujen lukuvuodet loppuivat näiden kaverien osalta jo toukokuun puolella, sillä ala-asteelaiset sekä pienenemmät keskikoululaiset dumpataan koulusta pihalle vaikka virallisesti koulua olisikin vielä jäljellä. Syynä tähän on paikalliset ylioppilaskirjoitukset, eli ysi ja yksitoistaluokkalaisten suorittamat егэ-testit, joiden aikana koulujen pitää olla tyhjät ja meluttomat. Tälläkin kertaa kirjoitettiin rehtoreille lappusta "lapseni "--" on koulusta poissa x-päivinä henkilökohtaisten perhesyiden takia", vaikka poissaolon syy oli koulussa itsessään. Tai ei ehkä edes koulussa, vaan lailla säädetyissä koulupäivien määrissä, mihin koulut eivät voi vastata, ja jota sitten kierretään mukavan paikallisesti.

Koulujen loputtua paikalliset lapsoset lähetetään hyvin usein kesäleireille pitkin Venäjää, joskus myös ulkomaille. Osa lapsista jää kaupunkileireille, millaisia saa sekä ilmaisena, kunnan tarjoamana koululaisille, tai vaihtoehtoisesti voi maksaa lompakon tyhjäksi erinäisistä taitoleireistä, oli se sitten musiikkia tai tiedettä,  mitä vain. Poikaset ovat raportoineet myös joidenkin  kavereistaan olevan koko kesän alusta loppuun isovanhempiensa kanssa datsoilla.
Pohjoisen Vaimon perhe jatkaa toistaiseksi kytistä ihan täällä kotosalla; hieman on jäljellä vielä kouluun liittyviä lisäopiskeluja, harrastuskerhoja ja järjesteltäviä asioita mitä ei ehdi tehdä kouluvuoden aikana. Kesäkuu on siihen mitä mainioin- kaupungista löytyy paljon vipinää ja sutinaa, kaikkein suosituimpien lomakuukausien ollessa heinä-ja elokuu, jolloin tämäkin paikka hieman rauhoittuu.
Heille, joita kiinnostaa miltä moskovalaisen perhelomailijan arki näyttää kotikaupungissa, Pohjoisen Vaimo läjäytti pienen kuvakollaasin Facebookiin. Olkaa hyvä!














torstai 30. maaliskuuta 2017

Katsojan silmässä

Pikkuveli istuu takapenkillä ja huokaa: "Mama, tätä aikaa sanotaan ihmiskunnan kehittyneimmäksi, ja katso nyt tänne ympärille. Ihan hirveää." Tokaluokkalainen on taas tuskissaan ympäristönsä kanssa. Hänen sielunsa kaipaa kauneutta- sekä omalle mamalle kullanväristä huulipunaa, näin hän on ilmoittanut (eh, mistä voi tietää että nuorimies on syntynyt Venäjällä). Usein automatkoilla tuleekin  keskusteltua rakennuksista pitkin Moskovaa. Pohjoisen Vaimo ymmärtää tuon kauneudenjanoisen ikuisen ongelman täällä rumien betonihökötysten keskellä. Kun hän oli ensimmäisellä riiausreissullaan Moskovassa joskus ajat sitten, päälimäinen mielikuva oli täysi harmaus, rumuus ja raskaus. Kokemus kaupungista oli luotaantyöntävän irvistelevä.  Sinne hän ei ainakaan ikinä voisi muuttaa.

Ja niin kuin jokainen ehdottomuus minkä Pohjoisen Vaimo on itselleen elämässään asettanut, kumoutui tämäkin ajatus. Moskovassa ollaan. Villi luonto, tuulenhenkäykset ja veden rauhoittava liplatus eivät kuulu tähän kuvaan. Tämän kaupungin kauneuden pitää opetella. Ainakin Pohjoisen Vaimolla on lähes pakottava tarve oppia rakastamaan ympäristöään ja etsimään sen hyvät puolet. Unohdetaan tällä kertaa nyt kuitenkin välittömässä läheisyydessä makaavat betonikerrostalot ja sujahdetaan Moskovan absurdeimpaan arkkitehtuuriin jonka hedelmistä Pohjoisen Vaimon perhe nauttii myös viikoittain. Tässä teille siis mötiköitä, käykää ihmeessä katsomassa seuraavalla Moskovan reissulla! Kauneus ja rumuus... nehän on siellä, tiedättehän. Katsojan silmässä.





Talon nimi on Laiva (Корабль), ja se sijaitsee Tulskayan metroaseman vieressä. Pituudeltaan 400 metrinen rakennus pitää sisällään 980 asuntoa, sekä alakerran ostoskeskuksen. Alun perin valkoinen, ja nykyään likaisen harmaa talo on rakennettu suloisella 70-luvulla.





Lentäjien talo (дом авиаторов) sijaitsee Begovaya Ulitsan ja Leningradskiyi Prospektin kainalossa. Siitä ei oikeastaan saa hyvää käsitystä autonratin takaa, joten kannattaa jalkautua alueelle  jos kiinnostaa nähdä kunnolla että talon pohjatuuletus toimii: sehän seisoo jaloilla. Yleensä Pohjoisen Vaimo ei ole nähnyt kyseistä taloa näin kauniin ja siistin näköisenä kuin tässä kuvassa, mutta on oikeasti oppinut pitämään kummajaisesta. Jotenkin siinä kuitenkin silmä lepää. Alun perin talo rakennettiin lentokonetehtaan työläisten perheille 70-luvulla. Tässä brutalistisen tyylisuuntauksen talossa on 299 asuntoa.





Tämä teatteritalo "Et Cetera" on rakennettu vuonna 2005 ja arkkitehtinsä mielestä edustaa "kaikkea sitä parasta mitä teatterissa voi nähdä". Vastaavanlaisia "miksataan kaikki tyylit sekaisin" taloja on toki Moskovassa muitakin kuin tämä kyseinen, kuten esimerkiksi ostoskeskus Nautilus vuodelta 1999, mikä löytyy metro Ljublyankan läheltä. Teatteria taasen voi käydä ihailemassa metro Turgenevskayalla.





Venäjän tiedeakatemian rakennuksen kaksi päätornia näkyy hyvin Moskovan keskustan läheisyydessä olevalta TTK:lta, eli kolmannelta liikenne kehältä, Leninsky Prospektin metroaseman läheltä. Nämä tornit olivat kauan Pohjoisen Vaimon suosikki-inhokki kaikista Moskovan rakennuksista, mutta vuosien varrella niistä on tullut enemmänkin vain suosikkeja. 60-luvulla suunniteltu rakennusprojekti alkoi vasta 1974 ja sen viimeinen osa, suuri konserttisali valmistui  1997. Tiedeakatemiassa järjestetään lapsille kivoja tieteeseen keskittyviä esityksiä ja samalla sitten pääsee sisällekin katsomaan miltä näyttää. Pohjoisen Vaimon makuun rakennus on tosin paljon enemmän vänkä ulkoa.
Rakennuskompleksin kauas näkyvät tornit ovat saaneet paikallisilta lempinimen "kultaiset aivot".





Munatalo (дом-яйцо ) ei kilpaile rumimpien talojen kategoriassa, mutta onhan se yllättävä. Sen lisäksi se toimii mainiona esimerkkinä Moskovan "Luzhkovin tyylin" arkkitehtuurista aikaisemmin mainitun teatterin lisäksi. Yuri Luzhkovin ollessa kaupunginjohtajana vuosina 1992-2010 kaupunkiin ilmestyi useita moskovalaisten vihaamia, tai ainakin erittäin paljon kiisteltyjä rakennuksia.
Munatalo valmistui vuonna 2000. Se sisältää ihan oikeat asuintilat neljässä kerroksessa ja yhteensä 400 neliömetriä tilaa. Sen löytää osoitteesta ul. Mashkova 1/11.