sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Susikoira Roi

Joskus pitää osata päättää ostaakö kevyt juustoa vai ei juustoa ollenkaan ja että meneekö amikseen vaiko lukioon. Kun menee ensin lukioon ja jatkaa sen jälkeen amikseen, on täydellisesti väistänyt päätöksenteon.
Päätöksiäkin on silti tehtävä. Kun päättää ennen murrosikää ettei mene koskaan kirkossa naimisiin, ja päätyy naimisiin muttei kirkossa, niin voi jo luottavaisemmin taputella itseään olalle. Jotakin on päätetty.
Ala-asteella tuli mietittyä näitä asioita myös viljalti. Kun kaksi pientä tyttöä on todella ihastuneita Susikoira Roi sarjan päänäyttelijään Paavo Westerbergiin, ja kummatkin tahtovat hänen kanssaan naimisiin mutta tahtovat myös säilyttää ystävyytensä, on tehtävä radikaalimpia ratkaisuja. Moniaviosuus ei ollut edes tapetilla. Silloin toinen voi vetäytyä pois edestä, ihan vain ystävyyden tähden, laittaa ruksit sydämensä päälle ja unohtaa Susikoira Roin, kennelien perustamiset ja reippaan Tomin ihanine silmineen.
Ja muuttaa pois. Ja mennä vaikka naimisiin. Ja jotta ystävyys varmasti säilyisi, on parempi unohtaa ne suomalaiset miehet. Ja rakastua vaikka venäläiseen. Moskovalaiseen. Ja muuttaa vaikka Moskovaan.
Mikäs siinä.

Ei kommentteja: