keskiviikko 20. helmikuuta 2008

Ensimmäinen kansallisaarre

Naapurustomme on hyvätuloista ja autot parkissa pihalla ja jalkakäytävillä hohtaa uutuuttaan. Jokatapauksessa lähistön talot, taikka meidän talomme eivät ole mitään expatti tasoisia, joten ulkomaalaisia ei ole kovin paljoa. Naapuritalossamme asuu kuitenkin yksi expatti perhe Etelä-Koreasta, perheenisä on varmaan vähän pihistellyt kun etsiskeli asuntoa. Koko perhe on hyvinkin mukava, ja saisimme syödä heidän luonaan varmaan jokainen sunnuntai päivällisen jos vain kehtaisimme.

Törmäsin perheen teini-ikäiseen poikaan pihalla, ja pahoittelin että heidän ensimmäinen kansallisaarteensa on palanut karrelle. Kysyin harmittaako heitä. "Joo kaikkia harmittaa, paitsi ehkä siskoa. Isää ja äitiä oikein paljon. Ja minua myös" Vastasi poika. Olivat kuulemma ennen asuneet siinä ihan ensimmäisen kansallisaarteen lähellä. "Mitä se oikein tarkoittaa että se oli teidän ensimmäinen kansallisaarteenne, onko teillä sitten jossain toinen kolmas ja neljäs?", ihmettelen. "Se tarkoittaa sitä että se oli meidän ensimmäinen kansallisaarteemme. Mutta onhan meillä paljon muitakin, tottakai on toinen ja kolmaskin". Vastaus ei kuitenkaan oikein valaissut minua. "Ahaa, no mitkäs ne muut kansallisaarteet sitten ovat", kysyn vielä. "No, meillä on muitakin mutta ne on ehkä ihan toisella puolella Etelä Koreaa etten oikein tunne", sanoo poika. "Ai, no pahoittelut vielä että se ensimmäinen sitten paloi, toivottavasti ne muut ei voi palaa."

Ei kommentteja: