lauantai 9. helmikuuta 2008

Lomakkeidenmakuinen voitto

Vinkejä teille jotka haette oleskelulupaa Venäjälle. Kysymys numero yksi on, onko teillä paikallista apua? Ja kysymys numero kaksi, onko teillä kaveria, joka juuri kävi saman prosessin läpi? Jos vastaus on kumpaankin kysymykseen on kieltävä, harkitsisin uudelleen.

Tänne löytyi tietenkin paikallista apua, siitähän kiiltelee todistus oikeassa nimettömässä, sekä kaveri, joka kävi juuri saman prosessin läpi. Niimpä lähdimme prosessiin jo lähtöviivalla varma voitonmaku suussa. Ensimmäinen etappi on terveystestit. Tänne maahanhan ei päästetä ketään oleskelemaan jolla on tuberkuloosi tai hiv!! Joten eikun testimään. Ihku ekana pitää etsiä pankki ja maksaa oleskeluluvan prosessi kulut (alle 1300 ruplaa), ja lähteä lappu mukana kovakouraisen tädin luo joka ottaa verikokeen. Hiv testin tuloksia odotellessa menee 1-2 viikkoa, ja se pitää olla negatiivinen jotta prosessia voi jatkaa.

Kun tulos on valmis, voi jatkaa vaikka tuberkuloosi testillä. Sen hoitaa tuberkuloosi sairaala, jossa otetaan joko röntgenkuva keuhkoista, tai jos on paikallisen gynekologin todistus siitä että on raskaana, niin syljetään purkkiin ja sillä selvä. Meitä palvellut hyväsydäminen hiirilääkäri jonka pöytä oli ympäröity ikoneilla kehoitti rukoilemaan Jumalaa, kun kysyimme miten täällä sairaalassa voi välttyä tuberkuloosi tartunnalta. Muutamia päiviä myöhemmin hakiessani tuloksia hiirilääkäri kiikutti valtavaa kukkapuskaa labran kiukkuisille tädeille, jotta saisi testitulokseni, sillä olin käynyt vääränä päivänä testeissä.

Jotta kaikki ei olisi niin yksinkertaista ja nopeaa kuin teksti antaa kuvan, niin vielä yksi testi. Mars päihdevieroitus klinikalle. Se olikin ihan eri puolella kaupunkia kuin kaksi edellistä paikkaa. Pienen jonotuksen jälkeen pääsimme kahden tädin luokse, jotka tarkistivat mm. taitoni seisoa samassa linjassa laatikoston kanssa, sekä käsivarteni. Voi tätejä! He kehoittivat mm. minua ja Miestä vaihtamaan vierekkäisiä istumapaikkojamme jotta saisin tehtyä allekirjoituksen ilman että paperia pitää siirtää. Sen sijaan vaihdoimme vain paperin paikkaa. Vai olikohan sekin osa testiä...?
Turvallisuuden tunnettani ei lisännyt huomio että paikassa jossa paraikaa pari tripillä olevaa herraa hyppi pitkin seiniä ja puhui henkiolennoille, ei näkynyt vartijaa yhtään missään. Se olikin ensimmäinen laitos jossa en ole nähnyt täällä vartijoita. Jostainhan pitää säästää...

Ja vot! Siinä olikin testit. Paperi täynnä leimoja on voimassa kolme kuukautta, joten hop hop. Päätoimistoon!

Päätoimistoon pitää olla mukana suuri nippu papereita, mm.avioliittotodistus, syntymätodistus, rikosrekisteriote...kaikki kera apostillen sekä käännettyinä.
Ensimmäisellä kerralla olimme unohtaneet yhdestä paperista apostillen, mikä tiesi ylimääräisen Suomen reissun. Samalla kertaa meille myös selvisi että henkilö ei voi olla sama jos toisessa paperissa on sukunimi ennen etunimeä ja toisessa etunimi ennen sukunimeä, joten samalla hankimme Suomesta todistuksen jossa todistettiin että tämän niminen tähän aikaan syntynyt ihminen on olemassa, oli sukunimi ennen etunimeä tai sitten ei. Ja tietenkin virallinen käännös ja apostille.

Suurin haaste tuntui olevan kolmi nelisivuinen lomake joka piti täyttää viimeiseksi. Ystävämme täyttivät sitä monta viikkoa ja heidät käännytettiin aina uudelleen kotiin täyttämään sama kaavake uudelleen, mutta heidän ansiostaan meidän lomake meni ensimmäisellä kerralla läpi! Lomakeeseen tarvitsi myös koulutodistuksien paperien numerosarjat, sekä sisarusten ja vanhempien syntymäajat ja osoitteet (ameriikan tädille tiedoksi että laitoin vahingossa teidän vanhan osoitteen).

Ja jos ystävät hyvät menette samaan toimistoon, niin kävelkää suoraan sen vanhemman vaaleahiuksisen naisen luo. Sillä nuoremmalla, ruskeahiuksisella on ikuiset pms-oireet.

2 kommenttia:

ameriikan täti kirjoitti...

hei sisko, näyttää paperisota olevan huudossa joka puolella maailmaa sitten.. laittaakohan ne mulle sitten postia tänne? haha, no seuraavilla asukkailla on siinä sitten ihmettelemistä.

Noppuli kirjoitti...

Joo katsos Siskoseni, jos luet tarkaan niin huomaat että laitoin teidän entisen osotteen niihin papereihin. Ehkäpä jotkut käy soittelemassa siellä ovikelloa...:)))