tiistai 5. helmikuuta 2008

Naisellista ja lämmintä

Näin hehkeän kauniina helmikuun aamuna Moskova on maailman paras paikka. Aurinko paistaa, on pieni kirpsakka pakkanen, metrossa on täyttä muttei liian, ja se setäkin joka kuljettaa mukanaan pientä koukkua ripustaakseen laukkunsa metron istuimen kaiteeseen on taas matkalla töihin.
Ihan, ihan pian alkaa toimistojen tätien ikkunoihin ilmestyä pieniä jugurtti purkkeja jotka myöhemmin versoo kymmenittäin tomaatin taimia.
Kertokaapas, voiko parempaa olla?
Mutta tälläisina talvisina kirpsakkoina aamuina Vaimo Pohjoisesta on liian ulkomaalainen. Mies nieleskelee, vaikka onkin muka jo ihan tottunut. Siinä missä Moskovan Rotunainen kipsuttelee paljaalla jäällä piikkikorkkareilla, minihmosessa ja ilman päähinettä, on Miehen Vaimolla pohkeeseen ulottuva untuvatakki, pitkät villasekoitehousut, trekkauskengät, pipo, huppu, kaulahuivi ja vieläpä nahkarukkaset.
Ote taannoiselta Suomen vierailulta, paikka Helsingin Anttila:
"Hei, katso löysin tosi hyvät ja lämpimät talvihanskat,
saat omasi takaisin", sanon Miehelle.
"Ai, mutta eikös nuo ole miesten hanskat?" kuuluu vastaus.
"Ei, tää on kyllä ihan naistenosasto"
"Mutta ne on ihan miesten hanskojen näköiset" tokaisee Mies.
"Ai, ihan sama, katsos ne on ihan oikeat nahkarukkaset,
kukas se meistä yleensä viettää aikaansa joka päivä
leikkipuistossa säällä kuin säällä?"
"No jos ne on niin hyvät niin osta sitten ne",
sanoo Mies, jo luovuttaneena.
"No jos et pidä niistä niin mene etsimään jostain
naiselliset mutta yhtä lämpimät", sanon.
Mies ei hievahdakkaan.

Ei kommentteja: