perjantai 15. helmikuuta 2008

Pömppämassuiset sedät

Pikkukylässä asustelleet tietää (käsi ylös!), että kaikkien, myös niiden jo ikää ja vyötärönympärystä kasvattaneiden naapurinsetien harrastukset on helppo tietää (ja ihan kaikkien tätien ja tyttöjen ja poikien...). Uutisten tuoreus ja laatutakuu kun on jonkun toisen naapurin hellässä huolenpidossa. Näin suurkaupungissa, missä näkee noita samoja, jo niin toistensa näköisiä pömppämassuisia setiä viljalti ja usein, metrossa ja autonratissa ja jalkakäytävillä, ei voi naapurien tiedonvälitykseen luottaa. Sillä kaikkihan tietävät, ei se yhteys ole sama kuin niissä pikkukylissä. Jaarijaa.
Yhtenä hyvin sateisena ja tavallisena lauantai aamuna suuntaan Poikasen kanssa läheiseen puistoon. Menomatkalla oikaisemme pellonpoikki paremmalle leikkipaikalle, ja kun sataa jo ihan liikaa, lähdemme takaisin samaa oikotietä. Matkamme kuitenkin keskeyttää pontevat huudot sateen keskeltä. "Ruki ver!", huuto jatkuu "Ruki ver!", toistuu ja toistuu. Meidän oikopolun on katkaissut pömppämassuisten setien sateenvarjoittama mustatakkinen ryhmä, jotka huutavat kuorossa ja kävelevät vuorotellen pokkaamassa heidän edessään heiluvalle, yltäpäältä eläiminnahkoihin kietoutuneelle hieman intiaanipäällikköä muistuttavalle- pömppämassuiselle sedälle.
Otan puhelimen käteeni ja alan herättelemään Miestä. "Hei täällä meidän lähellä pellolla on joukko bisnesmiesmäisesti pukeutunutta, eläkeikää lähestyvää miestä jotka käyvät pokkailemassa eläimennahkoihin kääriytynyttä miestä ja huutavat kokoajan ruki ver. Mitäs hitsiä tämä oikein on??" Miestä ei voisi vähempää kiinnostaa, unet on kesken. "No ne on ehkä esimerkiksi kansallismielisiä pakanoita" Kuuluu laiska vastaus. "Kansallismielisiä pakanoita?" Ihmettelen. "Niin" vastaa Mies edelleen kyllästyneenä ihmettelyyni, mutta luettelee kuitenkin vielä muitakin vaihtoehtoja. "Miten ihmeessä tällaset tyypit heiluu ihan vapaana huutelemassa Moskovan suurimman puiston laidalla keskellä lauantai päivää? Jos minun kylilläni olis tällasta harrastettu, niin olisivat huudelleet kyllä todella kaukana kyliltä. Eikä kukaan ohikulkijoista näytä ihmettelevän."
Miestä ei kuitenkaan huutelijat enää kiinnosta. Tokaisee että tulkaa nyt kotiin kun sataa noin paljon ja puhelin menee kiinni.
Minun mieleeni sedät kuitenkin jäivät. Jokainen metromatka kun näen noita samanlaisia pömppämassusetiä saa pikkukylän tytön mielikuvituksen vauhtiin. Ehkäpä juuri tuo herra oli yksi niistä huutelijoista? Melkeinpä voisin juoruta jollekkin naapurilleni.

3 kommenttia:

dharbari kirjoitti...

I understand nothing, but still find it interesting!

Go on.

cascas kirjoitti...

:) pärjäilehän siellä! ja varo "pömppämahoja", keitä sitten lienevätkään :)

Noppuli kirjoitti...

Oh, Dharbari, thanks. I was actually going to translate the posts, lets see if i will manage that or not...
cascas, täällähän kyllä pärjäillään, kiitos! Kirjava kaupunkin kaikessa mahdollisessa merkityksessä.
:)