sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Lahjoja!

Taas tuli naistenpäivä. Edellisestä tuntuu olevan niin pitkä ja niin lyhyt aika. Lähdettiin illaksi anoppilaan missä kestitys olisi riittänyt ainakin parillekymmenelle ihmiselle viiden sijaan. En ole vieläkään oppinut että naistenpäivä on Naistenpäivä ja sitä pitää juhlia, joten en myöskään reagoinut Miehen tuskitteluun, ettei hän ole vielä ostanut minulle mitään lahjaa.
Ihmeekseni olin itse kuitenkin kunnostautunut. Tuunasin anopille pari kaunista tyynyä, sellaisella täti-ihmisille sopivalla romanttisella tyylillä. Tai niin ainakin kuvittelin.
Tässä perhepiirissä lahjojen antamisen ja saamisen hetkellä on opeteltu nostamaan kasvoille ystävällinen hymy. Siinä missä minä ja Mies olemme treenanneet ymmärtämystämme isovanhempien makuasioista monien kekkereiden kautta, ovat isovanhemmat harjoittaneet samaa oppimisen hienoa polkua meidän suuntaamme. Vaikutamme kaikki silti varsin huonoilta koululaisilta ja jääneet lahjojen antamisessa aina luokalle. Näin kävi eilenkin.
Saavuttuamme anoppilaan tsuumasinkin erään edellisistä lahjoistamme (käsin tehty keraaminen vaasi) toimittavan olohuoneen sohvapöydän alla roskakorin virkaa. Mihinkäs muuhunkaan sitä dumppaisi käytettyjä vanupuikkoja... En kuitenkaan lannistunut, mutta kuten arvata saattaa tyynyt eivät saaneet kuin laimeahkon hymyn irtoamaan anopin kasvoilta. Miehen kysellessä että minnekkäs aiotte ne asettaa, tuumaili anoppi, että ehkäpä ne jonnekkin mahtuisivat datsalla.
Noh, sitten olikin vuoro lahjoa tämä Miniä Pohjoisesta. Englantilaista yltiöromanttista posliinia sekä- TADAA- pantterikuvioitu yöpuku!! Hymyilyjen, halauksien ja kiitosten jälkeen, massujen tultua täyteen ja kotiin päästyämme, kävimme keskustelun illan lahjoista. "Mutta se yöpuku, se on ihan hirveä, sitä et KOSKAAN pidä päälläsi! Se muistuttaa päälle nelikymmpisistä maalaistädeistä jotka alituiseen riitelevät miestensä kanssa." Miehen ääni oli enemmän kuin kiihtynyt. Koitin olla kuitenkin diplomaattinen, ja tokaisin vain rauhallisesti että pantterikuviointi ei ehkä ole koskaan ollut ihan ykkös suosikkini. "Se lähtee sitten suoraan roskikseen!" Julisti Mies, ja hilasi komistuksen. Niin, juuri sinne.

2 kommenttia:

Silento kirjoitti...

Heippa!

Nyt vasta kuulin, että sulla on tällänen mainio blogi. Olipa huippua lueskella seikkailuistanne :)

Kaikkea hyvää sinnepäin!

J

Noppuli kirjoitti...

Ai hauskaa, alkaako tänne löytää kaveritkin tietään.
Kaikkea hyvää sinnekkinpäin :)