maanantai 14. huhtikuuta 2008

Elävää draamaa

JOS on mitenkään mahdollista että elämä voi käydä suurkaapungissa tylsäksi, niin yksinkertainen viihdytys pläjäys suurimpaankin tarkoituksettomuuteen löytyy kun katsoo ikkunasta ulos. Kun talo on rakennettu jo jonkinmoiselle mäelle, ja ikkunamme ovat sijoitetut 11. kerrokseen, näkee ihan mukavasti ympärilleen. Talon alapuolella menee kaksisuuntainen tie joka on päätetty muuttaa yksisuuntaiseksi reippaiden parkkeeraajien ansiosta. Jokainen päivä useaan otteseen tiellä käytävä draama on nimeltään "MINÄ en ainakaan peruuta". Näytelmässä hyvin eri ikäiset, näköiset ja kokoiset alkuasukkaat ensin ajavat tietä puolitiehen, kunnes huomaavat yllätyksekseen ettei eteenpäin pääse kun joku pässinpää on ajamassa vastaan, ja sitten reagoivat aina roolihenkilölleen suotuisalla tavalla.
Jotkut, hyvin harvat päättävät pikapikaa lähteä peruuttamaan, ja saatavat olla onnekkaita ettei pirssin perään vielä kerääntynyt jonoa. Suurinosa kuitenkin koittaa väsytyskeinoa "istun tässä kunnes sinä poistut". Kyseinen tapa yleensä muodostaa pikku hetkessä kummallekkin suunnalle ylenmääräisen autosuman. Tämän jälkeen alkaa soida torvet. Muutamat viimeisimmät alkavat poistua ja peruutella. Ensimmäisissä ajokeissa istuvat pitävät kaikkea edelleen heistä itsestään riippumattomana tapahtumana. Joistain autoista noustaan ylös ja aletaan huutaa paikallisväestön ymmärtämää kieltä.
Hyvin yleinen päätös näytännölle on se, että pidempi jono, on siellä kuinka monta autoa tahansa, peruuttaa takaisin ja päästää yhden yhden vaivaisen jäljellejääneen ajokin ohitsensa. Muunlaisen käsikirjoituksen tullessa vastaan, ensimmäisten autojen uroot tai naaraat kömpivät tuulilasien takaa ylös, ja alkavat huitoa vimmatusti käsillään, pulputtavat ja huutavat, ja jopa tuuppivat toisiaan jos kyseessä on kaksi urospuolista ajopelin omistajaa. Pidemmän välienselvittelyn jälkeen kaikki alkavat olla jo niin paljon myöhässä töistä, että hintelämmän oloiset autonomistajat alkavat suosiolla peruuttamaan koko letkaa pois tieltä.

Voin vakuuttaa että joka kerta näytteleminen on yhtä raikasta ja aitoa. Harvinaisia luonnenäyttelijöitä ja erityislahjakkuuksia piipahtaa tiellä silloin tällöin. Lippuja on vielä muutama jaossa, seisomapaikoille parvekkeelle. Hintaan sisältyy tee, ja santsikuppi, jos näytös venyy. Tervetuloa!

Ei kommentteja: