perjantai 18. huhtikuuta 2008

Hilloiks meni

Suomesta en kaipaa mitään muuta kuin pakastintani. Oikein mallikas, parisataalitrainen valkoinen kuutio joka pelastaa talven vitamiinipitoisella sisällöllään. Nyt se makaa yhden kaverin varastossa. Suomessa.
Suurin kulttuuriero joka on sijoittunut minun ja Mieheni ja hänen vanhempiensa välille kuin kylmä muuri on kaikki säilömiseen ja pakastamiseen liittyvä toiminta. Kun on ollut kouriintuntuvasti mukana kaikenlaisten syötävien tuotantoprosesseissa koko lapsuutensa, ei voi muuta kuin antaa sydämensä itkeä kivusta kun nyt taas tietää mitä tuleman pitää. Vadelmat, karhunvatut, omenat, mansikat, kirsikat, luumut...tulevat virtaamaan litra ja kilotolkulla luoksemme pitkin kesää, niin että ovensaranat paukkuu. Eikä meillä ole pakastinta. Oikeaoppisia umpioituja tiivispurkkeja ei löydy koko Moskovasta, eikä kyllä ole maakellariakaan, tai minkäänlaista kellaria, jonne niitä sitten lykkäisi.
Anoppi, joka on aina oikeassa ja jotka Kokemusta löytyy, on sitä mieltä että kaikki tuo edeltävä on ihan huuhaata. Hillot säilötään purkkeihin jotka tiivistetään kiinni keittämällä, ja ne säilyvät hyvin koko talven vaikka kuinka lämpimissä olosuhteissa. Siitä todisteena onkin aina hienot homeiset vauhtiraidat hillopurkin yläreunassa.

Viimesyksyinen ehdotus viimeisen parikymmenlitraisen luumutoimituksen yhteydessä oli se, että laitappas talveksi hillot ja muut partsille. Alkaahan nyt kuitenkin olla syksy. Koska purnukat eivät olisi minnekkään muualle mahtuneetkaan, niin laitoinkin ne juuri sinne. Seuraavaksi viikoksi pamahtikin sitten +30 lämpötilat, eikä hilloihin ole sen koommin koskettu. Nyt kun olen saattanut kaiken tuon viimeiselle matkalleen ja siivonnut parvekkeen, on mielessäni kaiherrus. Tämä Pohjoisen Vaimo kun on niin nirso, ettei syö hilloja penisiliinin kera. Hän tahtoo turhakkeen, pakastimen! Hän tahtoo pakastaa marjat marjoina! Hän ei tahdo syödä kolme tuntia keitettyä sokerisiirappista litkua jota teehen kauhotaan. Hän tarvitsee ymmärrystä. Ja vitamiineja.

2 kommenttia:

Jams kirjoitti...

Varmaankin kuolisin ilman pakastintani, tai ainakin lähtisi järki.

Noppuli kirjoitti...

Ah, joku ymmärtää pakastittoman tuskaa! Kiitos siitä ;)