perjantai 25. huhtikuuta 2008

Vaarojen kaupunki

Naapurin korealaisrouvan mielestä Moskova on äärettömän vaarallinen kaupunki jossa kuolema uhkaa jokaisen nurkan takana, varsinkin ulkomaalaista, ja etenkin aasialaista. Jokaisen hieman äkäisen näköisen kaupunkilaisen sydämen alla tuikkii puhdas ulkomaalaisviha, mikä on valmis ryöpsähtämään häntä kohden hetkenä minä hyvänsä, etenkin jos hän jalkautuu ihmisten sekaan. Sempä takia myös Rouvan teini-ikäiset lapsoset eivät saa koskaan lähteä kavereilleen, eivät saa ulkoilla kymmentä minuuttia kauempaa valoisaan aikaan etupihalla, eivätkä omaa mitään kodin ulkopuolista harrastusta.
Kun me tapaamme Rouvan kanssa, ja kerron seuraavasta menostani "lähden metrolla käymään yhdessä toimistossa", "käyn keskustassa", tai muuta yhtä hohdokasta, huokaa Rouva haikein ilmein "Oi, kuinka sinulla on niin jännittävä elämä!" No voi, sanoppas muuta.
Tälläviikolla tavatessamme Rouvan piti päästä kirjakauppaan kilometrin päähän. Autokin on olemassa, mutta koska minä olin paikalla, ehdotti Rouva että tekisimme yhdessä päiväkävelyn. Mikäs siinä. Menimme tiukassa käsikynkässä kirkkaassa auringonpaisteessa kohti kirjakauppaa, ja Rouva hihitteli miten jännittävää ja mukavaa on olla kävelyllä ja kuinka hän on nyt ihan turvassa koska on käsipuolessani.
Olen koittanut vakuuttaa Rouvalle useaan otteeseen, kuinka tämä on ihan yhtä turvallinen kuin mikä tahansa muukin suurkaupunki, kunhan kuljeskelee päiväsaikaan ja selvinpäin julkisilla hyvämaineisilla paikoilla. Ja että katsoppas kun meidän kiinalaiset ja intialaisetkin naapurimme käyttävät metroja ja kulkevat kaupungissa ihan normaalisti. Mutta ehkäpä se onkin sitten niin, että vaikka naapurustossamme asuu kymmeniä aasialaisvoittoisella ulkonäöllä varustettuja ihmisiä, niin juuri tämä, koreilainen kasvo on pienelläkin ennakkoluulolla varustetulle ihmiselle liikaa?

Älkää ymmärtäkö väärin, on mukava olla lapsenlikkana. Mutta silloin kun on lapsenlikkana äitinsä ikäiselle ihmiselle, tulee hieman hämmentynyt olo.

Ei kommentteja: