tiistai 17. kesäkuuta 2008

Lellitty Kakara

Vaimo Pohjoisesta on viettänyt rentouttavan lomaviikonlopun ihan Moskovan katveessa, satojen datsa mökkien kylässä, yli viisikymppisten seurassa. Ohjelmassa oli sääskiä, todella viinietikkaista sashlikia, aurinkoa, porkkanapenkin kitkemistä, paljon kirjan lukemista. Voe että olikin...tylsää.
Hänen Korkeutensa kun on tottunut vähän paremmalle. Kesämökit joissa Hän on elämänsä aikana viettänyt aikaa, ovat Aina sijainneet joko järven tai meren rannalla. Naapurimökkiläiset eivät olleet kahden metrin päässä aidan takana. Oli tilaa, peltoa, metsää ja pihaa missä pelata sulkapalloa, pystyi uimaan sata kertaa päivässä, lähteä nukkumaan keskelle järveä veneeseen. Metsät eivät muistuttaneet kaatopaikkoja, ja löytyi aina korkeita puita mitkä mukavasti toivat varjoa keskipäivän kuumuuteen.
Nyt kaikki oli niin toisin. Datsa kylässä satoja mökkejä nököttää vieri vieressä keskellä peltoja. Yksityisyyttä turvataan kaikenlaisilla aitaviritelmillä. Lähin uimapaikka on parin hikisen autotunnin päässä, jossa on tuhat muuta pulikoimassa pikkuruisessa lammikossa. Jokainen naapuri popittaa eri radiokanavaa. Missään ei ole tyhjää nurkkaa jossa voisi vaikka potkia palloa. Kaikki pihat ovat sentilleen täynnä kaikkea hyödyllistä syötävää.
Ja niinmpä Hänen Korkeutensa ei aio polttaa nenäänsä tuolla pellolla enää uudelleen tänä kesänä. (Pakollinen vierailu on hoidettu.) Sillä hän on Lellitty Kakara. Hän on länsimaalainen.

Ei kommentteja: