keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Rikos ja rangaistus

Sateinen kesäaamu eteläisessä Moskovassa. Lainsuojatonta kyditään Lada Samaran takapenkillä kohti poliisiasemaa. Perillä. Ei, se ei ole katujuoppojen putka-asema, vaan keskus missä ratkotaan Oikeita rikoksia. Etsintäkuulutettujen kasvoja vilisee seinillä. Lainsuojaton kapuaa viidenteen kerrokseen asti.
Hän on syyllistynyt nuoresta iästään huolimatta jo moneen asiaan. Viisivuotiaana hän koitti piilottaa lapasensa sisään naapurintytön Kinder munasta saaman tipu-lelun. Teini-ikäisenä hän valehteli usein opettajilleen, sekä ylenkatsoi vahnempiensa määräämiä kotiintuloaikoja. Mutta huumeisiin tai tupakkaan hän ei koskaan ole sortunut. Hänen rikkeensä ovat aivan toista luokkaa.
Lainsuojattomamme löytää oikean oven, ojentaa passinsa pyydettäessä, istuu alas ja vastailee kysymyksiin. Osoite, tyttönimi, ammatti, koulutusaste? Mikä on kotimaa? Kyselee poliisivirkailija. Suomi, Hän vastaa. Ei, kun mistä olette kotoisin, ei alue, vaan maan nimi, kuten Uzbekistan. Olen Suomesta, Lainsuojaton vastaa uudelleen. Ei ei, jatkaa virkailija, maa, kuten Uzbekistan tai Tadzikistan. SUOMI, vastaa Hän, selkeästi ja varmasti. Virkailija selaa Lainsuojattoman passia, ja hämmästelee.
Sitten maalataan kaikki sormet, painellaan useisiin papereihin, sitten pian koko kämmenet. Paperit otetaan mukaan Lada Samaran takapenkille, sade jatkuu. Seuraava toimisto. Kasa papereita sormenjälkineen matkaa uudelle pöydälle, allekirjoitellaan, päivitellään. Mitenkäs nyt näin, suomesta naimisiin venäläisen kanssa, ja tänne asumaan? Lainsuojattoman appiukko paasaa suurella äänellä, jotta kaikki toimiston naiset kuulevat. "Täällä kaikki nuoret naiset juovat kaljaa ja polttavat tupakkaa, näin ei ole hänen maassaan. Mukavahan se on terve ja hyvä vaimo saada." Hah, mikä vale, miettii Lainsuojaton. Raittiit suomalaiset naiset voi laskea yhteen kahden käden sormilla.
Lainsuojaton jatkaa takaisin kotiinsa. Taas on askel eteenpäin oleskeluluvan saaneen rekisteröintiprosessia. Tällaisesta palkitaan aina jäätelöllä.

5 kommenttia:

sea kirjoitti...

Ai et Suomi on edelleen vaan Venäjän provinssi? :D

Noppuli kirjoitti...

En oikein usko etta poliisitati niin tarkoitti. Hanelle oli varmaan vaan niin itsestaanselvaa etta rekisteroitymaan tulee uzbekkeja, ei suomalaisia. Siina ei sitten aivot toimineet kun asiakas koittaa vaittaa vastaan...

Suski kirjoitti...

Venäjällä tai ainakin Moskovassa asuminen vaikuttaa olevan varsin jännittävää. =)

Äitee kirjoitti...

Mutta sikäli mikäli oikein tulkitsin isäni lesken puheita aikoinaan siitä kun hän kävi leimauttamassa jotain sisäistä passiaan(?) ja jotain muuta dokumenttia aika ajoin venäjällä (asuu siis suomessa, venäjän kansalainen) niin yhtä rikollisena häntäkin kohdeltiin. Onkohan se yleinen työskentelyasenne, ei pelkästään ulkomaalaisia kohtaan? En enää muista mistä dokumenteista oli kyse, mutta tyyliin kerran vuodessa sinne oli aina matkustettava, Kaukasukselle saakka, että sai jotkut leimat passiin yms dokumenttiin.

Ps. Et pahastune jos linkitän blogisi omaani?

Noppuli kirjoitti...

Joo suski, tällä jännitystä piisaa ;)
äitee, olet ihan oikeassa, en saanut mitään erityistä ulkomaalaiskohtelua, saman kohtelun olisi saanut myös venäläinen. Virkamiehillä kun on täällä kunnon asenne päällä :)
Eikä tämä prosessi pitäisi olla edes valittamisen arvoinen, ulkopaikkakuntalainen venäläinen joutuu tekemään rekisteröitymisen Moskovassa kerran puolessa vuodessa...(mä saan sen kolmeksi vuodeksi, kunhan valmistuu).

Ja saa linkittää ihan vapaasti, vaikka itse olenkin hiukan laiska siinä asiassa.