lauantai 19. heinäkuuta 2008

Ex-hipin tunnustukset

Meitä on monenlaisia.
On heitä jotka syntyvät mukavissa kaupunkikodeissaan, käyvät maaseudulla joskus lomalla silittelemässä lehmiä, ja teini-ikäisenä laitattavat rastat päähänsä, maksavat tilausbussin pohjanmaalle ja päästävät ketut häkeistään. Pyyhältävät takaisin Hesaan ja polttelevat ruohoa taiteellisten kavereidensa kanssa. Ja pikkuvirkamiesvanhemmat huokailevat.
Sitten on heitä, jotka oikeasti tietävät jo teineinä mitä tarkoittaa "omavaraisuus", 12h työpäivät, viikko pois koulusta perunannoston takia, kierrättäminen ennen lukemaanoppimista. He eivät polttele pilveä kavereiden kanssa, koska siihen ei ole aikaa, ja saavat nippanappa viikonlopun vapaata kesässä jotta voivat vintata pyörällä 20kilsan päähän rannalle.
Koska kaikkein tylsintä ja vähiten opettavaista on tehdä sitä tuttua ja turvallista elämänsä loppuun saakka, päätyy aina muutama kaupunkilaishippi maaseudulle "oikean elämän pariin", koittamaan mitä tarkoittaa omavaraisuus ja talikonvarressa heiluminen.
Ja voi myös käydä niin, että joku maalaishippi päätyy kaupunkiin. Eikä edes Helsinkiin, vaan jonnekkin ihan hillittömään suurkaupunkiin. Semmoiseen missä ei voi kierrättää, missä pitää ostaa pullotettua juomavettä ja korkeimmanluokan viljely mitä voi harrastaa on pari yrttipurkkia parvekkeella.
Näistä mallikkaista hipeistä, on tämä pohjoisen rouva, jo ex-hippi ja niin entinen maailmanpelastaja nähty viimeaikoina ranskalaisen hypermarkettiketjun käytävillä raskaasti huokailemassa. Miehen toimistopaidat eivät puhdistukkaan pelkällä hyvällä tahdolla. Niissä on läiskiä jotka eivät irrota otetta missään asteessa, millään hitusenkaan ympäristöystävällisellä tuotteella. Rouva ei tiennyt että elämässä voi tulla näin raskaita päätöksiä eteen. Onko pakko jossain vaiheessa kuitenkin ostaa valkaisuaineellista pesuainetta? Onko se sama asia kuin naimisiinmeno ja lastensaanti, että kyllä ne sieltä eteen tulevat vaikka kuinka räpistelisi vastaan ja kuuntelisi punkkia?
Auttakaa hädässä olevaa!

tiistai 8. heinäkuuta 2008

VVH

EI Suomi niin erikoinen ole. Hyväksi syyksi sinne matkustamiseen silloin tällöin riittää se, että voi puhua ja tulla ymmärretyksi ilman suuria ponnisteluja. Tänään, oli se päivä kun tämän rouvan olisi jo pitänyt olla jo lepuuttamassa aivojaan. Näin ei käynyt. Vastaan tuli Venäjän Valtiollinen Hidaste.
Jos jossain hamassa menneisyydessä, esimerkiksi juuri menneenä keväänä, tuli suitsutettua jotain epämääräistä mutta iloista oleskeluluvasta Venäjälle, sen voi jo pyyhkiä yli. Unohtakaa. Tällä onnen passilla, ja siinä olevalla leimalla, saa siis oleskella maassa maaliskuuhun 2011 saakka. Kaiken muun ylimääräisen voikin sitten unohtaa. Sillä kyseessä ei ole virallinen oleskelulupa. Vaan sen pikkuveli, alkuoleskelulupa. Sellainen treenikappale.
Jokainen onnekas, jolla on tämä treenikappale passissaan, joutuu hakemaan maasta pois matkustukseen erityistä viisumia, taikka tarkemmin sanottuna jotta pääsee maahan takaisin sisään, sillä oleskeluluvan pikkuveljellä ei voi päästä maahan sisään ilman kyseistä erityistä viisumia. Haku kestää kymmenen päivää, ja viisumi pitää hakea jokaisella maastapoistumiskerralla uudelleen. Tätä hienoa sparvkaa rouva nyt odottaa. Ja aivojen lepuuttamisloma siirtyi hieman tuonnemmas.
Että älkää alkako heittelemään mitään kylmiä kiviä siellä järviin. Vasta elokuun lopussa saatte sen tehdä.