perjantai 29. elokuuta 2008

Äijät

Kadut, jotka on täynnä joko parkkeerattuja kulkubiilejä tai sitten niitä kulkubiilejä kaikenlaisten könöjen sisällä, kätkevät varrellensa monenlaista meininkiä. Meidän metriksen ja kodin välillä olen jo pidemmän aikaa tsiigaillut muutamaa tallia, joiden SISÄLLE ei koskaan mene autoja. Sen sijaan autot, Moskvitsit ja muutama kiiltelevämpi biili, nököttävät aina talliensa edessä, ja niiden isomassuiset omistajat hengailevat kivalla ilmalla tupakilla siinä hollilla.

Äijien salaseuran merkkinä on autotallin katolla sähkölinjoista roikkuva, jaloistaan kiinni hirtetty kuollut varis. Sisällä näyttää olevan pari pöytää, paljon tyhjiä pulloja, seinällä telkkari ja tapettina hyvin vähäpukeisten pimujen kuvia. Herroilla on varmaan paljonkin bisneksiä, mutta niitä ei ainakaan toimiteta päiväsaikaan. Eipä iltaisinkaan vaikuta yhtään sen kiireemmältä.

Täällä äijät saa olla ihan vapaasti äijiä. Metrossa leijuu aina yhtä vahva hien haju, sillä hyvin monet nuoret miehetkin käyvät vain sen pakollisen kerran, (tai maksimi pari) viikossa pesulla. Äijät saa maata kotona sohvalla ja vinkua ja valittaa, ja juoksuttaa vaimon kaukosäätimen perään. Ja ihan turha niitä on vaihtaa uuteen, tuumaa moni. Sillä ihan samanlaiset tyypit ne röhnöttää naapurienkin sohvilla.

lauantai 16. elokuuta 2008

Kuka ei kuulu joukkoon.

Ylakerran Sergeylta on kuulunut taas kerran totuuden aani. Han kertoi etta siamilaisessa kerrostalokaksikossamme asustaa paaasiassa keskiluokan bisnesmiehia, eli pikkurikollisia. Sen voi ymmartaa jo kiiltelevasta automeresta, mutta myos heidan naaraistaan.
Nama kyseenomaiset vaimot, ovat yleensa pariakymmenta vuotta miehiaan nuorempia, saihkysaarisia Elleja, jotka hyvinkin kotiaiteilevat, mutta ehtivat kylla myos pinkeilla Hummereillaan kuntosaleille ja kahvilaan, silla loytyyhan taloudesta lastenvahti. Ja sitapaitsi lapsethan usein ovat paivakodeissa, tai balettitunnilla.

Tama Elli pitaa pihan vaimoseurastaan. Han ei omista pinkkia Hummeria eika ole kovin trimmattukkaan, mutta paivittainen annos akkirikkaiden moskovalaisten elamaa pitaa venajan kielen kaytannon harjoitukset tiukasti ajan tasalla. Nuo kammatut ja suitut parfyymintuoksuiset kanssasiskot pienten lasten kanssa saman hiekkalaatikon reunalla tuo sympatiaa ja empatiaa, pienta valheellista seurapiirintynkaa ja elaman jakamista.
Aina siihen asti kunnes isit kiiruhtavat illalla toista kotiin ja saavat lapsoset kirmaamaan leikkipuiston reunalle ja kapsahtamaan kaulaan. Silloin tama Elli holmistyy aina uudelleen, kun nakee oman isansa ikaiset miehet halailemassa pienia taaperoitaan ja huikkaavan omalle Ellilleen menevansa jo sisalle.
Niin, han hammentyy, mutta voi kuitenkin kertoa kysyttaessa, etta Mies on syntynyt eri vuosikymmella... Tasan nelja vuotta ennen hanta.

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Idästä länteen, lännestä itään...

Kolmessa viikossa ehtii tapahtua. Menomatkalla mahduimme vielä lapsosen kanssa samalle junapedille nukkumaan, tulomatkalla emme enää niin hyvin. Suomessa oli edelleenkin se puhdas hengitysilma ja paljon järviä. Porojakin tuli nähtyä. Kaikki oli kuten Suomessa ruukaa olla.
Täällä kotona taasen kaikki on niin erilailla. Miehellä on puku päällä töihin lähtiessä, ja Vaimolla on matkan jälkeen jo sen kokoinen vatsa, että se alkaa selvästikkin vaikuttaa aivotoimintaan. Joku potkii Vaimoa sisältäpäin, ja samalla Kaukasuksella soditaan. Kumpi tapahtumista voisi olla kiinnostavampi Miehelle? Perjantaista lähtien uutislähetysten seuranta on kasvattanut suosiotaan tuhat prosenttia tässä taloudessa, ja Vaimon erilaisiin olotiloihin ja tunneilmaston muutoksiin liittyvä uutisseuranta ja vähentynyt samat prosenttiluokat.
Sodat ja niiden uutisointi on taas Vaimolle jo hieman liikaa. Hän pakenee huoneesta kuvatulvan vyörähtäessä käyntiin. Hormoonihuuruissaan hän kiittää korkeakoulutusta, joka on pelastanut Miehen armeijalta ja sotilasuralta.