sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Hyönteiselämää

Ihan Vain Itselleni tähän ylös merkkaan muistutukseksi, että pieneliöt eivät välitä tuloluokista tai katso kaupunginosien päälle. Eivät ole ronkeleita. Puurohiutaleet taikka silkki, sijaitsivat ne sitten Novogireevossa tai Trevskayalla, käyvät pikkutuholaisten makuun jokatapauksessa. Haetaan naapurinsedät diplomaattiautoilla töihin tai ei, ja onko alakerrassa ovenavaajaa, ei tee minkäänlaista eroa koiperhosten makunautinnoille.

Tämä on tullut tänään todistettua. Käytävällä lentelevät harmaasiipiset veijarit eivät ole olleet yhtään viattomampia kuin edellisessäkään asuinpaikassa. Ja kaikenlisäksi juuri nämä, pitivätkin ruuasta, eivätkä siitä silkistä, joten tämän rouvan koinestotoimet lanka-ja kangasvarastoissa ovat olleet jokseenkin hyödyttömiä. (Tai kah, mistäs sen tietää. Ehkäpä saankin kiittää itseäni edes jostain ennalta viisaasta)
Nyt kun on pari kassillista sahanjauhon näköistä entistä ruokaa kiikutettu roskikseen, voi olla tyytyväinen uudesta kokemuksesta, kivannäköisestä rivistä lasipurkkeja keittiön kaapeissa, iltayön kotisiivous-kalonrinpoltto-kuntoiluhetkestä ja hyönteisten olemassaolosta. Tekeehän tämä kaikki elämästä paljon mielenkiintoisempaa.

2 kommenttia:

ii kirjoitti...

Puutarhassani istun. Öljylamppu palaa. Ei armasta, ei apulaista eikä tuttavaa. Maailman vähäosaisten ja mahtavien sijaan vain soinnukasta hyönteissurinaa.

(Joseph Brodsky)

Noppuli kirjoitti...

ii,
kiitos, mikä oiva runo keittiön siivouksen kunniaksi...
tämä puutarha on nyt vähän hyönteisettömämpi ;)