keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Kruunua kiillotamassa

Tilaisuudesta pitää ottaa vaari, varsinkin kun maha on kokoajan suurenemaan päin. Niimpä tämä mamma viettikin viikonloppunsa erinomaisessa seurassa, eteläisessä Euroopassa. Matkalla tuoksui ja maistui, tunnelma oli iloinen ja kuplivainen. Kaiken sen lisäksi matka toimi pienenä henkilökohtaisena egotrippinä.

Tuli nimittäin tavattua monta ystävää ja tuttavaa pitkästä aikaa. Ja oli kyseessä suomalainen taikka muu eurooppalainen kaveri, asuinpaikkani muistettuaan alkaa aina yleinen päivittely. "Asut Moskovassa, sehän on ihan hirveä paikka, kuinka siellä pärjää?" "Olet kyllä rautainen mimmi, sehän on varmasti tosi vaikea paikka asua." "Oi, minä en kyllä siellä voisi asua, olen kerran käynyt ja siellä on niin rumaa ja kiireistä." Jos kyseessä on suomalainen kommentoija, voi vedota venäläisten hyväsydämisyyteen ja yhteisöllisyyteen. Niiden hienojen ominaisuuksien avulla, joita Suomessa ei niin runsain mitoin tapaa, pärjää Moskovassa kelillä kuin kelillä, voi vakuuttaa.
Jos taas kyseessä on eurooppalainen kommentoija, joka tuntee paljon suomalaisia, voi sanoa että venäläiset on niin avoimia suomalaisiin verrattuna, että heiltä on paljon opittavaa. Unohtamatta taas sitä hyväsydämisyyttä.

Eräät tykkäävät ottaa juttuihinsa mukaan politiikan. "Kuinka siellä nyt pärjää kun Putin on tullut ihan hulluksi ja entäs ne sodat?" "Eikö tunnelma ole poliittisesti aika kireä ja varmaan jännittävää siellä elää juuri nyt." Yleisesti myös oletetaan venäläisten olevan jotenkin pikkuvauvan tasoisia puhtaan ymmärtämättömiä, taikka sitten täysin kollektiivisesti aivopestyjä, ja sellaisen porukan seurassa ajatellaan sitten olevan vaikeaa asua. Tälläisiin juttuihin voi kokeilla vastata jotain, kertoa kuinka suuri on Moskova/Venäjä, ja ettei joku kahakka jossain kaukana vaikuta elämääni mitenkään Etelä-Moskovalaisessa nukkumalähiössä. Myöskään Putinin kilahduksien taso ei vaikuta elämäämme toistaiseksi millään lailla. Jokatapauksessa kysymykset ovat jo alkujaan niin asennevärittyneitä, että niihin on lähes turha vastata. Sillä ulkomaalaisille jotka muuttavat Venäjälle, voi käydä heidän mielestään ihan samalla lailla ajan mittaan kuin koko kansalle heidän näkökulmasataan on käynyt; vaipuminen kollektiiviseen ymmärtämättömyyden tilaan. Siinä on sitten ihan turha selitellä, että venäläiset ovat ehdottomasti terävä-älyisimpiä ihmisiä mitä olen koskaan tavannut. Tai että tulkaahan tutustumaan edes yhden kerran, ja lukekaa kansainvälistä mediaa silmät auki, propaganda ei ole sidottu yhteen maahan.
Jokatapauksessa nyt on taas tullut päähän kiiltävämpi kruunu, ilman mitään ponnisteluja. Sitten kun syyssateiden loputtomalta tuntuvaan ropinaan alkaa kyllästyä (mikä tapahtuisi Suomessakin), voi muistaa että jonkun mielestä olen rautainen mimmi, ihan vaan siksi, että asun Moskovassa.

6 kommenttia:

Suski kirjoitti...

Olen törmännyt ihan samanlaisiin ennakkoluuloihin! Ja olen ollut niiden suhteen melko yllättynyt. En olisi uskonut ystävistäni sellaista takapajuista ajattelua. Yleisin kysymys on juuri se, että miten sä uskallat sinne lähteä. Miettisin kyllä ennemminkin miten täällä Suomessa vielä uskaltaa asua...

Noppuli kirjoitti...

Moi suski :)
Suomalaisissa on kyllä lujassa tuollainen ajattelutapa...se löytyy myös minun ystävä ja perhepiiristäni. Usein myös hyvin asiantuntevat kommentit tulevat niiltä, jotka eivät ole koskaan maassa käyneet, taikka tuntevat maksimissaan yhden venäläisen ihmisen...
No minkäs teet...sinäkin voit taputella jonain huonompana hetkenä itseäs olalle ja todeta että et oo mikään ihan tavallinen pulliainen, vaan se erityinen, joka uskaltaa lähteä Venäjälle! ;))

Leonid Yakovlev kirjoitti...

Kyllä nämä ajattelumallit istuvat syvällä...

Muistan Venäjän mustan elo-syyskuun 2004, kun lentokoneita räjäytettiin ja oli tapaus Beslan ja sitä seuraavat suomalaiset nettikeskutelut: "Uskallatko matkustaa Venäjälle?"

Jaksoin jopa tonkia mokoman tässä esiin:

http://www.iltasanomat.fi/arkisto/Default.asp?alue=nettikyselyt&id=8221

Hyvin mustavalkoista ja naiivia keskustelua... Eikä liene muuttunut tänäkään päivänä.

Noppuli kirjoitti...

Hei leonid!
Ei tosiaan asenteet kovin äkkiä muutu, tuskin viime neljässä vuodessa jos ei sitä ennen sadassa...
Meillä suomalaisilla on aika hidas pääkoppa :)
Tänne vain kaikki tutustumaan naapurimaahan...!

Eloveena kirjoitti...

Ihan sama juttu Turkkia kohtaan. "Miten sa jaksat elaa siella niitten miesten ja levottomuuksien keskella?!?" Kiitos, oikein hyvin, ihan rauhassa. Aina en jaksa ymmartaa miksi niin monet suomalaiset ovat niin saalittavan ennakkoluuloisia. Turkissa asuvat suomalaisnaiset ei tosin ole rautaisia tapauksia, vaan "suurin osa heista ei vaan ole saanut suomalaista miesta". Minapas en huolinut suomalaista miesta, enka ole edes mikaan tonnikeiju.

Noppuli kirjoitti...

eloveena,
taitaa olla kademielten juttuja nuo jos noin kommentoidaan suomi naisista jotka asuu Turkissa...eihän suomalaista miestä voi pitää kovin vaikeana saaliina ;) Täällä venäläiset ystävättäreni ovat ihmetelleet miten ne (siis suomalaiset miehet), koskaan edes päätyvät naimisiin kun eivät ole kovin puheliasta sorttia.
Olen ymmärtänyt rivien välistä, ja sitten kiertotietä myös kuullut että tämä rautaiseksi "kehuminen" johtuu siitäkin, että venäläistä miestä pidetään karmeana aviomiehenä-suomalaisten silmissä. Hmm...kyllä mulle kelpaa mies joka muistaa kukilla ja parfyymeillä, eikä jää keskusteluissa koskaan alakynteen! :))