torstai 25. syyskuuta 2008

Tee se itse!

Pääkivun ja kaikenlaisten särkyjen saattelemana pohjoisen rouva hipsii neljän aikaan aamuyöllä ympäri kaksiota. On mukavan hiljaista. Ikkunoista näkyy kerrostalomeren valoja. Tietokone humisee. Rouva päättää istahtaa vielä hetkeksi lukemaan jotain joutavaa kunnes uni tulisi, ja laittaa valot olohuoneeseen. Poks!!! Valot räpsähtelevät ja sammuvat. Uusi koitos. Ei toimi. Kylppäriin. Ei toimi. Keittiöön. Ei sielläkään.
Näin rouva sai kätevästi luotua tunnelmallisia syysiltoja pitkälle tulevaisuuteen, kynttilöiden lepattaessa ikkunoiden raoista tulevan vedon rytmissä. Voi vaan olla, hörppiä lisää teetä ja puuhastella jotain pientä. Kun ei näe kunnolla! Aina siihen iltaan asti, kunnes appi päättää että pojan perhe on elänyt liian kauan valotta, ja tulee korjaamaan tilanteen. Onhan hän sentään tehnyt armeijassa sähkömekaanikon hommia, josta anoppi jaksaa aina ylpeänä muistutella. Sempä takia anoppilan lattianrajoissa lojuu epämääräinen lukumäärä itsetehtyjä virranjakajia ja muita hengenvaarallisia laitteita.

Tee se itse-miehiä on tämän rouvan lähiympäristöön siunaantunut aina hyvä joukko. Niistä tänä päivänä eniten muistuu mieleen asunnon omistaja, Herra Z, joka lähti paremmille ilmastovyöhykkeille ja palkoille muutamaksi vuodeksi, ja näin mahdollisti Suomi-Venäjä perheen asumisen hyvässä talossa. Herra Z sai lahjaksi kaksion betonimöykkynä, ja nuoren miehen innolla täytteli ja paikkaili, rakenteli ja korjaili kunnes möykky muuttui asunnoksi. Moskovan parhaasta yliopistosta ei kuitenkaan valmistu huippuosaavia rakennusmiehiä, vaan mitä mainiompia teoreetikkoja. Näin olemme voineet todeta jo monen monta kertaa.

Ei kommentteja: