perjantai 10. lokakuuta 2008

Läheisyys lämmittää

Pohjoisen Rouva on huomannut tulleensa lapsuudessaan aivopestyksi. Aihe on ollut niinkin kirpaiseva kuin maalaielämän paremmuus. Hänelle on kerrottu vivahteikkaasti ja hyvin propagandistisestikkin kuinka vain maalla välitetään toisista, ja vain maalla on puhdasta ruokaa ja tilaa leikkiä, ja vain maalla on ikuinen rauha ja loppuelämän turva. Maalaiselämästä nousi uskonnottomalle perheelle uskonto ja aate, josta oli parempi olla poikkeamatta. Helsinki oli itse Herra Perkele. Ja kaupunkilaisserkut aina niitä mieleltään köyhiä.

Lapsiahan on kuitenkin vaikea pitää tietyllä polulla vaikka kuinka tahtoisi varjella. Niimpä Rouva asui aikanaan myös siellä itse Perkeleen pääkodossa, ja oli elämäänsä tyytyväinen. Vanhemmat kyllä nurisivat ja valittivat, kuinka kurjaa teillä nyt onkaan siellä. Kun kerran on liikaa ihmisiä ympärillä, pakokaasuja ja melua ja kaikkea sitä mitä ihminen ei tarvitse.

Pohjoisen Rouva treenautti mieltään jonkinaikaa, ja alkoi nauttimaan Helsingistä. Siellä oli kaikkea, puhtaasta luonnosta alkaen, fiksuihin ihmisiin asti. Sen jälkeen olikin hyvä hypätä jo vähän isompaan kaupunkiin. Se, että kyseinen kaupunkin on suomalaisten mielestä suuren Helvetin pääkaupunki, ei hidastanut menoa. Täällä on hyvä, on Rouva usein todennut. Täällä on tilaa leikkiä, ja etenkin, täällä välitetään toisista.

Läheisyys tällaisen kaupungin mittakaavojen sisällä on jotain valtavaa. Suomalaisen perusreaktiot kyseiseen paikkaan viskaamisen jälkeen ovat hikoaminen, alituinen hermostuminen, jokahetkinen panikointi mitä pienimmästä asiasta. Kymmenen miljoonan ihmisen keskeltä ei pääse piiloon, ja hississä on Aina joku, joka seisoo Ihan Vieressä. Metronpenkillä koko rivistön jo poistuttua se yksi ainoa vierustoverisi pysyy kylkeäsi lämmittämässä kuin läheinen ystävä. Kaikkialla on ihmisiä jotka puhuvat sinulle. Jos ei muuta niin ainakin kysyvät tietä. Leikkipuistoissa jaetaan tuntemattomien mammojen kanssa koko elämä, ja lasten lelut vaihtavat talouksia ahkeraan. "Ottakaa te nyt se vähäksi aikaa, jos hän niin kerran siitä tykkää. Sitten kun taas tavataan, annatte takaisin."
Pohjoisen Rouva on joutunut katsomaan lapsuutensa oppeja uusin silmin. Kaupunkilaiselämä onkin jotain ihan muuta mitä hänelle on uskoteltu. Täällä sosialliset taidot ovat kaikkein tärkeimpiä. Se että ei joudu paniikkiin kun tuntematon lähestyy ja rikkoo suomalaisen, tutun, kahden metrin henkilökohtaisen tilan rajan, vaan osaa vastata hymyyn ja jopa kysymykseenkin, ja jää juttelemaan toviksi tai toiseksi.
Tämä Rouva on kuitenkin oppinut lapsuudessaan miten ylitetään pieni puro tai joki a-pukilla, ja kuinka suunnistetaan luonnonmerkkien avulla. Nämä ja monet muut hienot taidot ovat tosin tällähetkellä varsin joutavia. Täällä pitää osata olla läsnä ja lähellä.

4 kommenttia:

piparminttu kirjoitti...

Löysin blogiisi juuri ja tykkään kovin! Haitanneeko, jos lisään sinut seurattavien blogieni listalle omaani?

Noppuli kirjoitti...

Hei piparminttu!
Tervetuloa, ja kiva kun tykkäät :)
Blogiani saa ihan vapaasti linkitellä omaan blogiin.
Näytät majailevan Kainussa päin, tuttua seutua!

Marika kirjoitti...

pompsahdin myös blogiisi, anatoliasta. Mielenkiintoisia juttuja naapurista. =)

Noppuli kirjoitti...

Hei Marika,
tervetuloa myöskin ja kiitos kommentista!