torstai 2. lokakuuta 2008

Naapurin rouvia..

Tiedän, on tullut jo kerrottua että naapurissa asustelee korealainen perhe. Ihan lähinurkille ilmaantui muutama kuukausi sitten myös uusi korealaispoppoo, johon on hieman tullut myös tutustuttua. Perheiden rouvat kaverustuivat nimittäin heti keskenään, ja missäs muuallakaan näitä naisia tapaisi kuin naapurin keittiössä. Lähempi naapuri on sitä mieltä että perinteiseen korealaiseen tapaan ystävättärien pitää pitää hyvää huolta suinatussa tilassa olevan ystävän ruokapuolesta, joten Pohjoisen Rouva on istunut korealaisen ruuan ja vilkkaan puheensorinan keskellä jo useaan otteeseen.

Jos Venäjä ei tätä lyyliä enää tavoillaan yllätä, korjaa kulttuurishokin puutteen näiden rouvien seura aina yhtä varmasti. Siinä missä moskovalaiset kilpaa juoksuttavat taaperoitaan englanninkielisiin päiväkoteihin ja haaveilevat lapsistaan diplomaatteja ja kansainvälisiä huippuosaajia, osaavat korealaiset pistää vielä...koreammaksi. Yhdessä keittiökeskustelussa tuli ilmi, että useat korealaiset nuoret odottavat äidit kuuntelevat englanninkielisiä opetus cd-levyjä ja toistelevat sanoja, sillä niin voi varmistaa lapsellensa hyvän kielipään. Näiden mammojen lapsoset ovatkin jo hyvää vauhtia sillä tiellä, koska ovat jo teinejä, ja opiskelevat Moskovan kansainvälisissä kouluissa.

Tämänpäiväiset keskustelunaiheet aiheuttivat myös pientä verenpaineen nousua (ihan hyvä, sehän onkin aina liian alhainen). Vaikka tämä lyyli on Aina kuvitellut kansainvälisissä kouluissa opiskelevia nuoria ja lapsia hieman avarakatseisimmiksi vanhempineen, voi sitä näköjään helposti myös väärinarvioida. Hillittyjen rouvien kasvot kävivät läpi laajan järkytyksen tunneskaalan kerrottuani eräästä ystävästä, joka on naimisissa tummaihoisen miehen kanssa. Nämä rouvat, jotka tahtovat lähettää lapsosensa jatko-opintielle Amerikkaan ja Englantiin, katselivat suurilla silmillä teekuppiensa yli, ja kysyivät miten tuon ystävän vanhemmat ovat reagoineet asiaan. Ovatko vielä yhteydessä? Voi, mikä kutkuttava tilaisuus olisi ollutkaan huomauttaa että Lontoossa on sitten muuten kaikenvärisiä opiskelijoita...ja että tyttärenne ovat sitten jo hyvinkin pariutumisiässä, kun sinne lähtevät...

Aihe jatkui ja jatkui. Pieni vitsinpoikanenkaan ei keventänyt tunnelmaa. Korealaisittain on kuulemma ehdoton ei, mennä naimisiin tummaihoisen kanssa. Se on ongelma, erittäin epähyväksyttävää. Tarinoita tulvi ja juorujakin alkoi pursuta. Koulubussissa eilen eräs tummaihoinen tyttö oli kysynyt korealaispojalta, sen kuuluisan "alettaisko me". Oi, kuka se oli se poika?! Mitä se vastasi?!! -No eihän se nyt ala sen kanssa...Oli tyttö suuttunut.

Pohjoisen Rouvalla alkoi olla epätodellinen olo. Oma pieni kotikylä ja sen ennekkoluuloiset pikkurasistit toistuivat tuossa nenän alla uudessa ulkokuoressa ja paketissa, rouvissa jotka saavat timangeja miehiltään lahjaksi ja joilta löytyy autonkuljettaja. Kuin kiusaten räiskähteli ilmoille lisää tarinoita muistakin ystävistä joilla on ulkomaalaisia miehiä, kaikenrotuisia ja näköisiä ja Niiiiiin hienoja. Siinä vaiheessa kun vastausrepliikiksi totena kerrottiin että tummaihois sekoitteiset lapsenlapset olisivat isovanhemmille liikaa, ja etenkin kun iho ei siitä seuraavaankaan polveen vaalene, vaan tummenee alenevalla polvella yhtä tummaksi kuin isoisällä, alkoi jo happi olla vähissä.
Tosi elämän tosi-tv on välillä ihan liikaa.

8 kommenttia:

Marjaleena kirjoitti...

Asuin vuosia paikkakunnalla jossa on tuhansia korealaisia ja lasten koulussakin heitä oli enemmistö. Oli aika surullista kuunneltavaa se korelaislasten koulutusohjelma. Heillä oli 8h koulupäivän päälle vielä englannin, korean, matematiikan, kiinan kotiopetusta kouluopetuksen päälle, viulutunteja taekwondo-treenit jne. Niillä lapsilla ei todellakaan ollut yhtään "suomalaisen normaalia" vapaa-aikaa, vkonloputkin oli täyttä opiskelua. Ja huonoista suorituksista moni sai piiskaa.

Heitä on niin paljon, kilpailu on kovaa ja vanhemmat haluavat lapsistaan menestyviä hinnalla millä hyvänsä.

Noppuli kirjoitti...

Hei marjaleena!
Täälläkin on kuulemma muutamia tuhansia korealaisia, mutta hukkuvat kyllä muiden joukkoon.
Tuntemillani täällä on elämä juuri tuollaista kuin kuvailit-siis lapsilla. Koulun päälle yksityitunteja, ja viikonloput ihan täynnä opiskelua. Kavereita ei saa tavata, koska ei ole aikaa, eikä jalista pelata...

Onhan näitä venäläisiäkin paljon, mutta ihan noin pitkälle ei niiden kilpailukyky ole kuitenkaan mennyt.

Eloveena kirjoitti...

Herkullisia hetkia. Olisin itse varmasti aikaisemmin kayttaytynyt samalla lailla, mutta nain tuota asennetta niin paljon Lontoossa (siis aasialaisten parissa) joten tata nykya hymahdan kun samaan aikaan ihmisen alykkyyspointsit mielessani tipahtelee alas kuin lottopallot konsanaan.
Mutta onhan se herkullista, kertoa naita tarinoita moisille ennakkoluuloisille. Joskus sita oikein toivoo, etta juuri tuollaisten ihmisten tyttaret loytaisivat sen nigerialaisen miehen Lontoossa ja sanoisivat so longit koko Korealle. Nainkin on kaynyt.

Mita mielta muuten olet keskustelusta "onko maan x arjen positiivisten asioiden esittaminen todellisuuden paremmaksi maalaamista"? Eras hyva ystavani asui koko lapsuutensa Moskovassa, ja Suomessa hanen positiivisia kertomuksia Venajalta ei tietyissa piireissa hyvaksytty lainkaan. Ei olisi saanut sanoa mitaan positiivista, olisi pitanyt suorastaan tuskasta itkea kun joutui siella asumaan. Sama trendi nayttaa patevan Turkkiin ja tiettyjen ihmisten asenteeseen. Kysyn, koska Venaja on todellakin toinen kipupiste joillekin suomalaisille.

Noppuli kirjoitti...

Hei eloveena!
Mulle nämä korealaiset ovat aika uusia tuttavuuksia (opiskelin heidän kanssa lähes koko viime vuoden, mutta instituutissa ei tullut kovin läheisiä välejä), joten mulle tuollaiset jutut ovat kyllä ihan uusia-ja verenpainetta nostattavia..
Ja olen kyllä muutenkin sen luonteinen että mielelläni laitan "pökköä pesään" ja kertoilen tarinoita vähän toisista näkökulmista jos törmään vastaavanlaisiin ihmisiin.

Ja tuohon kysymykseesi- ei, ei Suomessa saa kertoa kivoja ja positiivisia juttuja Venäjältä. En ole oikein tavannut mitään "piiriä" jossa se olisi sallittua. Vastakin kesällä Suomessa käydessäni muutamat jutuistani pyyhkäistiin olemattomaksi ja paikkaansapitämöttömäksi, a)"koska olet vielä niin nuori etkä ole elänyt aikuisuudessa sitä aikaa kun Neuvostoliitto oli vielä olemassa, b)"koska olet asunut vielä suheteellisen vähän aikaa Venäjällä, ja c)"koska venäjänkielen taitosi ei ole vielä täysin sujuvaa."
Ja nämä argumentit tulivat ihmiseltä, joka tuntee yhden suomessa asuvan venäläisen (joka on juuri se joka kertoo täysin oikein totuuden Venäjästä), joka ei ole itse koskaan elämässään käynyt Venäjällä, eikä puhu sanaakaan kieltä...

Ja elämäni voivottelijoita riittää kanssa ihan tarpeeksi. Kaikki on kuulemma onnetonta avioliitosta lähtien, kun täällä joutuu asumaan!

Ja muuten, jos kertoo positiivisia asioita, ne pitäisi aina kompensoida jollain huomattavasti negatiivisemmalla jutulla...

Eloveena kirjoitti...

Hahaha, voin kuvitella. Mina kylla kanssa tykkaan laittaa pokkoa pesaan (kuten blogistani nakyy ;)) mutta kasvotusten olen sitten aina vahan vetaytyvaisempi tai sitten menetan maun niin vikkelaan etta siirryn toiseen seuraan.

Mutta kuulostaa hyvin tutulta tuo asennoituminen venajaan. Mina kavin pienena Neuvostoliitossa ja isoisani veljet yrittivat unelmaelamaa siella. Ukki taisteli sodat mutta ei koskaan ollut ryssavihaaja, vaan tiesi, etta siinakin maassa on monta todellisuutta. Ei se, mita jotkut joutuivat kokemaan silloin ole vuotta 2008 ja tuikitavallisen ihmisen elamaa.

Samat jutut patee Turkkiin, ei silla ole mitaan valia etta olen taalla ollut 10 vuotta kuvioissa ja Turkin politiikan maisteri, kansalainen ja puhun kielta. Kerran kun haksahdin ja kavaisin naimisissa taman maan miehen kanssa niin meni pasmat niin sekaisin ettei minulla ole enaa mitaan objektiivista kykya arvioida taman maan ARKEAkaan.
Hoh hoijakkaa..... Kai ne samat ihmiset puolustaa sitten Suomea henkeen ja vereen sen takia etta seksikumppanina on Matti Meikalainen. Mulle vaan tuo seksuaalisuuden kautta ihmisen arviointikyvyn muuttuminen on aika uusi asia.

Etta sita vaan meinaan, etta nuo epailevat asenteet varmaan jatkuu teikalaisenkin kohdalla lopun ikaa osasit kielta tai et ja vaikka olisit vanha raihnanen akka -- kyllahan taallakin eras 92-vuotias suomalaisnainen kertoi, kuinka hanelle on tultu Suomessa luennoimaan Turkin asioista vaikka han on asunut taalla 40v....

Noppuli kirjoitti...

Hei eloveena!!
Että ei meillä haksahtaneilla ja aivopestyillä Suomi-neidoilla hyvin pyyhi, oltiin sitten Turkissa tai Venäjällä ;)
Kai se täytyy sitten hyväksyä...

Olen muuten seurannut blogiasi ja siellä käytyjä keskusteluja ahkeraan, mutta olen niin hidas reagoimaan että seuraava aihe on jo menossa kun olisin valmis kommentoimaan. :)

maurelita kirjoitti...

Hei, hauska tutustua - löysin tänne Sirokon kautta !

Onpa siellä menoa, mielenkiintoisia havaintoja ja lohdutonta suvaitsemattomuutta löytyy kaikkialta...

Noppuli kirjoitti...

Hei maurelita,
hauska myöskin tutustua, ja tervetuloa!
Seikkailuja riittää vielä kerrottavaksi :)