maanantai 3. marraskuuta 2008

Anarkiaa odotellessa

Mies on pyörinyt jo monta viikkoa mietteliäänä ympäri asuntoa. Tuijotellut tuikeana ja otsakurttuisena ulos harmaaseen syyskeliin ja ennustellut tulevaa. Pohtinut vaihtoehtoja. Etsinyt pakoreittejä.
Vaimo, joka vain pyöristyy ja hidastuu, on kuunnellut ymmärtäväisenä teorioita ja vaihtoehtoja, nähnyt silmissään villien ihmisjoukkojen ryntäilevän kaduilla ja ryöstelevän kauppoja. Seikkaillut vanhojen lastenrattaiden kanssa, värittömäksi kulahtaneessa seitsemänkymmentäluvulle näyttävässä kaitafilmimaisemassa, pakoon kivittäviä ja nälkäisiä moskovalaisia alkuasukkaita.
Se on se kriisi. Se rahakriisi.
Vielä puoli vuotta sitten työpaikat huusivat työvoimapulaa. Nyt kukaan ei uskalla palkata niitä puuttuvia, vaan marssittavat ovesta ulos ne tarpeellisetkin. Pomot pitävät kriisikokouksia alaistensa kanssa ja kehoittavat ostamaan kattavan kuivamuonavaraston datsalle. Muutama kuukausi tässä vielä ollaan pystyssä, sen jälkeen emme voi taata enää mitään, sanovat johtajat.

Pohjoisen Vaimo kokoaa yhteen kaikki lämpimät viltit, parvekkeelle leijailleet höyhenet, viimeiset maahanpudonneet omenat ja pakkaa ne kaikki kelkkaan. Vaeltaa Siperian metsiä kohden, ja etsii karhunpesää jonne voi käpertyä odottamaan uutta tulokasta, lämpimään, lumelta suojaan. Hän syö ensin muutamat lumestapilkistävät marjat pesän ympäriltä ja on tyytyväinen luonnon oppeihin niukkuuden ajoille. Kuinka kaukana täältä onkaan nuo suuret kaupungit, kaatuvat yritykset ja rahat...emme me paljon tarvitse. Vain pienen pesäkolon.

Ei kommentteja: