keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Joulu on taas!

Nyt kun Suomessa viimeisetkin lanttulaatikonrippeet on jo viskattu kompostiin, on meidän aikamme juhlia täällä naapurissa. Uudenvuodenkuusi tuotiin sisälle ja se koristeltiin. Lahjat on paketoitu ja odottavat pääsyä kuusen alle. Pakkasukko käy ne sopivana huomaamattomana hetkenä sinne sujauttamassa. Raketit paukkuu jo ulkona, vaikkei ole tarpeeksi pimeää.
Niin, tämähän on ihan kuin joulu. Vain alakulo ja hartaanlainen ilmapiiri puuttuu. Ostoskeskuksissa on rynnistelty hermot kireänä lahjojen perässä, miehille on huudettu ja hermoja menetetty salaattien väännössä, kaiken kun pitäisi olla juuri kohdallaan. Kohta aukeavat votkapullot, viinit ja shampanjat, ja notkuvien pyötien ääressä istutaan ja väitellään kovaan ääneen aina aamuun asti.

Pohjoisen Vaimon perhekokoonpano viettää joulua yleensä vain, jos sattuu olemaan silloin Suomessa. Muuten kaksi perättäistä samanlaista juhlaa tuntuu varsin oudolle, ensin käydessä joulupukin ja sitten pakkasukon, ensin koristeltaessa joulukuusi ja sitten uudenvuodenkuusi...Nyt on taas sellainen vuosi, että joulu jäi juhlimatta ja uusivuosi niputtaa mukavasti yhteen kummankin juhlan.

Jouluviikko on Venäjällä se viimeinen työntäyteinen viikko vuodessa jolloin kaikki alkaa olla jo hyvässä stressissä. Protestanttista joulua viettävät lähinnä täällä asuvat ulkomaalaiset, ja paikalliset ortodoksit, juhlistavat joulua Venäjän ortodoksisen kalenterin mukaan 7.1. eli uudenvuoden jälkeen. Tapaortodokseja ei oikein ole niinkuin Suomessa puolet kansasta tuntuu olevan tapakristittyjä, joten joulunviettoon ryhtyy vain tosimielellä olevat. Useat toteavat että mitäs sitä enää juhlimaan kun juuri oli uusivuosi.
Pohjoisen Vaimo on tavannut vain yhden käden sormilla laskettavan määrän venäläisiä, jotka ovat kertoneet viettävänsä joulua. Useimmat lähipiirin vanhemmista ihmisistä kun ovat entisiä kovan luokan kommunisteja, ja nuorempi sukupolvi on löytänyt itselleen ihan muuta mielenkiintoista sisältöä elämälleen kuin istua baabushkoiden kanssa kirkossa.

Vilkutukset ja terveiset täältä kaikkialle, värikästä ja mielenkiintoista Uutta Vuotta 2009, lumisesta Moskovasta rakettien paukkeesta!!

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Synnytyslauluja

Näinhän on näreet. Synnytettävä on, vaikka sen peruminen tuntuisikin huomattavasti houkuttelevammalta ajatukselta. Siksipä Pohjoisen Vaimo kera miehensä, on kirjautunut synnytyslaitoksen asiakkaaksi ja odottelee yhäkin pyöreämpänä sitä oikeaa hetkeä. Suomalaisia ei täällä kaupungissa usein synnyttele, vaan matka suuntaa yleensä sinne kotimaahan. Muut ulkomaalaiset saattavat tutustuakkin sairaaloiden kirjavaan tarjontaan- ja palveluahan saa rahalla. Etenkin tälläisessa miljoonakaupungissa.
Pohjoisen Vaimo on köppänän esioleskelulupansa takia täysin yleisen terveydenhuollon ulkopuolella, ja näinollen yksityisasiakas. Siinä missä sen Oikean oleskeluluvan onnelliset omistajat saavat samat terveydenhuollon palvelut- eli mm.ilmaisen synnytyksen kuten paikallisetkin naiset, on Hän taasen se, jonka taskusta pitäisi löytyä tuohta. Ja sitähän on sitten esiinkaiveltu.
Useimpiin synnytys sairaaloihin kirjaudutaan asiakkaaksi raskausviikolla 36. Joillakin on koko raskauden kattava sopimus, mutta useimmilla vain loppuvaiheen. Palveluun kuuluu ne viimeisimmät lääkärintarkastukset, ja sitten synnytys. Sairaaloiden välillä on alkanut kilpailu, sillä kaupunkilaiset saavat viimeisimmän päätöksen mukaan valita minkä sairaalan haluavat, ei välttämättä sitä oman alueensa, ja nettisivut houkuttelevat myyvin lausein mammoja puolellensa. Jos ei muuta hohdokasta ole, niin ainakin kovassa huudossa on "nykyaikainen synnytys", eli ponnistaa voi jo jokapuolella kaupunkia jopa istualtaan! Pohjoisen Vaimonkin synnärillä on ollut tämä hieno menetelmä käytössä jo kuulemma 5 vuotta...

Täysin perussetistä ylöspäin löytyykin sitten vaikka minkälaista vaihtoehtoa, riippuen lompakon paksuudesta. Se ilmainen osa kun siitä synnytyksestä on paikallisillekkin juuri se perussynnytys, kaikki ekstra tietenkin maksaa. Jos haluaa yksityishuoneen synnytyksen jälkeen, mahdollisuuden miehelle olla mukana synnytyksessä tai jopa miehelleen mahdollisuuden napsauttaa napanuora poikki, on lompakko otettava esille. Useissa sairaaloissa lisähinnasta saa synnytykseen myös mukaan psykologin!
Synnytysammeet ja muut hienommat värpäkkeet löytyvät vain kovan hintatason sairaaloista. Vastaaviin paikkoihin saa maksusta myös mukaan vaikka anoppinsa synnytykseen, vaihtoehtona ei ole siis ainoastaan mies, niinkuin kaikissa muissa laitoksissa. Miestäkään ei kyllä paikalliset useinkaan sinne huoli- kukapa maksaisi ylimääräistä miehen mukanaolosta siinä tilanteessa. Kyseessä kun on täysin naisten keskeinen juttu, tuumivat useimmat. Siksipä synnäreiden asfalttipihat ovat täynnä spreijattuja rakkaudentunnustuksia ja terveisiä rakkaille vaimoille, ja kun ohi hurauttaa autolla näkee aina muutaman miehen nakkelemassa kiviä ikkunoihin. Kun onhan se vauva varmasti mukava nähdä...

Pohjoisen Vaimon synnäri on sieltä hyvin peruspalvelu päästä. Se nykyaikainen ponnistus onnistuu ja kipulääkkeitäkin saa, pelkosektioita ei myönnetä kellekkään. Neljän muun synnärin läheisyydessä sijaitseva kuusikerroksinen nelisenkymmentä vuotta vanha laitos, jossa synnyttää noin 4500 naista vuosittain. Ruuhkaisina aikoina ilmaiset asiakkaat saattavat joutua käytäville maksavien tieltä. Kirjautuessaan asiakkaaksi tehdään vielä viimeisen kerran HIV- sekä monia muita kriittisempiä sukupuolitautitestejä, sillä lääkärien mukaan ne kuuluu ottaa 3 kertaa raskauden aikana! Mies kun on mukana synnytyksessä, vaaditaan häneltä samat, sekä tuberkuloosi koe.
Lyllerrettyään noita viileitä sairaalan käytäviä pitkin tupakansavunhajun leijuessa nenässään on tämä Vaimo päättänyt jättää tällä kertaa kaikki hippeilyt sikseen. Jos nuppi ei kestä, hän aikoo huutaa jo ovelta itselleen ne kaikkein tykeimmät kipulääkkeet ja unohtaa kaurapussit ja synnytyslaulut. Kyllä se tästä...prkle!

torstai 4. joulukuuta 2008

Me empatian ylimykset

Vaikka Pohjoisen Vaimo valittiinkin kouluaikoina "luokan emppikseksi", on hän kuulunut paremminkin aina siihen varsin suureen naisväestön osaan, jonka yksi kiillotetuimpia taitoja on heitellä vääriä kommentteja juuri väärässä tilanteessa. Viimeaikoina hänen sanainen varastonsa on ollut kuitenkin hiljaisempi ja seestyneempi, ja hän on pääasiassa vastaanottanut lähiympäristön naisten sammakoita.

Tietäen luonnon olevan viisas, ja saavan naisten unohtamaan nopeasti mitä se kaikki kipu ja tuhannen yön valvominen olikaan, voi hieman selitellä miksi me itse olemme juuri niitä pahimpia hölösuita. Silti kukaan ei tanssaa ja laula kuunnellessaan siunatussa tilassa näitä vuoden varrelta poimittuja lausahduksia. Lähin sammakoiden päästäjä on tietenkin rakas anoppi, joka on säilönyt kurnukauloja kaappiinsa useampia ja päästelee niitä ulos aina säännöllisin väliajoin. Ensimmäinen, hieman epäasiallinen tiedustelu tuli jo kesällä. Puhelin soi, Pohjoisen Vaimo vastaa. "Sitä minä vaan, että oliko tämä raskaus vahinko, vai ihan tarkoituksella saanut alkunsa?"
Kysymys saattaa kuulostaa äärettömän tökeröltä ja ihmeelliseltä avioliitossa elävälle naiselle jolla on vasta yksi lapsi, mutta selittää myös hieman suurkaupungin asenteita.
Yksilapsiset perheet ovat lähes traditio, ja jos se toinen lapsi saadaan, sijoitellaan sen tulo, jos vain mahdollista, siihen hetkeen kun ensimmäinen lapsi jo kolkuttelee murrosiän ovea. Galluppi nuorten naisten keskuudessa myös paljastaa että miehiä pidetään niin paljon lapseen verrattavana perheenjäsenenä, että useimmille se yksi ihan oikea lapsi riittää jo senkin vuoksi. Useat vanhemmat tädit voivottelevat myös sävyyn "aina halusin kyllä toisenkin lapsen, mutta niin ne vuodet vain vieri ja sitten olinkin jo liian vanha". Kysymysmerkkejä Pohjoisen Vaimon raskautumisesta myös herää siksi, että hän on vielä kymmenisen vuotta nuorempi kuin kaupungin useat esikoisen synnyttäjät.

Pitkin syksyä tämä nuori Pohjoisen Vaimo on saanut muitakin tiedustelupuheluita läheisestä kaupunginosasta. Anoppi on säännöllisin väliajoin muistuttanut, "voi kun teillä tulee sitten olemaan raskasta, oi miten te oikein pärjäätte?". Värisevän äänen takaa on ilmentynyt myös huoli rakkaasta pojasta, etenkin silloin kun miniä ilmoitti ettei jaksa matkustaa toiselle puolelle kaupunkia halvan sianlihan perään. Heillä syödään kanaa ja kalaa ja hyvä niin. "Mutta kun poikani niin pitää lihasta! Vaikka raskastahan se on, kyllä minä ymmärrän."

Nyt kun laskettu aika alkaa olla piankin ovella, on Pohjoisen Vaimo miettinyt, joskos puhelinlinjat pitäisi muutamaksi viikoksi laittaa kiinni. Tietyssä vaiheessa itse kullakin tulee jo itsesuojeluvaisto peliin. Viimeisin sammakko hyppäsi talouteen linjoja pitkin vasta eilen, ja sille ei enää oikein enää löydy sijoituspaikkaa. "Voi kun minä pelkään niin sitä sinun synnytystäsi, ja kun poikakaan ei saa lomaa, mitä me sitten teemme kun sinä olet siellä yksin kotona ja synnytys alkaa?" Ja aina vaan jatkuu..."Pelottaako sinua? Voi mitenhän kaiken saamme oikein järjestymään, vaikka Jumalan käsissähän me nyt ollaan..."