lauantai 31. tammikuuta 2009

Itseriittoista

Kitinän ja vauvankakan keskeltä, hiukset sekaisin ryntää Pohjoisen Vaimo tietokoneelle lähes keskiyöllä. Pitää nimittäin muistaa onnitella Itseään.
Hän, joka ei ole koskaan ole ollut kuuluisa pitkäjännitteisyydestään tai saanut kirjoitettua oman elämänsä muistelmia, gradua, tohtorin tutkintoa tai yhtään niistä kirjoista valmiiksi joita murrosikäisenä aloitti, on pitänyt vuoden blogia!

Uskomatonta. Pohjoisen Vaimo on kovasti tykännyt. On tykännyt niin paljon että tekstejä ja aiheita olisi vaikka millä mitalla, kunhan laiskurina saisi niitä tasaisin väliajoin postattua. Hän on myös koko vuoden harkinnut uuden digikameran ostamista, jotta voisi joskus liittää hauskoja kuvia postauksiinsa, olemassaoleva kun on rikki. Kuvia siis tiedossa seuraavan parin vuoden sisällä. Nyt jo jännittää!

Hänen mielestään on rentouttavaa ja luovaa istua koneen ääreen ja makustella tekstiä hassuista ja monenlaisista aiheista. Kaikkeen tähän Hän tosin haluaisi aina parin tunnin rauhan itselleen. Ja se onkin hieman harvinaista.

Mutta koska blogi alkoi vuosi sitten tammikuussa, synttäreitä pitää siis juhlia.
Tässä juhlinnan kunniaksi yksi Pohjoisen Vaimon ykkössuosikeistä Venäjänmaan musiikkikeitaalta. Klippi on Neuvostoaikaisesta musaohjelmasta. Laulussa kerrotaan "minä uskon" (kirkkaampaan huomiseen...)



maanantai 26. tammikuuta 2009

Eksotiikkaa etsimässä

Joskus, jos Moskova ei vain nappaa, ja tekisi mieli olla jossain muualla missä rännän ja kuran sijaan voi katsella palmupuiden lepatusta ja delfiinien tanssia, voi tehdä kotikaupunkiinsa eksotiikkaretkiä. Sillä kaikkialtahan Sitä löytyy, kunhan tietää minne mennä.

Pohjoisen Vaimolla on otsikon alla kaksi suosikkipaikkaa, jotka täyttävät taatusti kaipuufiiliksen, jos haluaa tuntea olevansa Aivan Ulkomailla. Ensimmäinen niistä löytyy monestakin osasta kaupunkia, mutta käytännöllisyyden vuoksi PV vierailee niistä lähimmällä. Jarmarka! Kesästä talveen, koko viikon auki oleva tori, josta löytää etsimänsä lisäksi myös kaiken ylimääräisen. Lähimmällä Jarmarkalla on vielä jännitysmomenttinsa. Sitä ollaan sulkemassa uuden ostoskeskuksen alta, ja tori on kutistettu jättikoostaan paljon pienemmäksi- vaikka myyjät eivät ole minnekään hävinneet. Rakennustyömaan puristuksessa elävä monikansallinen tori on erityisen jännittävä etenkin myöhään illalla, jolloin kuivattujen kalojen ja jäätyneiden mandariinien seassa heikossa valaistuksessa ja monien kielien sekamelskassa voi pienelläkin mielikuvituksella varustettu henkilö kuvitella olevansa suuressa hengenvaarassa. Ainaisen jäätävän talvituulen piiskatessa kasvoja, myyjien aksentoituneen venäjän pulputessa myyntipuheitaan, voi nurkan takana olla pystyssä olevan ruostuneen naulan lisäksi sätkää poltteleva hemmo puukko ojossa. Jos jossain voisi kuvata hyvän salapoliisisarjan, se olisii juuri tämä!

Toreilla on ihana ajelehtia. Ruuhka-aikaan se on myös tuskaista. Talvella se on lähinnä typerää, kesäkuumalla rasittavaa. Jarmarkat ovat eniten eläkeläisväestön suosiossa, saahan sieltä elintarvikkeet aina halvemmalla kuin kaupasta. Ja jos metrossa tuumailee ihmetyttää mistä leidit ovat löytäneet...nuokin järkytykset päällensä, voi yleensä syyttää Jarmarkkaa!

Jarmarkat ovat Kiinalaisten Kaatopaikkoja. PV voi kuvitella mielessään vaatetehtaat jotka tuottavat merkkivaatteita ja lastaavat ne laivoihin menemään maailmalle, ja kaikki maanantaikappaleet ja muut mielenvinksaumat lähetetään Moskovan toreille.
Hyllyt pursuavat toistaan ihmeellisempiä muotiluomuksia alle tuhannella ruplalla. Perinteisen kiinalaisen vaate ja (erittäin vaarallisen) muovilelukokoelmien lisäksi voi kuitenkin joukosta löytää myös kivoja puukäsitöitä, mummojen kutomia huiveja ja sukkia ja niitä tyypillisiä venäläisiä tuohesta tehtyjä kippoja ja kuppeja.

Olettepa tulossa tänne kesällä tai talvella, sisältyköön kierrokseenne edes yksi kunnon Jarmarka! Siinä on sitä..elämisen makua!

(eksotiikka kohde nro.2 tulee seuraavassa postauksessa!)

maanantai 12. tammikuuta 2009

Uusi elämä

Pohjoisen Vaimon lähellä, melkein ihossa kiinni muttei enää kohdun lämmössä, tuhisee nyt poikavauva. Tuhina päätti tulla vauhdikkaasti maailmaan venäläisenä joulupäivänä Eteläisessä Moskovassa, hyvin kiireisessä synnytyssairaalassa.

Päivä alkoi aamuvarhain vesien menolla josta lähtikin sitten supistusten sarja käyntiin. Appi ja anoppi kurvasivat Ladallaan pihaan ja sairaalaan saavuttiin samalla menopelillä kahdeksan aikoihin. Vastaanotto oli karu ja nuiva. Kaksi ekaa tuntia täyteltiin papereita ja ihmeteltiin toimistossa, miksi Pohjoisen Vaimo ei istu alas ja kerro tietojaan rauhassa, vaan karjuu tuolla tavalla ja nyrkkeilee seinää. Mies täsmensi useaan otteeseen että Vaimolla on synnytys käynnissä ja supistelee kovasti ja sattuu, johon hoitajat kysyivät että sattuukohan sitä. Siinä vaiheessa kun ulkomaanrouva oli jo valmis tirpaisemaan toimistontätejä turpaan, tuli pelastus ja synnytysosaston ihanat kätilötädit tulivat hakemaan synnytyshuoneeseen.

Synnytyshuoneessa rouva rukoili jo kokovartalopuudutusta tai nuijanukutusta, kunhan kivuistaan pääsisi. Ei kuulemma onnistu, tavallista kipulääkettä kyllä saa jos haluaa. Napakat ja sydämelliset kätilötädit olivat kuitenkin suurin kivunlievitys apu mikä tehosi. Tai ainakin auttoi jaksamaan aina seuraavaa kipuaaltoa kohti. Pohjoisen Vaimo lähettääkin maailman suurimmat halaukset ja kiitokset noille tädeille, sillä hän ei ole eläissään kokenut yhtä vahvaa läsnäoloa ja apua, kuin noilta hienoilta kätilöiltä saamaansa. Venäläinen sydän on suuri!

Puolitoista tuntia synnytyshuoneessa huudettuaan vaihtui huuto hyeenamaisesta naisen huudosta vauvan ensirääkäisyyn ja kipuhelvetti oli ohi. Kello näytti yli yhtätoista, ulkona sateli hiljalleen lunta ja tärisevän rouvan syliin nostettiin sinipunainen iso poikavauva. Kätilöt naureskelivat ja arvuuttelivat painoa, kunnes puntari kertoi kaikkien arvausten olleen alakanttiin, 4.5kg ja 57cm!

Päivä vierähti synnytysosastolla naisten karjaisuja ja syntyvien vauvojen itkuja kuunnellen. Lapsivuodeosastot olivat täynnä, ja seuraavat huoneet vapautuisivat viideltä. Viideltä kuitenkin selvisi että huoneet vapautuvatkin seuraavana päivänä. Pari vapaata synnytyshuonetta oli jo täynnä vastasynnyttäneitä naisia ja uusia vauvoja kuulosti tulevan muutamia tunnissa. Pohjoisen Vaimo alkoi hermostua, ja hälytti Miehen paikalle. He menevät sitten kotiin yöksi jos täällä ei ole tilaa.
Miehen avattua sanaisen arkkunsa ilmestyikin vapaa huone tuosta vaan. Ovella oli ollut lappu "ei saa antaa kellekään"...

Huone oli mitä mainioin, kuin hotellissa. Lääkärit ja sairaanhoitajat olivat lämpimiä ja avuliaita ja neljä päivää lapsivuodeosastolla meni rauhallisesti levähtäen. Nyt Pohjoisen Vaimo ja Tuhina ovat kotona, uusi Isoveli ihmeissään, Mies takaisin töissä uudenvuodenloman loputtua. Tästä alkaa Uusi elämä hieman isompana perheenä, kiitollisena, siunattuna ja väsyneenä tuumii Pohjoisen Vaimo.