tiistai 31. maaliskuuta 2009

Säästötoimenpide

Venäjällä asuminen on yhtä paperien pyörittelyä. Kaikki tärkeät asiat on paperilla, ei tietokoneilla. Ja kaikkien niiden papereiden kanssa saa juosta moninaisissa toimistoissa, tehdä aina vaan uusia kopioita, käännöksiä, varmistuksia...
Tänään oli vuorossa lyhyt käynti käännöstoimistossa.

Pienen pienet portaat alas sokkeiloiseen kellariin jossa on kaikenlaista putiikkia. Ja käännöstoimisto. "Kaikki kielet", se mainostaa. "Päivää, käännättekö myös suomen kielelle?" Kysyy Pohjoisen Vaimo kumartuen pikku koppiin. "Kyllähän me käännämme, mutta se on todella kallista meillä." Vastaa nainen. "No, tämä pitäisi kuitenkin saada käännettyä, että minkäs teet." Toteaa Pohjoisen Vaimo. "Se on tosi kallista. Ettekö osaa kääntää sitä itse?" Kysyy toimiston nainen. Pohjoisen Vaimo katsoo häntä hölmistyneenä. "Osaan, mutta se pitää olla virallinen käännös." "No, ei muutakuin kääntäkää se kotona, tuokaa tänne ja me tulostamme sen ja pistämme siihen leimamme, säästätte paljon rahaa."

Ahaa. Tämäkin toimii tähän malliin. Sokkelikosta poistuu hämmentynyt ulkomaalainen, ihmetellen taas uutta paikkaa missä ollaan kummallisen huolestuneita asiakkaiden rahankäytöstä. Ei tajua hän, ei.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Avohoitoa

Täälläpäin ihan hyvinvointivaltio-naapuri Suomen tapaan, mielenterverveys potilaat nauttivat aika suurissa määrin avohoitoa. Eli lampsivat pitkin katuja. Tai heittelevät parvekkeelta tomaatteja niskaan. Avohoitopotilaat yhdistettynä yleiseen tapaan, että tuntemattomille voi ihan hyvin jutella (varsinkin lapsista), synnyttää silloin tällöin mielenkiintoisia tilanteita.

Eräänä kauniina maaliskuisena iltana Pohjoisen Vaimo pesueineen tepastelee kohti viereistä ostoskeskusta. Portaikossa seurueen pysäyttää pieni kurttuinen, lähes halattavan näköinen baabushka. "Kuinkas vanha tämä poika on, neljä vuotias?" Niin on, vastaa ylpeä äiti. "Ja rattaissa, kuinka vanha?" Vauva on kaksi kuukautta, kertoo tämä äiti iloisena. "Ja se kanssa on, poika?" Niin on, poika. "Voi herranjumala! Mikä säälittävä nainen tuollainen!" Pyrskähtää lähes halattava baabushka, ja lähtee nauraen köpöttelemään portaita alas.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Ostoslista

Pohjoisen Vaimo on muutamassa vuodessa alkanut ymmärtää, että asiat jotka toistavat itseään taitavat olla piintyneitä tapoja. Hitaastilämpiävänä Hän on myös hiljattain tajunnut sen että ehkäpä niille voi tehdä jotain. Ostoslistoja voi muuttaa.
Epäselvää toistaiseksi on, kuinka pitkä prosessi on kyseessä, ja miten se käytännössä toteutetaan. Jos tapaukseen liittyisi vain yksi nelihenkinen perhe eräästä Moskovan lähiöstä, juttu voisi olla helppo nakki, mutta sen perheen Aviomiehen selustaa näyttää tukevan ainakin satamiljoonaa muuta. Katsokaapas.

Kauppareissulta mukaan ikäänkuin lipsahtaa jokainen kerta yhtä askarruttavat tuotteet. Nippu kevätsipulia. Samanmoinen nippu tuoretta tilliä. Ja kerta kiellon päälle, tuore puska petruskaa (persiljan mauton sukulainen). Eikä siinä vielä kaikki!
Jokaisen kodin jääkaappiin kuuluu myös olennaisena osana puolen kilon pönikkä smetanaa, sekä tuhti määrä majoneesia. Mutta mihin näitä kaikkia tarvitaan, sitä salaisuutta ei yksikään venäläinen ole vielä kertonut.

Koska Pohjoisen Vaimo ei ole saanut käsiinsä vielä yhtäkään ruokaohjetta joka selittäisi jääkaapin sisällön, on improvisointi ollut ainut oljenkorsi. Siitäkin huolimatta smetana on yleensä ehtinyt pilaantua, majoneesin käyttöaikaa on pidennetty vaaran rajamaille asti, ja petruska nippuja löytyy sieltä täältä kellastuneena. Kaikkien näiden tuotteiden käyttövinkkejä on myös jaettu ulkomaalaisten ystävättärien kanssa ahkerasti, vaikkei se ole tilannetta paljon parantanut. Jopa erittäin kokenut ammattilaiskokki on tunnustanut, ettei oikein enää tiedä mitä tehdä. Joten nyt, lukijakunta, ohjeenne otetaan vastaan!

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Muovipussirakkautta

Olipa moskovalainen nainen missä tahansa evoluutio kehityksensä vaiheessa, pieni suloinen hiekkalaatikolla leikkivä tyttö, pitkäsäärinen itsetietoinen nuori nainen, tai jo pieneksi, kumaraksi ja pyöreäksi muuttunut baabushka, on hänellä yhteinen tekijä kaikkien muiden naisten kanssa.
Hän rakastaa muovipusseja. Hän rakastaa muovipusseja niin paljon, että Guccin käsilaukkukin saa sellaisen seurakseen käsivarrelle.
Metro on hyvä bongauspaikka mielenkiintoisille muovipusseille. (Ja paljon muullekin mielenkiintoiselle). Jos on päässyt käymään Las Palmasin ostoskeskuksessa, on 5v sitten tapahtunutta matkaa hyvä muistella jo hiukkasen kauhtunut muovipussi kainalossaan. Vieläkin vanhempaa tekoa näyttää olevan nuoren naisen kainalossa puristuksissa oleva pussi joka on varustettu Tom Cruisen kuvalla. Silloin tällöin on mahdollisuus bongata myös pusseja joissa lukee esim. "Seppälä", tai "S-Market".

Kerran tuli vitsinä Miehelle heitettyä, että täältä löytyy taatusti muovipussi kioskejakin. No eikä löydy, väitti Mies (koska kyllähän HÄN tuntee kotikaupunkinsa). No onhan niitä, Pohjoisen Vaimo löysi sellaisen yhdellä kaupungin ympäri nuuskimisretkellään. Metreittäin muovipusseja erilaisilla kuoseilla, kuvilla ja teksteillä!
Näin vaikeina taloudellisina aikoina Pohjoisen Vaimo aikookin kunnostautua, vetää palttoot niskaansa ja liittyä baabushkoiden riviin metriksen lähistölle. Hänellä nimittäin löytyy kaapista hyvinkin eksoottinen muovipussikokoelma, kattaen Suomesta, sekä muutamista muista Euroopan maista kaupankäynnin yhteydessä saavutettuja voittoja, eli kultaa muovin muodossa. Ruplat jo ihan kiiltelevät silmissä, täältä tullaan, muovipussirakastajat!

torstai 5. maaliskuuta 2009

Katkeran tilitystä

Linnut alkaa lirputtaa, harvinainen suuri valoilmiö nousee useammin taivaalle, koirankakka pukkaa esiin lumesta. Se on SE. Se alkaa olla! Mahtista.
Pohjoisen Vaimo vaunuilee trendikkäiden mammojen tavoin aina lintulammen ympäri, ja vaikka kohtalotoverit käyvätkin manikyyreissä (hitto vie, alaovessa oli mainos, se maksaa vaan 300 ruplaa!), ulkoiluttavat trendilaukkujaan ja vetäisevät pian minihameet päälle päivittäiselle vaunulenkilleen, ei se tee tätä kaupunkia trendikkääksi. Ei suomalaisille.
Mikäs himputin juttu se on, että tässä vaiheessa IHAN taatusti pirisee puhelimet ulkosuomalaisille kaikkialle Eurooppaan kesälomamatkailu majoituksen toivossa, mutta ei Moskovaan? Tämä paikka kelpaa vain bisnes vierailuille tai poliittisesti valveutuneille yliopisto-opiskelijoille, siilihiuksisille kireäilmeisille maailmanpelastaja naisille? (Ja tässä vaiheessa anteeksi kaikille jotka kuvittelevat että PV tarkoittaa juuri Teitä. Olette väärässä.)
Saattaa olla kuitenkin että tuleva kesä tuottaa poikkeuksen. Ilmassa väreilee pieniä mahdollisuuden hiutaleita muutamasta vierailijasta kotomaasta päin, ja jopa paljon kauempaa, joista kukaan ei täytä ylhäällä olevia kriteereitä. Ihan uskomatonta. Se olis sitten eka kesä, eka kerta.