tiistai 28. huhtikuuta 2009

Erilainen erilaisten joukossa

Aina välillä Pohjoisen Vaimo tuumii katsoessaan pikkupoikaa joka leikkii leikkipuistossa. Tuumiminen saattaa jatkua kotona, ja siihen saattaa sisältyä kynsienpureskelua. (Ei kynnel aikoinaan auttanut, tuskin auttaisi nytkään.)

Tuo pikkupoika puistossa kiinnittää lähes aina huomiota ja ihmettelyä, eikä se johdu ulkonäöstä. Vaan kahdesta kielestä jotka lennossa vaihtavat vuoroaan. Hän on huomannut pojan luokiteltavan erilaiseksi, ja miettii, milloinkahan poika itse tajuaa että muut ajattelevat hänet erilaiseksi. Vai onkohan jo tajunnut.

Erilaisuus ei ollut Pohjoisen Vaimon lapsuudessa mikään rikkaus. Ei siinä pikkukylässä, ei kenenkään muiden mielestä paitsi omien vanhempien, jotka olivatkin koko pikkukylän mielestä erilaisia. Niin oli PV-kin. Ei käyttänyt koskaan Leviksiä, ei vetänyt örvelökännejä eikä voinut selitellä sitä uskonnollisella vakaumuksella, koska sitä ei ollut.

PV on aina karsastanut erityiskouluja ja kansainvälisiä kouluja ja kaikkia muita erikoisuuksia, vaikka yksi sellainen hänenkin elämänsä pelasti. Se on kuin laitettaisiin kaikki hieman tyypillisestä perhe tai kansallisuus taustoista poikkeavat yhteen läjään ja sanottaisiin että "tässä me ollaan, erilaiset". Eikö erilaiset voi olla ihan vaan rauhassa erilaisia siellä ns.tavallisten seassa? Miksi ei voi olla...miksi se ihmetyttää niin paljon?

Nyt hän kuitenkin tuumailee taas, katsoessaan tuota pikkupoikaa leikeissään. Ehkäpä kuitenkin, joskus tulevaisuudessa, tuo poika käykin kansainvälistä koulua. Häntä mietityttää, josko olisikin helpompaa olla yhdessä kirjavassa yhteisössä muiden "erilaisten" kanssa, niin, ettei tarvitsisi selitellä kahtaa ja kolmea kieltään, kertoa vanhemmistaan ja olla joukossa se ainut tai lähes ainut joka on kansainvälisestä perheestä.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Porkkana perjantaiksi

Ehdottomia Venäläisen keittiön makumaailman suosikkeja tässä perheessä ovat kaikenlaiset marinoidut pikku jutut. Kuten vaikkapa seuraava, josta löytyy netistäkin useanlaisia ohjeversioita. Kyseessä on "Korealaiset porkkanat", vaikkakaan korealaiset naapurit eivät porkkanaa tällätavalla syökään.

7-9 reippaankokoista porkkanaa
4-6 reippaankokoista valkosipulinkynttä
1-3tl chiliä
1tl jauhettua korianteria
1tl jauhettua mustapippuria
suolaa
1/2 dl valkoviini etikkaa
1dl oliiviöljyä

Raasta porkkanat raastimen isoimmalla osalla. (oikeasti näistä pitäisi tulla pitkänomaisia, spagettimaisia, eli jos joillain on siihen tarvittava vempain, anti mennä!). Sekoita joukkoon mausteet, purista valkosipulit, lorauta kunnon mojaus öljyä ja sopiva määrä etikkaa. Maistele välillä. Saatat pitää etikkaisemmasta!
Jätä marinoitumaan jääkaappiin vähintään yhden yön yli.
MMMMmmmmm!

torstai 23. huhtikuuta 2009

Avointen ovien päivä

Moskova on kuulemma vaarallinen kaupunki. Siksipä onkin suosittua omistaa lehmänkokoisia vahtikoiria, laittaa kaltereita ikkunoihin (sellaiset jotka saa taatusti poikki vähän ruostuneilla pensasleikkureilla), tai ihan vaan asentaa automaatti haukkumaan oven lähettyville kun on poissa.
Tästä kaikesta huolimatta on niitäkin, jotka eivät lukitse oviaan kun ovat kotona, sekä luottavat ja jopa tuntevat naapurinsa, niin että kaikki hieman vahtivat toistensa puolesta asuntoja.
Pohjoisen Vaimo liittyy aina silloin tällöin tähän huolettomien iloiseen joukkoon. Säännöllisen epäsäännöllisesti, eli silloin, kun Mies nappaa aamulla mennessään kaksi avainnippua taskuunsa. Päivän kululla on silloin kolme vaihtoehtoa- jos ovi on lukossa, on tiedossa rattoisaa sisälläoloa aina iltakymmeneen asti. Jos ovi on taas jäänyt auki, voi istua sisällä ajatellen että joku tuolla varmasti tietää meidän mielenkiintoisista suomalaisista kirjoista, yhdesta Arabian mukista ja kitarasta josta on kielet katkenneet. Miksipä ei siis vartioisi maallista omaisuutta läsnäolollaan. Toisaalta elämään pientä väriä tuo seikkailu miehen toimistolle hakemaan toista avainnippua, tuumien että kyllä nyt yksi akvaariokala roistot selättää.

Tänään Pohjoisen Vaimo valitsi vaihtoehdoista kolmannen. Sai mukavan kävelyn keskustassa, eikä ketään ollut kiinnostanut avoimien ovien päivä eräässä asunnossa eteläisessä Moskovassa. Kyllä täällä olisi silti saanut käydä teet hörppäämässä ja pyykit viikkaamassa. No, ensi kerralla!

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Kulttuuri tutuksi

Mitempä sitä voisi viettää huhtikuisen päivän Moskovassa? Yksi ihan ehdottomia tunnusmerkkejä kevään alkamisesta on sadat ja tuhannet peltikolarit. Liikenteeseen säntää taas lukuisat autoilijat jotka seisottavat ajokkejaan talvikauden ja tämän toisen puolivuotiskauden töppäilevät taasen liikenteessä. Niimpä jos haluaakin päästä kaupungin todellisen luonteen makuun, voi istua yhden huhtikuisen päivän autossa odottamassa miliisejä paikalle pienen peltikolarin jälkeen.

Sen luulisi olevan helppoa kuin heinänteko, mutta pienen kolahduksen kuultuaan, ja parin harmittelevan sanaryöpyn jälkeen appi totesi että tämä oli ensimmäinen kerta koko hänen autoiluhistoriansa aikana. Ja sitä Moskovan teiltä hänellä jo riittääkin, kolmisenkymmentä vuotta.
Mikäpä muukaan siinä vieressä oli kuin kiiltelevä musta maasturi, Audi, ja kiukkuinen omistaja, joka ei aikonut keskustella muutakuin lakimiehen välityksellä. Pohjoisen Vaimo on useasti ihmetellyt kuinka vastaavien kulkuneuvojen ajajat kuvittelevat Moskovan tukkoisessa liikenteessä aina ajokkinsa pienentyvän. "Minäpä vähän luikahdan tuosta välistä", oli tämänkin episodin ideana. Siitä ei kuitenkaan luikahdettu, vaan Audin ovenkulma sai pienen kaunesvirheen kohdatessaan Ladan sivupeilin.

Siinäpä sitten istuskeltiin, kuunneltiin radiota, katseltiin välillä setä Leninin patsasta ja välillä Venäjän Oikeusministeriön seiniä, vaan eipä se maisema muuttunut mielenkiintoisemmaksi. Kolmisen tunnin kuluttua paikalle ajoi miliisi vieläkin vanhemmalla Ladalla ja alkoi hyväntuulisesti mittailla auton ympäristöä, teki pari merkintöä, laittoi apen täyttämään pari paperia, ja sitten kaikki olikin ohi parissakymmenessä minuutissa.
Näin sitä tuli pakollinen osio Moskovan kaupunki- ja autoilukulttuurista tutummaksi. Mielenkiintoista ja opettavaa? Tuskimpa.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Pieni Välihuomautus

Eh...
On tilanteita joissa on kiva näytellä ettei ymmärrä venäjää. Saattahan sitä olla että pari sanaa jääkin vajaaksi, vaikka kokonaiskuva on täysin sisäistetty. Mutta, tähän voisi ylöskirjoittaa, muistiinlaittaa ja huomauttaa seuraavaa vastaavaa kertaa varten:
temppua ei kannata kokeilla jos on juuri tulossa lehtikiskalta tuoreimmat painokset näkyvästi kainalossaan. Saattaa jäädä tilanteesta vähän outo maku suuhun, tiedättehän...
Sillälailla tänäaamuna!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Moskovan Puistojen Kaunotar

Hei kaikki kaunottaret! Moskovan Puistojen Kaunotar-kilpailu hakee osallistujia. Jos olet iältäsi 15-65 vuotias nainen, tyrmäävällä ulkonäöllä ja vieläkin tyrmäävämmällä itsetunnolla varustettu, olet juuri etsimämme! Kilpailu käynnistyy toukokuun alussa kaikissa Moskovan puistoissa, sekä nähtävyyspaikoilla. Ainoa asia mitä Sinun tulee tehdä, on hakeutua nähtävyyden/patsaan/muurin/sillan eteen poussaamaan tietäen, että olet huomattavasti kauniimpi ja mielenkiintoisempi kuin yksikään nähtävyys tai puisto. Plussana huomioidaan että ympärilläsi pörrää muutama sukulaisesi pienine räpsykkäkameroineen valokuvaamassa, sekä turistijoukko joka koittaa kuvata takanasi olevaa nähtävyyttä.
Kilpailuaika on välillä toukokuu-syyskuu. Palkintona saat vielä rautaisemman itsetunnon, sekä Jos tosielämässä vastaavaa tapahtuu, voi mallimaailman kykyjenetsijä bongata Juuri Sinut, kun poseeraat Tsaarinpuiston suihkulähteiden edessä. Toivotamme Sinulle parasta onnea, ja huomautamme että vielä on kuukausi aikaa opetella poussaamaan niinkuin Cosmopolitanissa. Et eikun lehtikiskalle!