torstai 23. huhtikuuta 2009

Avointen ovien päivä

Moskova on kuulemma vaarallinen kaupunki. Siksipä onkin suosittua omistaa lehmänkokoisia vahtikoiria, laittaa kaltereita ikkunoihin (sellaiset jotka saa taatusti poikki vähän ruostuneilla pensasleikkureilla), tai ihan vaan asentaa automaatti haukkumaan oven lähettyville kun on poissa.
Tästä kaikesta huolimatta on niitäkin, jotka eivät lukitse oviaan kun ovat kotona, sekä luottavat ja jopa tuntevat naapurinsa, niin että kaikki hieman vahtivat toistensa puolesta asuntoja.
Pohjoisen Vaimo liittyy aina silloin tällöin tähän huolettomien iloiseen joukkoon. Säännöllisen epäsäännöllisesti, eli silloin, kun Mies nappaa aamulla mennessään kaksi avainnippua taskuunsa. Päivän kululla on silloin kolme vaihtoehtoa- jos ovi on lukossa, on tiedossa rattoisaa sisälläoloa aina iltakymmeneen asti. Jos ovi on taas jäänyt auki, voi istua sisällä ajatellen että joku tuolla varmasti tietää meidän mielenkiintoisista suomalaisista kirjoista, yhdesta Arabian mukista ja kitarasta josta on kielet katkenneet. Miksipä ei siis vartioisi maallista omaisuutta läsnäolollaan. Toisaalta elämään pientä väriä tuo seikkailu miehen toimistolle hakemaan toista avainnippua, tuumien että kyllä nyt yksi akvaariokala roistot selättää.

Tänään Pohjoisen Vaimo valitsi vaihtoehdoista kolmannen. Sai mukavan kävelyn keskustassa, eikä ketään ollut kiinnostanut avoimien ovien päivä eräässä asunnossa eteläisessä Moskovassa. Kyllä täällä olisi silti saanut käydä teet hörppäämässä ja pyykit viikkaamassa. No, ensi kerralla!

4 kommenttia:

Sirokko kirjoitti...

Tuota ei kyllä kannata huvikseen harrastaa, varkaat on yleensä naapureita tai tuttavia, ainakin meillä päin. Sanoo nimim. kokemusta on.

Noppuli kirjoitti...

Hei Sirokko,
kiva kun olet tuollainen blogi äiti :)
Kaikkia jännitysmomentteja vähentääkseni voin kuitenkin kertoa, että yksikään meidän kolmesta naapurista ei ole tuohon aikaan kotona, vaan töissä, kun olimme poissa. (täällä on asunnot aina 2-4 asunnon ryppäissä, joilla on yhteinen lukollinen ovi hissiaulaan).

Vieläkin laimeammaksi juttu menee, (mutta pakko kertoa kun huolesi ilmaisit) sillä alakerrassa on vertija, joka ei päästä sisään muita kuin tässä talossa asuvia ihmisiä. Muiden kerrosten naapurit eivät pääse asuntomme ovelle, sillä kaikissa kerroksissa on eri lukot hissiaulasta asunnoille.

Siltikään en ihan huvikseni lähde täältä avainten haku reissulle, mutta tälläkertaa se oli hieman välttämätön, sillä tarvitsimme myös ruokaa lapsien kanssa. Aina ei voi odottaa sinne iltakymmeneen...

Susadim kirjoitti...

Kiitos vinkistä, minäkin taidan ihan huvikseni kokeilla josko joku tulisi pyykit viikkaamaan :D

Noppuli kirjoitti...

Hei susadim!

Voihan sitä toki kokeilla- mutta en kanna vastuuta jos pyykit jääkin viikkaamatta ja lopputulos onkin joku muu ;)

JOnkinlaisen lapun voisi kyllä rustata "likapyykkikori on pesuhuoneessa, uuden koneellisen voi laittaa pyörimään, puhtaat vaatteet sängyltä voi viikata kaappiin, kiitos!" Ei kai sitä vierailija muuten ymmärrä mitä häneltä odotetaan?