tiistai 28. huhtikuuta 2009

Erilainen erilaisten joukossa

Aina välillä Pohjoisen Vaimo tuumii katsoessaan pikkupoikaa joka leikkii leikkipuistossa. Tuumiminen saattaa jatkua kotona, ja siihen saattaa sisältyä kynsienpureskelua. (Ei kynnel aikoinaan auttanut, tuskin auttaisi nytkään.)

Tuo pikkupoika puistossa kiinnittää lähes aina huomiota ja ihmettelyä, eikä se johdu ulkonäöstä. Vaan kahdesta kielestä jotka lennossa vaihtavat vuoroaan. Hän on huomannut pojan luokiteltavan erilaiseksi, ja miettii, milloinkahan poika itse tajuaa että muut ajattelevat hänet erilaiseksi. Vai onkohan jo tajunnut.

Erilaisuus ei ollut Pohjoisen Vaimon lapsuudessa mikään rikkaus. Ei siinä pikkukylässä, ei kenenkään muiden mielestä paitsi omien vanhempien, jotka olivatkin koko pikkukylän mielestä erilaisia. Niin oli PV-kin. Ei käyttänyt koskaan Leviksiä, ei vetänyt örvelökännejä eikä voinut selitellä sitä uskonnollisella vakaumuksella, koska sitä ei ollut.

PV on aina karsastanut erityiskouluja ja kansainvälisiä kouluja ja kaikkia muita erikoisuuksia, vaikka yksi sellainen hänenkin elämänsä pelasti. Se on kuin laitettaisiin kaikki hieman tyypillisestä perhe tai kansallisuus taustoista poikkeavat yhteen läjään ja sanottaisiin että "tässä me ollaan, erilaiset". Eikö erilaiset voi olla ihan vaan rauhassa erilaisia siellä ns.tavallisten seassa? Miksi ei voi olla...miksi se ihmetyttää niin paljon?

Nyt hän kuitenkin tuumailee taas, katsoessaan tuota pikkupoikaa leikeissään. Ehkäpä kuitenkin, joskus tulevaisuudessa, tuo poika käykin kansainvälistä koulua. Häntä mietityttää, josko olisikin helpompaa olla yhdessä kirjavassa yhteisössä muiden "erilaisten" kanssa, niin, ettei tarvitsisi selitellä kahtaa ja kolmea kieltään, kertoa vanhemmistaan ja olla joukossa se ainut tai lähes ainut joka on kansainvälisestä perheestä.

Ei kommentteja: