maanantai 20. huhtikuuta 2009

Kulttuuri tutuksi

Mitempä sitä voisi viettää huhtikuisen päivän Moskovassa? Yksi ihan ehdottomia tunnusmerkkejä kevään alkamisesta on sadat ja tuhannet peltikolarit. Liikenteeseen säntää taas lukuisat autoilijat jotka seisottavat ajokkejaan talvikauden ja tämän toisen puolivuotiskauden töppäilevät taasen liikenteessä. Niimpä jos haluaakin päästä kaupungin todellisen luonteen makuun, voi istua yhden huhtikuisen päivän autossa odottamassa miliisejä paikalle pienen peltikolarin jälkeen.

Sen luulisi olevan helppoa kuin heinänteko, mutta pienen kolahduksen kuultuaan, ja parin harmittelevan sanaryöpyn jälkeen appi totesi että tämä oli ensimmäinen kerta koko hänen autoiluhistoriansa aikana. Ja sitä Moskovan teiltä hänellä jo riittääkin, kolmisenkymmentä vuotta.
Mikäpä muukaan siinä vieressä oli kuin kiiltelevä musta maasturi, Audi, ja kiukkuinen omistaja, joka ei aikonut keskustella muutakuin lakimiehen välityksellä. Pohjoisen Vaimo on useasti ihmetellyt kuinka vastaavien kulkuneuvojen ajajat kuvittelevat Moskovan tukkoisessa liikenteessä aina ajokkinsa pienentyvän. "Minäpä vähän luikahdan tuosta välistä", oli tämänkin episodin ideana. Siitä ei kuitenkaan luikahdettu, vaan Audin ovenkulma sai pienen kaunesvirheen kohdatessaan Ladan sivupeilin.

Siinäpä sitten istuskeltiin, kuunneltiin radiota, katseltiin välillä setä Leninin patsasta ja välillä Venäjän Oikeusministeriön seiniä, vaan eipä se maisema muuttunut mielenkiintoisemmaksi. Kolmisen tunnin kuluttua paikalle ajoi miliisi vieläkin vanhemmalla Ladalla ja alkoi hyväntuulisesti mittailla auton ympäristöä, teki pari merkintöä, laittoi apen täyttämään pari paperia, ja sitten kaikki olikin ohi parissakymmenessä minuutissa.
Näin sitä tuli pakollinen osio Moskovan kaupunki- ja autoilukulttuurista tutummaksi. Mielenkiintoista ja opettavaa? Tuskimpa.

Ei kommentteja: