lauantai 4. heinäkuuta 2009

Tulipahan ryssittyä

PV kuvitteli olevansa hyvinkin aikaisin liikkeellä, kun aloitti kaikenlaiseten dokumenttien ja todistusten teon KUUKAUTTA ennen matkaa. Toimistoissa on juostu monta päivää pukeen, vedetty välillä henkeä yksi päivä kotona ja sitten taas lapset kainalossa rynnitty ympäri Moskovaa. Toimistoissa voisi olla ihan kivaakin ja niistä voisi tulla voittaja mielellä kotiin. Ei tosin tälläkertaa.

Vielä olisi kaksi viikkoa matkaanlähtöön, mutta kaikki paperihommat on auttamattomasti kesken. Tällähetkellä on täydellisen epäselvää pääseekö PV perheineen matkaan haluttuna ajankohtana. Kaikkein Pienimmällä ei ole vielä passeja, ei yhden yhtäkään. Rajaa pääsee tuskin ylittämään millään muulla keinolla. "Kyllä hän on lapseni, katsokaa vaikka raskausarpiani" ei varmaan mene läpi. Nyt voidaan toivoa vain samanlaista ihmettä kuin vuosi sitten. Silloin Isoveli sai passin vuorokaudessa, eikä virkailijoille tästä hyvästä tarjottu ruplan pyörylääkään.

Tämän lisäksi on tietenkin vielä muitakin hidasteita. Se ihana alkuoleskelulupa ja siihen liittyvä ainainen Ulospääsyviisumin hankkiminen. PV kuvitteli olevansa niin mukavasti ajallaan senkin kanssa, kunnes toimistoon päästyään (oltuaan ensin väärässä toimistossa ja väärällä metroasemalla toimittamassa samaa asiaa) kuuli että entinen 10pv käsittelyaika on nykyään 20pv. ...kele!!

Mutta eiköhän lopussa kiitos seiso. Kuten tämänkin jutun lopussa. PV haluaisi tässä kiittää kaikkia niitä auttavia käsiä (mukaanlukien ne rattaita kantavat kädet metrotunneleiden portaissa), jotka ovat neuvoneet hänet matkaan ympäri kaupunkia erinäisiin toimistoihin ja joiden takia hän on parina päivänä ollut ihan väärässä paikassa ja väärässä jonossa. Katsotaampa päästäänkö koko matkaan, vai tuleeko sekin vielä...ryssittyä!

Ei kommentteja: