tiistai 25. elokuuta 2009

Naapurin rinnat

On jakamattoman paljon asioita, joista venäläinen ei voisi tietoa jakaa. Jos kyseessä olisi suomalainen samaa asiaa kertomassa eteenpäin, tapahtumaa voisi epäilemättä kuvailla juoruamiseksi. Silloin taas kun asialla on venäläinen, se ei ole juoruamista. Se on puhumista, tietojen ja kokemuksien jakamista. Päivittelyä. Mutta ei juoruamista.

Pohjoisen Vaimo istui taas samassa passipaikassaan leikkipuistossa, kun naapurin lastenvahti leijui arvokkaana paikalle. Hänellä oli pää kipeä, ja kampaus mennyt sekaisin tuulen mukana. Kaikkeen vaivan syy¨oli työnantajaperheessä. Sashalle oli syntynyt pikkuveli viikko sitten, joka oli palannut kotiin ja huusi nälkäänsä aamusta iltaan. Naapurin rouva nimittäin halusi säästellä rintojaan, ja niiden muotoa, eikä siksi juonut tarpeeksi, jotta maito ei nousisi kunnolla ja paisuttaisi ja pilaisi rintoja.

Lastenvahti hieroi ohimoitaan ja huokaili. Eihän se ole hänen asiansa, mutta mielipide on tullut kyllä tilanteeseen kerrottua. Hänkin imetti puolitoista vuotta, ja katso, tälläiset näistä tuli, ei mitään vikaa. Ja lapsen terveys on kuitenkin se tärkein asia.
PV hymyili ja vastaanotti tietoa, sekä teki pieniä muka neutraalin, mutta silti paheksumisen puolelle meneviä kommentteja. Hän oli ihan samaa mieltä lapsenvahdin kanssa asiasta, ei siinä mitään. Toisaalta hän silti löysi sen suomalaisen reaktion itsestään. Juttu oli mennyt ehdottomasti juoruamisen puolelle, eikä juoruaminen+rinnat, ollut mikään kevyin yhtälö.

Toim.huom.
Tarinassa ei käsitellä ollenkaan sitä, että naapurin lastenvahti on ukrainalainen, vaikka anoppi sanoikin että ukrainalaiset ovat kovia juoruamaan. Pyh, sanoo PV. Ukrainalainen tai venäläinen, yhtäkaikki. Anteeksi vain Ukrainan Kansallismieliset.

maanantai 24. elokuuta 2009

BA-BlogiAhdistus

Tämä nyt istuisi alas ja kirjoittaisi vimmalla kuin mikäkin murrosikäinen. Bloggaamisesta.

Tiedättekö, se on mukavaa. Kirjoittaminen on kaikkein mukavinta. (Itseasiassa se ei ole edes mukavaa. Se on kutittavaa ja naurattavaa ja kuplivaa. Se on parasta, kun sille on aikaa). Se, että kirjoittelua luetaan, on myöskin mukavaa. Ja on ihanaa ja riemastuttavaa saada kommentteja.

Mikä saa sitten aikaan murrosikäisiä reaktiota? Se kaikki muu. Blogimaailma on jotain mitä PV ei ole vieläkään voinut alkaa ymmärtää. Ehkä hän on itse vielä ihan liian murkku, tai blogimaailma on juuri sitä.
Esimerkiksi kaikenlaiset kiertävät palkinnot. Tämä blogi on saanut niitä jo muutamia. Niitä on ollut mukava saada, mutta PV ei nyt vain ole sellainen joka laittaisi niitä esille. Kaikenlaiset blogin kirjoittamiseen liittyvät sivubisnekset eivät ole vielä saaneet tätä mimmiä syttymään. On esimerkiksi kiva että etusivu näyttää aina suht siistiltä eikä se ole täynnä kaikenlaista ylimääräistä tilpehööriä.

PV ei ole myöskään se, joka ottaa kuvan aamiaisestaan ja kertoi mitä teki iltapäivällä klo3. Se ei ole inspiroivaa. Tänne tulee tarinoita ja jorinoita täysin vapaaseen tahtiin, eikä mihinkään "joka päivä on pakko päivittää, vaikkei olisikaan mitään sanottavaa"- tyyliin.

Blogeja on moneen lähtöön, tämä on yhden ikuisen murkun. On hienoa, jos joku jaksaa seurata tätä juuri tarinoiden takia, vaikka kirjoittamis välit ovatkin välillä varsin verkkaisia. Täällä tuskin myöskään tullaan näkemään perhekuvia tai kuulemaan mitään kovin yksityiskohtaista, sillä PV ei halua tulla läpinäkyväksi, vaikka se toisikin varmasti suuremman lukijakunnan. Tutut saavat tuntea, se riittää.

PV toivoo joskus saavansa käsiin myös digikameran, jotta voisi räpsäistä silloin tällöin kuvia tänne jostain mielenkiintoisesta. Olisi myös nastaa löytää lisää mielenkiintoisia blogeja luettavaksi ja kommentoida ahkerammin siellä täällä. Vaan PV ei vietä paljon aktiivista aikaa tietokoneella. Mutta koittaa kuitenkin parhaansa.

Jep.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Pellavainen shokki

Pohjoisen Vaimo muistaa lapsuudesta saakka kuinka tarinoihin vieraista maista, sekä niihin matkustamiseen liittyi olennaisena osana kaksi mieleenpainuvaa sanaa: kulttuuri ja shokki. Kulttuurishokki tuli olla tapahtuma joka kestää päiviä, joskus jopa viikkoja, ja joka vääjäämättä hyökkää sen paran kimppuun kuka uskaltaa varpaansa Suomen rajan ulkopuolelle työntää.
Senpä takia kun PV rohkeana ensimmäisen kerran kävi ulkomailla, sydän pamppaili kierroksilla jo kauan ennen matkaa. Millainenhan se kulttuurishokki sitten tulee olemaan? Mitenhän siitä voi selvitä? Kestääköhän se minulla kauan, ja mahtaakohan se olla paha ja traumatisoiva kokemus?
Ensimmäinen, toinen...kolmaskin matka meni hienosti, eikä minkäänlaista shokkia koskaan näkynyt mailla halmeilla. Kuitenkin, kun PV palasi ensimmäiseltä useamman kuukauden mittaiselta ulkomaanmatkalta kotosuomeen, hän huomasi jotain hämmentävää. Suomi oli shokki. Se tuli päälle ja ahdisti. Se oli ihan liian hiljainen, järjestäytynyt, siisti. Hajuton ja mauton. Hän itse kuului sinne, mutta ei kuitenkaan kuulunut. Kaikenlisäksi hän tiesi miten ihmiset käyttäytyivät ja tulivat reagoimaan tiettyihin tilanteisiin. Se oli raastavaa. Tietää lauseet etukäteen.

Venäjäkään ei missään vaiheessa vielä ole tuonut vastaavanlaista kulttuurishokin makuista muutamaa kuukautta, kuin mitä Suomeen paluu kerran aiheutti. Kuitenkin PV saa itsensä kiinni silloin tällöin joistain elämän ehdottomista lainalaisuuksista, mitä oma kotomaa on hänelle opettanut. Ja mikä tai kuka milloinkin. Kotikylä, perhe, äiti.

Yksi suurimmista jääräpäisyyksistä on ollut tietenkin mitä naurettavin pieni asia. Sellainen arkipäiväinen ja puhtoinen. Nimittäin pellavaiset lakanat. Niitähän ei voi käyttää, hän ajatteli ja paapatti tuohtuneena vielä muutama vuosi sitten. Ja nyt tänäkin iltana ihan pian PV köllähtää tuonne peiton alle, pellavaisen, raikkaan ja mitä rakkaimman ja mukavimman lakanan päälle.

lauantai 15. elokuuta 2009

Hyvä ja onnellinen

Vaikka Suomen matka olikin varsin lyhyt, ja Suomessa ON mukava käydä silloin tällöin, niin silti voi huokaista- kuinka mukava onkaan olla takaisin! Etenkin kun Moskovassa lähipiiriin ei kuulu ihmisiä jotka (ainakaan avoimesti) kyseenalaistaisivat ja epäilisivät Pohjoisen Vaimon omia mielipiteitä omasta elämästä jatkuvasti. Täytyy myöntää että On Rasittavaa ettei suomalaisille voi kertoa positiivisia asioita Venäjältä- esimerkiksi ihan arkisia henkilökohtaisia juttuja. Muutamaankin otteseen PV keskeytettiin kesken mukavan tarinan ja päälle alettiin kertomaan "niin ehkä MUTTA kyllä Venäjällä yleensä on ihan toisin..." niin ettei tarinaa saanut koskaan kerrottua loppuun. Kun vastakaiku on mitä on, niin halu jakaa arkipäivänsä sattumuksia alkaa rapista varsin pian.

Venäläiset ovat itse suurimpia oman maansa kritisoijia, mutta onneksi täällä saa olla myös onnellinen ja tyytyväinen, eikä kukaan väitä vastaan. Kukaan ei tule kitisemään että etkö sinä nyt olisi paljon tyytyväisempi järven rannalla omakotitalossa, että tällälailla sinulla on varmasti huono elämä.

No entäs jos ei ole. Entäs jos onkin ihan hyvä ja onnellinen?

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Viikon resepti

Viikottain ilmestyvä erittäin halpa ja sisällöltään kevyt naistenlehti лиза, eli tuttavallisemmin Liisa tempaisi kyllä viikon parhaan. Hän joka tätä ensimmäisenä kokeilee, saa täältä tuhannet suosionosoitukset joustavasta huumorintajusta ja heittäytymisen kyvystä. Oletteko valmiit? Tässä se tulee!

Blini Pizza

4 annosta

taikina
150 jauhoja
1/2tl suolaa
225ml maitoa
2 munaa
hieman mineraalivettä
2rkl sulatettua voita

päälle
4 tomaattia
300g mozzarellaa
suolaa
jauhettua mustapippuria
1-2rkl oliiviöljyä
basilikan lehtiä

Valmista taikina ja jätä se sivuun 20 minuutiksi. Leikkaa sillä välin tomaatit ja mozzarellat sopiviksi viipaleiksi, ja laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Paista sulatetussa rasvassa 4 bliniä. Asetele blinien päälle tomaatit, mozzarellat, basilikan lehdet ja ripauta päälle vielä hieman suolaa ja mustapippuria sekä oliiviöljyä. Paista uunissa kunnes päälliset saavat väriä. Nauti!

tiistai 4. elokuuta 2009

Pietarilaisäidin vastaus

Nuori pietarilaisäiti katselee 7v poikansa kanssa junanikkunasta aukenevaa sumuista aamua. Poika osoittaa sumua "Äiti, mitä tuo on?". "Oi rakas, oletko koskaan katsonut Sherlock Holmes elokuvia?" Kysyy äiti opettavaisella,kaukaisella äänellä. "En ole,äiti". "No sinun pitää katsoa, ne ovat legendaarisia".