tiistai 25. elokuuta 2009

Naapurin rinnat

On jakamattoman paljon asioita, joista venäläinen ei voisi tietoa jakaa. Jos kyseessä olisi suomalainen samaa asiaa kertomassa eteenpäin, tapahtumaa voisi epäilemättä kuvailla juoruamiseksi. Silloin taas kun asialla on venäläinen, se ei ole juoruamista. Se on puhumista, tietojen ja kokemuksien jakamista. Päivittelyä. Mutta ei juoruamista.

Pohjoisen Vaimo istui taas samassa passipaikassaan leikkipuistossa, kun naapurin lastenvahti leijui arvokkaana paikalle. Hänellä oli pää kipeä, ja kampaus mennyt sekaisin tuulen mukana. Kaikkeen vaivan syy¨oli työnantajaperheessä. Sashalle oli syntynyt pikkuveli viikko sitten, joka oli palannut kotiin ja huusi nälkäänsä aamusta iltaan. Naapurin rouva nimittäin halusi säästellä rintojaan, ja niiden muotoa, eikä siksi juonut tarpeeksi, jotta maito ei nousisi kunnolla ja paisuttaisi ja pilaisi rintoja.

Lastenvahti hieroi ohimoitaan ja huokaili. Eihän se ole hänen asiansa, mutta mielipide on tullut kyllä tilanteeseen kerrottua. Hänkin imetti puolitoista vuotta, ja katso, tälläiset näistä tuli, ei mitään vikaa. Ja lapsen terveys on kuitenkin se tärkein asia.
PV hymyili ja vastaanotti tietoa, sekä teki pieniä muka neutraalin, mutta silti paheksumisen puolelle meneviä kommentteja. Hän oli ihan samaa mieltä lapsenvahdin kanssa asiasta, ei siinä mitään. Toisaalta hän silti löysi sen suomalaisen reaktion itsestään. Juttu oli mennyt ehdottomasti juoruamisen puolelle, eikä juoruaminen+rinnat, ollut mikään kevyin yhtälö.

Toim.huom.
Tarinassa ei käsitellä ollenkaan sitä, että naapurin lastenvahti on ukrainalainen, vaikka anoppi sanoikin että ukrainalaiset ovat kovia juoruamaan. Pyh, sanoo PV. Ukrainalainen tai venäläinen, yhtäkaikki. Anteeksi vain Ukrainan Kansallismieliset.

7 kommenttia:

Hym kirjoitti...

Hahahaha!!
Mahtava juttu. Lisää pikku huomioita elämästä Moskovassa. Joka yksityiskohta maalaa värin mustavalkokuvaan.

Noppuli kirjoitti...

Hym,
kiitos! :)

Nina kirjoitti...

Uskomatonta kylla joidenkin ihmisten pinnallisuus!

Joskus joku ystavani sanoi mulle, kun kauhistelin tulleita lisakilojani ja kuihtuneita rintojani, etta kylla se lapsenteon pitaa jossain nakyakkin. Me ollaan aiteja!

Tuon lausahduken jalkeen olen kylla osannut antaa itselleni anteeksi muuttuneen ulkonakoni :-)

kletka kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Noppuli kirjoitti...

Hei Nina,
niin, kyllä vartalossa saa näkyä elämisen merkit! Minun mielestäni säröttömät ja täysin sileät ja rasvattomat ihmiset ovat...hieman robottisia.
Ihmiset ovat kauniita monen näköisinä ja kokoisina!

Famu falsetissa kirjoitti...

On mukavaa ja mielenkiintoista lukea huomioitasi naapurimaasta. Sinulle on jotakin blogissani.

Noppuli kirjoitti...

Hei Famu falsetissa-
ja kiitos!
En ole edelleenkään oppinut vastaanottamaan tai kierrättämään eteenpäin blogiawards juttuja...ehkä joku päivä. (en siis ole teknisesti selvittänyt koskaan, kuinka olisin siirtänyt ne omaan blogiini...)
Sydäntä se kuitenkin lämmittää! :)