keskiviikko 19. elokuuta 2009

Pellavainen shokki

Pohjoisen Vaimo muistaa lapsuudesta saakka kuinka tarinoihin vieraista maista, sekä niihin matkustamiseen liittyi olennaisena osana kaksi mieleenpainuvaa sanaa: kulttuuri ja shokki. Kulttuurishokki tuli olla tapahtuma joka kestää päiviä, joskus jopa viikkoja, ja joka vääjäämättä hyökkää sen paran kimppuun kuka uskaltaa varpaansa Suomen rajan ulkopuolelle työntää.
Senpä takia kun PV rohkeana ensimmäisen kerran kävi ulkomailla, sydän pamppaili kierroksilla jo kauan ennen matkaa. Millainenhan se kulttuurishokki sitten tulee olemaan? Mitenhän siitä voi selvitä? Kestääköhän se minulla kauan, ja mahtaakohan se olla paha ja traumatisoiva kokemus?
Ensimmäinen, toinen...kolmaskin matka meni hienosti, eikä minkäänlaista shokkia koskaan näkynyt mailla halmeilla. Kuitenkin, kun PV palasi ensimmäiseltä useamman kuukauden mittaiselta ulkomaanmatkalta kotosuomeen, hän huomasi jotain hämmentävää. Suomi oli shokki. Se tuli päälle ja ahdisti. Se oli ihan liian hiljainen, järjestäytynyt, siisti. Hajuton ja mauton. Hän itse kuului sinne, mutta ei kuitenkaan kuulunut. Kaikenlisäksi hän tiesi miten ihmiset käyttäytyivät ja tulivat reagoimaan tiettyihin tilanteisiin. Se oli raastavaa. Tietää lauseet etukäteen.

Venäjäkään ei missään vaiheessa vielä ole tuonut vastaavanlaista kulttuurishokin makuista muutamaa kuukautta, kuin mitä Suomeen paluu kerran aiheutti. Kuitenkin PV saa itsensä kiinni silloin tällöin joistain elämän ehdottomista lainalaisuuksista, mitä oma kotomaa on hänelle opettanut. Ja mikä tai kuka milloinkin. Kotikylä, perhe, äiti.

Yksi suurimmista jääräpäisyyksistä on ollut tietenkin mitä naurettavin pieni asia. Sellainen arkipäiväinen ja puhtoinen. Nimittäin pellavaiset lakanat. Niitähän ei voi käyttää, hän ajatteli ja paapatti tuohtuneena vielä muutama vuosi sitten. Ja nyt tänäkin iltana ihan pian PV köllähtää tuonne peiton alle, pellavaisen, raikkaan ja mitä rakkaimman ja mukavimman lakanan päälle.

5 kommenttia:

Sirokko kirjoitti...

Jäin oikein miettimään kulttuurishokkejani. Ensimmäinen oli juurikin kotimaahan paluu jokunen vuosi sitten, ulkomailla en ollut kokenut minkäänlaista shokin tapaistakaan sitä ennen. Nyt kun olen asunut ulkomaassa kauemmin kuin kotomaassa niin shokkikin on siirtymässä sille suunnalle. Aika jännää että tämä juttu voi mennä takaperinkin.

ebrufin kirjoitti...

Minulla on kylla kulttuurishokkeja ollut- ihan jo Sveitsiin muuttaessani -87;)

Suomessa kaydessanikin olen sellaisia kokenut- mielenkiintoista!

Noppuli kirjoitti...

Sirokko,
ymmärrän mitä tarkoitat varsin hyvin, vaikka olenkin kyllä suurimman osan elostani Suomessa asunut. En ole koskaan yleisesti tuosta kotimaata kohtaan tunnetusta shokista kuullut puhuttava, vaikka monet tuttavatkin ovat siitä kertoneet. On varmaan sallitumpaa tuntea se toisinpäin ;)

ebrufin,
vai kulttuurishokki Sveitsissä! Kestikö kauan toeta? (onkohan tuo Suomea?)

S. kirjoitti...

Minulla oli kerran 7 vuoden tauko etten kaynyt Suomessa. Muistan etta sen jalkeinen kaynti oli isoin shokki. Muissa maissa matkustaessani en ole kokenut shokkia. Luulen etta isoin shokki on tietyt ihmiset siella, joiden elama ei esim. ole muuttunut 30 vuodessa mihinkaan. Se tuntuu aina hyvin ahdistavalta.
Nyt kun aitini on vanha ja ei enaa hyvassa kunnossa, yritan kayda kahden vuoden valein.

Noppuli kirjoitti...

Hei S.
Jos on seitsemän vuotta pois Suomesta, niin varmasti tulee iso shokki takaisin tullessa! Ymmärrän mitä tarkoitat joidenkin ihmisten elämän muuttumattomuudella...Olisin varmasti ihan samanlaisessa järkytyksessä jos kävisin vielä kotikylässäni, mutta sinne minulla ei ole enää mitään asiaa.

Täältä on helppo käydä useammin Suomessa, on niin lähellä!