maanantai 28. syyskuuta 2009

Kaikkihan Sergein tuntee

On helppoa kuvitella, että jokainen joka tuntee venäläisiä, tuntee myös Sergein. PV tuntee heitä aika monta....tässä teille kolme!


Sergei, pian 50v.

Sergeillä on ystävälliset silmät, harmaa siilitukka ja tatuointien peittämät käsivarret. Hän asuu Pohjois-Moskovassa neuvostoaikaisessa monelle perheelle suunnitellussa yhteisasunnossa, millaisia ei ole enää täällä paljon jäljellä. Korkea katollisen kahden makuuhuoneen asunnon Sergei jakaa juopon äitinsä, sydämellisen vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa. Kyllä. Sergei rakastaa lapsia. Niitä hänelle suotiin joka seitsemäs vuosi.
Sergei on nähnyt kaksi avioliittoa, pidemmän ja lyhyemmän. Hän on istunut useasti vankilassa, ja kiertänyt katuja. Hän on tapellut, ryypännyt...Puhunut rumemmasti ja vielä rumemmasti. Rumimmasti.
Nyt hän kasvattaa elainkauppoihin kaloja. Asunnon harmaa käytävä on täynnä vilkkaita akvaarioita, joissa uiskentelee tuhansia pikkueväkkäitä. Perheen olo/makuuhuone on sisustettu mielikuvituksella. Korkea kerrossänky on kyhätty vanhoista ovista remonttikorokkeiden päälle. Siinä nukkuu kerroksittain koko perhe.
Sergein lempeääkin lempeämi, paksulettinen vaimo pitää suurperheen elämää käsissään tottunein, rennoin ja lujin ottein. Hän käy töissä lastentarhassa, ja iltaisin kokkailee perinneruokaa josta tulee hänen hyppysissään gourmeta.
Sergei, pian 50v. on onnenmies.


Sergei, pian 40v.

Sergei näyttä ihan kuin naapurinpojalta. Tai sitten hän on ala-asteen luokkakaveri. Sergeihin törmää melkein joka päivä. Hänellä on seitkytluvun rillit, ei muotiluomukset, sekä kadulta adoptoitu koira, joka tottelee Sergein jokaista kulmakarvankohotusta. Vieraiden on parempi kuitenkin pysyä siitä kaukana.
Sergei syntyi keskiluokkaiseen perheeseen. Kun isä on keskiluokkainen bisnesmies, se tietää tiettyjä etuuksia. Kuten omaa asuntoa ilman ponnisteluja. Mutta kun asunnon saa itselleen vielä betonimöhkäleenä, eikä itsellä ole mielenkiintoa materiaa kohtaan, niin yhtälönä se näyttää vielä useammankin vuoden jälkeen tältä-
Sergei asuu koirineen pahvilla vuoratussa kaksiossa, hienostoalueella.

Sergei on fiksu mies. Ei sillä tavallisella tapaa, vaan erilaisella. Sergei tietää paljon asioita, ja pääsi opiskelemaan MGU:n yhteen vaativimmista linjoista. Se vaativa linja oli tosin sen verran tylsistyttävä kaikessa yksinkertaisuudessaan, että hän jätti sen kesken. Sen jälkeen Sergei on tehnyt keikkahommia tietokoneeltaan käsin aina kun haluaa.
Sergei on myös ystäväpiirinsä uniikki. Hän teki laskusuorituksia kavereiden kanssa kuinka kalliiksi vaimo tulee per vuosi. Rahasumma mihin he päätyivät, oli sen verran korkea, että Sergei päätti ettei vaimoa tarvitse. Kaikki muut päätyivät kuitenkin vastakkaiseen ratkaisuun, sen kalleudesta riippumatta.
Sergei pian 40v, on vapaudenmies.


Sergei, pian 30v


Sergei on kaunis ja tuikkivasilmäinen. Hänellä on hauska nauru, ja valloittava persoona. Hänellä on hurmaava pieni tytär.
Sergei tappoi aikaa lapsuudessa ja nuoruudessa paljon kaduilla. Onneksi ei tappanut muuta kuin aikaa, vaikkakin ryösti paljon. Keho tottui moniin huumeisiin. Katulapsella se on kai niin helpompaa.
Jossain vaiheessa Sergei pääsi siskonsa avustuksella kadulta pois. Sai ensimmäisen työpaikan, perkasi kalaa päivävuoroissa, yövuoroissa, aamuvuoroissa...Muutaman vuoden kaloja perkattuaan Sergei lähti opiskelemaan työnsä ohessa. Hän on insinööri.

Nykyään insinööri Sergei tekee töitä tietokoneella. Kädet eivät enää haise kalalle. Hän myös tapasi sellaisen oikeanlaisen nuoren naisen, ja meni naimisiin. Heidän tyttärensä on pian 2v. Sergeillä on enää vain yksi ongelma. Hän pitää vaimostaan, mutta hänen ystävänsä eivät. Siksipä he eivät paljon enää Sergeillä käykään.
Sergei pian 30v, on selviytyjämies.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Summaus akkojen kesästä

Syyskyy, eli kansankielisesti akkojen kesä on mennyt nopsaan. Tälle akalle tosin varsin kylmä kesäksi, ihan toisenlainen kuin parina viime vuotena. Ei siis kesäinen vaan syksyinen, viileä ja sateinen.

Kuukauden ihastuttavin kohde oli ehdottomasti eräs paikka Volgan varrella. Vihdoinkin, vihdoinkin sitä kauan pyydettyä ja kaivattua Venäjän matkailua koko perheen voimin. Teltta pystyyn ja päiväksi pulikoimaan Volgaan. Isonveljen mielipide oli, että "asutaan täällä siihen asti kunnes ollaan vanhoja". Toinen asiantuntijalausunto Isoltaveljeltä oli "tämä maa on ihana, vaikka ollaankin Etelä-Moskovassa, niin tämä on kuin Italia, täällä vain puhutaan venäjää"

Kuukauden floppi oli "Moskova ulkomaalaisen silmin"-valokuvanäyttely. Ekspattirouvien inspiraatiosta lähtenyt harrastelijavalokuvaus projekti, joka pääsi ihan Moskovan modernin taiteen museon tiloihin (Zurab gallery). PV:lle kaikkein antoisinta oli lukea valokuvien alla olevia kommentteja. "Täällä on kauniita naisia ja mageita yökerhoja", ei kolahtanut millään lailla, mutta joillakin oli ihan mielenkiintoistakin sanottavaa. Isoveljen kommentti oli "Täällähän piti olla jotain kaunista, mutta ei täällä ole. Mennään pois". Vauva ei kommentoinut. Se nukkui.

Kuukauden sammakko taas pääsi naapurin korealaisrouvan suusta. Törmäyskurssi tapahtui leikkipuistossa jonne rouva juoksi iloisesti tervehtimään, kun ei olla pitkään aikaan nähty. Hetken rupattelutuokion jälkeen rouvan ilme muuttui synkäksi ja sääliväksi. "On se vaan sinulla rankkaa, kaksi poikaa. Kaksi poikaa... se on naiselle tosi vaikeaa".

perjantai 4. syyskuuta 2009

Pyhää ja kaunista

PV ja pesue teki lähiturismimatkan. Elektritskalla Sergiev Posadiin ja takaisin- ei voi muuta kuin suositella! Pyhimys Sergei Radonesialaisen 1345 perustama luostari on näkemisen arvoinen. Niin vanha paikka, että ihan järisyttää.

Muutakin järisyttävää havannoitiin.
PV tuntee useita suomalaisia hartaita kristittyjä. On aina tuntenut. Mutta ei ketään joka polvistuisi kirkon nurkalle, pitäisi päätään portailla, rukoilisi kädet puristettuina räystääseen. Heittäytyisi maahan makuulleen sata metriä ennen kirkkoa. Venäjän ortodoksisilaiset näyttävät antaumuksessaan kuin virtaavalta Volgalta, Suomen luterilaiset kuin...Vantaanjoelta.

Risupartaisten munkkien ja kauniiden kirkkojen (joihin ei suurimpaanosaan pääse kunnolla sisälle, sillä luostari on toimiva) lisäksi alueella voi bongailla luostarimuotia. PV ei ole missään muualla nähnyt niin paljon venäläisiä naisia, joiden hameet ulottuvat polven alapuolelle. Tai jopa nilkkoihin! Oli myös mielenkiintoista nähdä leidejä, jotka olivat noudattaneet pään peittämis suositusta erittäin tarkkaan, jättäen kuitenkin loput vartalosta mahdollisimman peittämättömäksi. No...tulihan se pää kuitenkin peitettyä!

Kaikenkaikkiaan, sekä ulkoisten että sisäisten seikkojen kannalta, tätä voi suositella pistäymispaikaksi. Kyllä siellä on, pyhää ja kaunista.