tiistai 27. lokakuuta 2009

Prosessi etenee...

Eteläisen Moskovan päihdetyön poliklinikalla ei ollut ruuhkaa. Ei ollut onneksi myöskään trippailevia asiakkaita niinkuin kaksi vuotta sitten. Pienen hetken jonotusta ja sitten seisomaan Hibiskuksen alle matolle. Kädet eteenpäin, kämmenet kattoa kohden, silmät kiinni. Sitten oikean, ja sitten vasemman käden etusormella pikainen kosketus nenänpäähän. Atlitsno! Leima paperiin- näinollen tämä suomalainen nainen ei ole narkomaani.
Hyvä tietää.
Seuraavana aamuna Lada Samara suuntaa nokkansa Tuberkuloosi poliklinikalle. Mikrobeja tappavat lamput on sijoitettu kätevästi ainoastaan lääkärien huoneisiin. Käytävillä muutamat ovat varustautuneet kasvosuojuksin, jotkut köhisevät kuin viimeistä päivää. Onneksi maksulliseen röntgeniin ei tarvitse jonottaa. Kaikki käy nopeasti ja siististi. (Toivottavasti sieltä ei tullut tuberkuloosi tartuntaa...)
Vielä yksi verikoe ja papereiden kimppuun!

maanantai 19. lokakuuta 2009

Duumasta toiseen

Moskovan kaupungin duumavaalit käytiin viikko sitten. Uuden duuman kunniaksi, PV on viimeaikoina tuunannut. Konttaillut olkkarin lattialla, leikellyt kaavoja ja tuumaillut mitä kaikkea uutta voi tehdä vanhasta. On suorastaan raastavaa laittaa roskikseen vanhoja vaatteita, kun minkäänlaista vaatteiden kierrätys systeemiä ei ole. Siksi tuunaus.

Muutakin vanhaa mutta toisaalta tuttua on työn alla. PV kävi taas armeliaasti luovuttamassa pari putkiloa verta HIV-testiä varten. Näiden Moskova vuosien aikana HIV-testi on tultu tehtyä jo niin useaan otteeseen, että luulisi että vähemmästäkin voisivat uskoa....raskausaikana HIV-testi kuului tehdä 3 kertaa!
Tämä verenluovutus tutkimustarkoituksiin liittyy kuitenkin oleskeluluvan hakuprosessiin. Alkuoleskeluluvalla kun on vuoden ollut maassa, saa hakea pysyvää oleskelulupaa. Ja jos osottautuu HIV-positiiviseksi, niin koko lupaa ei voi hakea. Joten prosessi pyörähti käyntiin tujakan sairaanhoitajan pyöräyttäessä likaisen näköisen letkunpätkän kiristämään käsivartta ja sen jälkeen reipasotteinen, kaunistelematon piikin rusautus ihon sisään. Ei PV ole piikkikammoinen. Mutta voi sen toimituksen tehdä ilman mustelmiakin, varmasti voi!

tiistai 6. lokakuuta 2009

Koko ongelmia

Sunnuntai sujahti sutjakkaasti parissa eri ostoskeskuksessa. Vaikka missiona olikin saada miehelle uudet kengät ja housut (ja missio jäi täyttämättä), niin tottahan toki siinä sivussa piti pari paitaa ja kenkää sovittaa emännänkin.
Virhe.
Moskovassa kaikki suuruus loppuu, kun sukeltaa naisten kenkähyllyjen väliin. Hillittömässä kenkäparatiisissa riveittäin jatkuvat koreat saapikkaat loppuvat kokoon 39. Kertokaapa, miten ihmeessä nämä varreltaan usein pitkätkin naiset pysyvät pystyssä, jos maavaraa on vain 37/38 kokoisen jalan verran?

PV on ollut tässä tilanteessa jo niin monta kertaa, mutta kuvittelee aina seuraavalla kerralla asian olevan jo muuttunut. Vaikka on nähnyt tuhat kertaa jo mainoksen metrossa ISOJEN naisten ja miesten kaupasta, jossa löytyy myös ISOJA kenkiä naisille, koosta 40 ylöspäin! Huoh...

Toinen täysin absurdi kokoon liittyvä asia tuli taas apteekin kassan kautta kotiin. Nestemäisessä muodossa olevat lääkkeet mitkä on pakattu Venäjällä, ovat yleensä aina liian suurissa lääkepulloissa. "Yskänlääkettä, 50ml" voi lukea pullossa, ja pulloon mahtuisi kuitenkin 100ml. PV on saanut tähän myös selityksen. "No kun ei ole ollut sopivaa pulloa, siksi ne on pakattu niin". Ahaa. Johan selkis.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Harrastekerho kokoon

Tähän aikaan vuodesta, kun tuuli repii puut vaakatasoon ja sade tekee maahan uusia polkuja, on ihmisten määrä herätä innostumaan. Syksyllä pitää aloittaa uusi elämä, ostaa erinlaiset saappaat ja värjätä tukka pinkiksi. Kannattaa aloittaa laihis tai pitsinnypläyskerho. Mikä tahansa uusi sallitaan!

Pohjoisen Vaimokin päätti liittyä tuohon reippaiden joukkoon. Hänhän on jokatapauksessa äityis"lomalla" ja ylimääräistä aikaa kuulemma juuri tuohon elämänvaiheeseen on jaettu suurella soppakauhalla. Naistenlehdistä sen näkee. Äityislomat on niin inspiroivia. Kuka kirjoittaa kirjan tai pari, taikka vetää taskustaan esiin täydellisen yrityssuunnitelman. Siinähän se, vauva, sivussa menee.

Siispä, PV:llä on nyt harrastus, ainoa juttu mikä puuttuu on se kerho ja ne ihmiset keiden kanssa sitä voi toimittaa. Jos kiinnostaa, liity joukkoon! Se menee näin. Keksi itsellesi oikein tärkeä asia, uusi tai vanha, mutta todella kiinnostava. Mieti sitä paljon. Jos se on kirjan kirjoittaminen, tuumaile päivät pitkät mitä voisit kirjoittaa ja miksei sitäkin, mitä tykötarpeita siihen mahdollisesti tarvitaan. Jos se on maalaamista, suunnittele maalausten kokoa, aihetta, tekniikkaa, värimaisemaa pitkään ja hartaasti. Useita päiviä. Aamuin, aamupäivin, illoin.

Tämä se siis on. Harrastuksen nimi on "sitten kun minulla on aikaa". Se voi olla halpaa, tai jopa ilmaista. Sitä voi tehdä missä vain ja milloin vain. PV harrastaa sitä esimerkiksi yöllä kello 1-3 välillä, kun tyynnyttelee kirkuvaa vauvaa. Sen jälkeen hän ottaa pienet kauneustorkut ja jatkaa tärkeää harrastustaan aamuviidestä eteenpäin, kunnes vauva päättää nukahtaa kello kahdeksan. Sumunsekaiset päivät menevät siinä sivussa, uuden harrastuksen parissa kevyesti ja mukavasti.

Toivottavasti sinäkin liityt tähän kerhoon!