sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Pikakaurapuuroa

Tänä iltana tuli yhtäkkiä sellainen tunne että miksipä ei. Että ehkäpä sittenkin. Kaikki tuntuu nyt juuri oikealta ja hyvältä. Lapset nukkuu, puuro kiehuu ja huomenna tulee taloon televisio. (Se onkin PV:n perheen ensimmäinen televisio koko Venäjällä asumisaikana)

PV:n sisällä on tapahtunut viimeaikoinan pienempiä ja suurempia myrskyjä. Sellaisia joita lähtee käyntiin kun lapset ovat sairaita, kun itse valvoo pari viikkoa perätysten kuunnellen yskimistä ja itkunpurskahduksia. Ja sellaisia myrskyjä joita tapahtuu kun on tietyn ikäinen, kun on asunut tietyn ajan yhteensä ulkomailla, kun ollut tietyn ajan kotiäitinä ja kirjoittanut tietyn ajan blogia.

Itseasiassa hän oli jo päättänyt että tämä on tässä, antaa olla. Kengät oli jo jalassa ja takki päällä. Ja nyt sitten hiljaisen tyytyväisyyden keskellä hän ottikin kengät pois jalasta ja laittoi takin uudelleen naulakkoon.

Tämä on tälläistä venäläistä pikakaurapuuroa maidolla. Samanlaista mitä tuossa liedellä kiehuu. Sitä pitää kiehuttaa noin kymmenen minuuttia, parempi viisitoista, tosin paketissa lukee että kolme. Antaa olla sellaista mitä olikin. Tämän blogin nimittäin.

lauantai 16. tammikuuta 2010

Kivikukkaset

Tänä iltana PV aikoo aukaista nutturansa, nakata harteille puuhkansa, vetää kiiltävät saappaat jalkaan ja rientää kodinulkopuolisiin, kultturelleihin menoihin. Prokovjevin baletti kutsuu häntä ja ystävätärtä, joiden venäläisiä miehiä ei saa enää millään houkutuksella balettiin tai oopperaan koska ovat saaneet niistä yliannostuksen jo pieninä poikina. Neuvostoaikaisten lastenkasvatus ihanteiden mukaan tänäkin iltana yleisön joukossa on varmasti myös pikkulapsia ja alakoululaisia. Ja kaikki käyttäytyvät hyvin.

Vuodenvaihde meni ihastuttavasti lomaillen ja nauttien talvesta koko perheen kanssa. Bloggaus jäi taka-alalle, ja PV on kriiseillyt ja miettinyt jatkaako tätä vai eikö. Miksi hän ylipäätänsä kirjoittaa ja kenelle? Näitä kysymyksiä hän tuumailee edelleenkin ja varmaankin tammikuun aikana osaa tehdä päätöksensä, jatkuuko Minun Moskova elämäänsä vain internetin ulkopuolella, tai ehkä jopa salasanan takana. Nyt PV kuitenkin pistää pohdinnan tauolle ja lähtee nauttimaan Kivikukkasista.

Kaikille lukijoille ihastuttavaa, rikasta, elämyksellistä, tavallista, kaunista, ihmeellistä ja hyvää uutta vuotta 2010!