lauantai 27. maaliskuuta 2010

Mummojen kevät

Aurinko tanssii jo koirankakkameressä ja baabushkat on heränneet. He ovat hiipineet koloistaan, enää kun ei kolota jäsenissä pakkanen. Hidasta ja hitaampaa etenemistä pitkin jalkakäytäviä, pieni hymy kasvoilla tai täysi tuittu päällä. Verkkaisuutta katsellessaan PV:n päässä soi paras mummoille omistettu biisi ikinä, mummojen aamu.

Eräs mummo ei kuitenkaan jaksanut enää uutta kevättä. Ystävättäreni isoäiti nukahti eikä enää herännyt näkemään sadannetta elämänsä kevättä. Olihan niitä jo hyvä määrä kertynytkin. Ystävätär on toipunut tiedosta jo hyvin, vaikka toki muistelee paljon mummoa joka äidittömälle tytölle toimitti äidin virkaa läpi elämän.

Tänä keväänä Venäjän Valtiollinen Hidaste on tosin kaivertanut ystävätärtä enemmän kuin yleensä. Hän ei päässyt matkustamaan hautajaisiin ja sukulaisten luo, sillä maastapoistumis viisumin tekemiseen menee se 20 päivää. PV voi helposti kuvitella laiskan, venyvän toimistotyöntekijän äänen, silmäluomien hitaan, ylimalkaisen liikeen ja toteamuksen "mitä se meille kuuluu jos mummosi on kuollut".

PVkin teki kyseisen viisumin ja aikoo käydä pienellä happihyppelyllä Keski-Euroopassa. Tekee välillä hyvää todeta, että onhan siellä kaunista ja rikasta, mutta minun paikkani, on Minun Moskova.

Ei kommentteja: