perjantai 30. huhtikuuta 2010

Kevättä ja rakkautta!

Tavallisella päiväkävelyllään PV ihailee pariakymmentä ahkeraa maalaria yhden päiväkodin aidan kimpussa. Maalinhaju käryää ja aurinko paistaa! Siinä on Moskovan kevät!
Samalla tavallisella päiväkävelyllä, edelleenkin saman aidan kohdalla eräs fiksuun jakkupukuun pukeutunut n. viisikymppinen rouvashenkilö pysäyttää yhden maalareista työssään. "Hei, tuleppas tänne, täällä on jotain tekemistä", sanoo rouvashenkilö napakasti. Maalari tottelee pyyntöä hieman ihmeissään. "Katsoppas, tämä sana tässä-" rouva osoittaa maahan kirjoitettua rakkaudentunnustusta- "siitä puuttuu "kova merkki". Voisitko lisätä sen siihen?" Maalari tarkistaa vielä mihin kohti kova merkki kuuluukaan, ja maalaa sen paikalleen. Rouva katsahtaa jälkeä tyytyväisenä, ja maalarin ja rouvan katseet kohtaavat yhteisymmärryksen ja kuplivan ilon merkeissä.

Tavallisella päiväkävelyllä on usein jotain pikkuisen erityistä. Ne hetket tuovat samanlaisia ilonkuplia myös Pohjoisen Vaimon sisälle. Iloa vappuun!

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Pieniä asioita

Yksi ihastuttava asia mitä venäläiset tekee, tapahtuu aina kaupassa kuin kaupassa vihannestiskin luona. PVkin on oppinut tavoille. JOS vihanneksesta voi saada irti jonkin osan, mikä ei ole syötävä ja siitä on ihan turha maksaa, se heitetään pois ennen punnitsemista. Ihan sama onko se osa pieni vai iso. Valkokaalesta revitään irti pari ensimmäistä (tai vaikka kolmas ja neljäskin) lehtikerros, jos ne ovat likaisia/vahingoittuneita/muuten vaan ei silmää miellyttäviä. Tomaatista napsaistaan kannat, niinkuin myös paprikasta (kokeilkaapa, sen saa pois lujalla peukalo-otteella).

Tämä on jotain mikä tuntuu jo niin kodikkaalle ja järkevälle toiminnalle, että PV kaipaa takaisin näihin loogisiin käyttäytymis sokkeloihin silloin kun ei ole Venäjällä. Tällä viikolla hän sai tutustua myös toimintamalliin, joka vie säästämisen vieläkin pidemmälle; pienoinen baabushka otti taskustaan esiin pienen puukon valittuaan ensin hyvän parsakaalen. Sillä hän sitten vetaisi parsakaalesta varsiosan pois ennen punnitusta. Todella kätevää!
Pitääkin valkata hyvä taskuunsopiva puukko mukaan seuraavalla kerralla vihannesostoksille! :D

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Naapureiden sopupelejä

PV on aina ollut ihmisrakas, ja vielä ihmisrakkautta enemmän, taitaa hänen sydämessään sykkiä rakkaus sopuun ja rauhaan. Tämän ominaisuuden takia hänet on varmaankin viskattu Venäjälle. Täällä kun ei kulu päivää ilman jonkinlaista kunnollista tempperamentin tuuletusta.
Tälläkertaa eripuraa syntyi naapurien kesken. Niiden suloposkien, jotka 3v sitten PV:n perheen muuttaessa Heidän naapuriinsa, toivottivat heidät tervetulleeksi tukkimalla ulospääsyn asunnosta sementtisäkeillä. He olivat nimittäin havainneet että PV on ulkomaalainen, ja siniset silmät, vaalea naama ja vaaleanruskeat hiukset saivat heidät päättelemään että PV on taatusti Moskovaan työnperässä muuttanut laiton maahanmuuttaja. Bingo!
Täytyy myöntää että suhde naapureihin ei ole jatkunut sen jälkeen mitenkään riemukkaasti. Anoppilan naapureiksi on siunaantunut täysin joustavia valoiyksilöitä, PV:n perheen naapureiksi taas jotain aivan muuta. On täytynyt selitellä ja selitellä Esikoiselle, miksi hänen pitää kuitenkin sanoa aina kauniisti "strastuitte", vaikka siihen ei koskaan vastata. Naapureillensa kuuluu olla kohtelias, olivatpa ne minkälaisia pässejä tahansa...ehkä.
Viikonloppuna ovikello pärräsi taas valituksen merkeissä. Syynä oli se, että tämä ulkomaalainen oli ostanut toisenkin pyörän, tunkenut sen(kin) käytävään, ja näinollen naapurin matto likaantuu. Ei siinä vielä mitään. Pyörät pitää poistaa käytävästä, koska naapuri ei mahdu siellä enää jumppaamaan! Mies ilmoitti naapurille, että pyörät poistuvat käytävästä sitten, kun naapuri laahaa sieltä mattonsa pois, ja ruuvaa jumppatelineensä irti seinästä. Jumpata kun voi ihan omassa olohuoneessakin.

ps. PV ymmärtää että käytävä ei ole varsinaisesti yleisen rojun säilytyspaikka, eikä edes pyörien. Nämä kerrostalot eivät vain ole varustettu minkäänlaisilla varastoilla, eikä ulkona ole edes pyörätelineitä. Ainoa vaihtoehto on säilyttää kaikki ylimääräiset kamppeensa parvekkeella, ja se ei aina ole se kätevin paikka. No, seuraamme tilanteen etenemistä.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Keski-Eurooppa, KGB ja korkokengät

PV tutustui Volksgartenin lisäksi viikonloppuna erääseen paikalliseen venäläiseen. Tai no jos totta puhutaan, tutustuminen jäi varsin lyhyeksi, mutta keskustelu oli sitäkin...hauskempi. Näyttää siltä että mitä kauemmin venäläinen asuu ulkomailla, sitä villimpi ja sumeampi hänen oma kuvansa kotimaastansa alkaa olla. Ratkiriemukkaimmat tarinat Venäjän todellisuudesta on PV muuten kuullut Amerikassa jo 20v asuneilta venäläisiltä, jotka eivät ole lähtönsä jälkeen enään tänne koskaan palanneet. Nykyisen kotimaan venäläisvastaisuus sekoitettuna vanhoihin neuvosto-muisteloihin, oma menneisyys ja uusi rikkaampi, kansainvälisempi minä- siinä sitä on tarinaniskijä kerrakseen!
Jokatapauksessa tälläkertaa PV kävi keskustelun venäläisten kyvystä oppia uusia kieliä. Keskustelun venäläinen osapuoli kertoi, että KGB on aivopessyt venäläisten aivot sillätavalla, ettei kielten sujuva ja helppo oppiminen ole mahdollista. Oppimisprosessiin menee aikaa huomattavasti enemmän kuin muilla ihmisillä, sillä ensin on kaadettava mielestänsä ne esteet, jotka KGB aikoinaan sinne asetti. PV oli vaikuttunut. Vastapuolta ei voinut millään tavalla ympäripuhua mielipiteestään. PV tyytyi ainoastaan kipakasti toteamaan, että KAIKKI hänen tuntemansa venäläiset jotka ovat ryhtyneet OIKEASTI opiskelemaan vierasta kieltä, ovat olleet todella nopeita oppijoita.
Itseasiassa PV voisi mielellään lainata KGB:tä, jotta voisi itsekin osoittaa sormella jonnekin suuntaan syyttävästi. Hänkään ei ole koskaan ollut se nopein kielten oppija. Se että itse ei ole se terävin kynä penaalissa jossain asiassa, on tietysti välillä vaikea ottaa tietona vastaan.

Tänään PV huomasi muuten erään mielensä aidan kaatuneen. Se, joka joskus aikoinaan koodasi hänelle päähän tiedon siitä että korkokengät on rumia (ehkä se oli Koiviston presidenttikauden syytä, silloinhan PV oli pikkutyttö (huomaatteko äärettömän loogisuuden)), voi nyt huomata taikansa rauenneen. Korkkarit on kivoja. PV voisi jopa haluta itselleen sellaset kevätkengiksi.