sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Yrittänyttä ei laiteta

Jo aikapäiviä sitten PV kertoi miehelle, kuinka mainio idea olisi tuoda sauvakävely Moskovaan. Kyllä, se näyttää täsyin älyvapaalta toiminnalta, mutta kaikenlaisesta ihmiset innostuu ja täällä on porukkaa mille markkinoida. Voisi ostaa parikymmentä paria sauvoja, mennä ne kainalossa tuonne puistonlaidalle sunnuntaina ja antaa tuhannen ruplan tuntihinnalla sauvakävely koulutusta ;))
Tänä aamuna PV kuitenkin näki että 3 vuotta sitten mieleen tullut ajatus olisi pitänyt toteuttaa jo silloin. Nyt kaksi venäläisnaista ovat kaikessa hiljaisuudessa menneet ja ryöstäneet hänen ideansa ja perustaneen Skandinaavisen Kävelyn koulun. Oppitunteja asian tiimoilta saa mm.Kolomenskoen puistossa lauantaisin kello yhdeltä, ja lysti maksaa 300 ruplaa tunti, plus sauvanvuokraus 100 ruplaa. Ryhmä innokkaita skandinaavisen kävelyn opiskelijoita hehkutti televisiossa, kuinka erinomaista liikuntaa se onkaan, samalla kun marssivat sotilaallisen tarkasti ympäri puistoa sauvat kädessä. Venäläiseen tyyliin asiaa todellakin opiskeltiin ja liikkeissä- eli kävelyssä ja sauvojen vuihtomisessa oltiin hyvinkin pikkutarkkoja.
Eli se meni nyt sitten sivu suun.
Seuraavaa yhtä briljanttia yritysideaa PV aikoo kuitenkin pitää käsissään ja toteuttaa sen samantien. Kaikki pöhkönoloiset suomalaiset jutut siis voi listata tähän alle viesteihin, ja täällä tuumitaan mitkä niistä olisivat kehityskelpoisia yritykseksi asti ;))

torstai 13. toukokuuta 2010

Ohikiitävä pyörä

Viimeaikoina on kiirettä pitänyt! Samalla kun työssäkäyvät säädylliset ihmiset hikoilevat toimistoissaan, PV on ottanut alkukesän kauneudesta kaiken irti, ja sotkenut pyörällä ympäri puistoja. Pikkumies istuimessa ja juomapullot korissa on käyty tarkkailemassa erilaisia hiekkapolkuja ja kukkivia puita. On, on täällä kaunista!
Moskova ei ehdottomasti ole pyöräilijän paratiisi. Kaupunki pitää tuntea todella hyvin jotta uskaltaa lähteä pyörällä kauemmaksi. Matkassa on aina jotain pikkumutkaa tai isompaa. Jos ei muuta, niin ainakin alikulkutunneleita, jonne PV ei lähde kantamaan pyörää kun siinä istuu tarakalla 13kg elävä puntti. Tämän takia on tyydyttävä muutamien tuttujen polkujen polkemiseen, ainakin toistaiseksi.

Onneksi kuitenkin perheen tämänhetkinen asuinpaikka on lähes täydellisesti sijoittunut yhden suuren puistoalueen laidalle. Sinne puiden viileyteen PV ja Pikkupuntti kaahaa joka ilta nuuhkimaan metsän tuoksuja. Takapenkin kommentaattori tulkkaa maisemia ja näkymiä omalle, toistaiseksi tuntemattomalle kielelleen ja puistossa norkoilevat sivustaseuraajat heittävät usein kannustusta hekin. "Oi poika, kylläpä äitisi ajatteli hyvin!", "voi, mainiota, katso, tuossa istuu mukana vauva!", "tuollaisia istuimiako voi jostain ostaa?"...
PV sotkee ilmahalki ja hymyilee salaperäistä pyöräilijän hymyä. Moskovassa polkupyöräily on kuin uiminen. Vain harvoille, niille, jotka sitä todella rakastaa.