torstai 13. toukokuuta 2010

Ohikiitävä pyörä

Viimeaikoina on kiirettä pitänyt! Samalla kun työssäkäyvät säädylliset ihmiset hikoilevat toimistoissaan, PV on ottanut alkukesän kauneudesta kaiken irti, ja sotkenut pyörällä ympäri puistoja. Pikkumies istuimessa ja juomapullot korissa on käyty tarkkailemassa erilaisia hiekkapolkuja ja kukkivia puita. On, on täällä kaunista!
Moskova ei ehdottomasti ole pyöräilijän paratiisi. Kaupunki pitää tuntea todella hyvin jotta uskaltaa lähteä pyörällä kauemmaksi. Matkassa on aina jotain pikkumutkaa tai isompaa. Jos ei muuta, niin ainakin alikulkutunneleita, jonne PV ei lähde kantamaan pyörää kun siinä istuu tarakalla 13kg elävä puntti. Tämän takia on tyydyttävä muutamien tuttujen polkujen polkemiseen, ainakin toistaiseksi.

Onneksi kuitenkin perheen tämänhetkinen asuinpaikka on lähes täydellisesti sijoittunut yhden suuren puistoalueen laidalle. Sinne puiden viileyteen PV ja Pikkupuntti kaahaa joka ilta nuuhkimaan metsän tuoksuja. Takapenkin kommentaattori tulkkaa maisemia ja näkymiä omalle, toistaiseksi tuntemattomalle kielelleen ja puistossa norkoilevat sivustaseuraajat heittävät usein kannustusta hekin. "Oi poika, kylläpä äitisi ajatteli hyvin!", "voi, mainiota, katso, tuossa istuu mukana vauva!", "tuollaisia istuimiako voi jostain ostaa?"...
PV sotkee ilmahalki ja hymyilee salaperäistä pyöräilijän hymyä. Moskovassa polkupyöräily on kuin uiminen. Vain harvoille, niille, jotka sitä todella rakastaa.

2 kommenttia:

Famu falsetissa kirjoitti...

Lapsikullalla on ihana kevätaika. Saa vauhdin hurmaa ja ihailla kevätmaisemia.

Noppuli kirjoitti...

Hei Famu,
mehän oltiin yhtäaikaa langoilla (justiin kävin lueskelemassa blogiasi :))!
Lapset on tykänneet olla pyörän selässä- muistan itsekkin lapsuudesta miten rakastin olla istuimessa ja katsella maisemia!