lauantai 2. lokakuuta 2010

Syystuulia Suomenlahdelta

Näin syksyisen perhekeskeisen juhlakimaran (toim.huom: syntymäpäivä ja hääpäivä) ansiosta on tunnustuksen paikka- Pohjoisen Vaimo rakastui Venäjään ennenkuin Mieheensä. Ja ennen Moskovaa, hän rakastui Pietariin.

Kaiken vanhanhan voi helposti unohtaa, mutta jos sitä (vanhaa) suolaa saa vahingossa uudelleen kielelleen, alkaa väistämättä janottamaan. Näin siinä siis kävi. PV vietti Pietarissa tänä kesänä ja syksynä yhteensä vain kaksi pitkää viikonloppua, mutta sen jälkeen hänet on voitu löytää istumasta haikeana keittiön (ihanan, uuden, suodattavan!) vesihanan vieressä, lasi aina uudelleen ja uudelleen täyttyen. Eikä jano ota sammuakseen.

Pietari on ihana, kaunis, kohtelias, sydämellinen. Se on ihan oikean veden äärellä, eikä minkään kuppaisen joenmutkan. Kun ottaa elektriskan kaupungista ulos, pääsee Suomenlahden rannalle, sen näköisen, miltä se ei koskaan näytä Suomesta käsin: ääretön, saareton- vastarannaton. Lähes kuin valtameri!!!
Pietari on rauhallinen ja hidas- ei niin masentavalla tavalla kuin Suomi, vaan juuri sopivalla tavalla. Vauhtia löytyy jos sitä kaipaa, mutta vauhti ei tapa kuten Moskovassa.

Pietari on ensimmäinen paikka maailmassa, missä PV tapasi kohteliaita miehiä. Sellaisia jotka kantavat aina laukut, avaavat aina ovet, antavat tuolin istua ja tekevät sen täydestä sydämestä. Pietarissa hän pysähtyi aina matkallaan Moskovaan, tuon ritarillisen kirkassilmäisen miehensä luokse, ja mummot pitivät sen aikaa hänestä huolta kuin ainoasta lapsenlapsestaan. Pietarissa hän vietti ensimmäisen raskauden aikana häkellyttävimmät ja riipaisevimmat päivät-

Pietarissa hänet on istutettu alas tyynyillä vuorattuun tuoliin mummojen toimesta, sillä raskaana olevalla pitää olla parhaat oltavat. Pietarissa muiden luututessa lattiaa on hänelle kaadettu kahdeskymmenes kupillinen teetä ja sanottu, että nyt sinun pitää levähtää. Pietarissa hänelle on laulettu parvekkeelta syntymäpäivälaulu kahdenkymmenen ystävän toimesta.

Pietari on ollut aina välimatkaetappi- kotiin tai kotoa pois. Milloin se koti on ollut Helsingissä, milloin Moskovassa. Siellä on voinut levähtää ja huokaista helpotuksesta, silloin kun Suomi on ollut liikaa, tai Moskova.

Nyt juuri tuntuu kuin Moskova olisi liikaa.
-Rakkaani, Pulmuseni, Sydämeni Valittu: muutetaanko Pietariin?