lauantai 16. huhtikuuta 2011

Pölyisen aurinkoiset iltapäivät

PV on todistanut koko talven ajan, kaksi kertaa viikossa iltapäivisin innokkaan kaksikon, isoäidin ja tytön puurtamista koulutehtävien parissa kerhopöydän ympärillä. Hän on itse keskittynyt milloin neulomiseen ja milloin taas lukemiseen ja siinä samalla toisella korvalla laiskahkosti seurannut suuren hallin tapahtumia.

Nuo iltapäivät ovat tuntuneet mukavalta paussilta. Isoveli on harrastuksessaan, pikkuveli on pörrännyt autoilla pitkin hallin lattiaa ja kauhistuttanut baabushkoja, makaamalla rähmällään autojen vieressä tai ottamalla sisäkengät pois jalasta ja juoksemalla paljasjaloin hallia ympäri.

Kaikessa tuossa on ollut jotain niin mukavan rentoa ja epärealistista. Aurinko on alkanut halkoa hallia kevään tullessa, samat rouvat tulevat aina pöydän ympärille odottamaan lapsenlapsiaan harrastuksista, rupattelemaan, kampaamaan hiuksia ja ratkomaan ristikoita. Eräs nuori nainen on päntännyt siinä englantia koko talven ja hän on näyttää hieman hipille, täysin epätavallinen näky Moskovassa.

Eilen perjantaina kaikki rentous kuitenkin hävisi hetkessä. Tuo skarpin oloinen baabushka ja hänen tyttärentyttärensä yhdessä koulutehtävien kanssa paljastuikin mitä voitonhaluisimmaksi kaksikoksi. PV kuunteli keskustelua missä baabushkalta kysyttiin että käykö tyttö ensimmäistä luokkaa. "Ei hän käy, hän on vasta 6v, etsimme parhaillaan kunnollista koulua missä hän voisi aloittaa opiskelunsa vuoden päästä." Siitä alkoikin sitten pitkä keskustelu koulujen paremmuudesta, opettajista, vaikeudesta löytää kunnon koulua ja koulujen tärkeydestä. Juttelun lomassa eräs toinen rouva uteli minkä takia he sitten tekevät ensimmäisen luokan oppikirjoja jos on vielä vuosi aikaa, mitäs tyttö tekee sitten kouluun mentyään.

Ja silloin se iski. Pieni ahdistus siitä tiedosta että tuo kaksikko ei ole ainut jotka ovat kumittaneet joka ikisen pikkuvirheen ja väärän viivan piste-viiva yhdistelmätehtävissä ja kaunokirjoitusvihkoista jo puolitoista vuotta ennen varsinaista koulun alkua. Peli on veristä jo ennenkuin se on alkanut. PV ei enää katsonut tuota sukupolvien yhteistä kumarrusta koulukirjojen ylle samalla hellydellä kuin ennen. Hän ei ollut enää ollenkaan varma haluaisiko hän etsiä koulua lapsilleen tästä kaupungista. Kuinka voisi löytää koulun jossa lasten vanhemmat ja isovanhemmat olisivat edes hiukan vähemmän täydellisyyden ja voitontahtoisia?






ps.
eräs ihana ystävätär Saksasta vasta kirjoitti PVlle ja tokaisi että ehkäpä PVn kannattaa jatkaa blogin kirjoittamista.
PV mietti että tuo ystävä on varmaan oikeassa.

5 kommenttia:

Steffy kirjoitti...

Voi toivottavasti innostut taas kirjoittamaan blogiisi! Vasta löysin sen nyt, ja innolla odotan uusia päivityksiä :)

Josefiina kirjoitti...

Täsmälleen samat sanat Steffyn kanssa!

Muikea kirjoitti...

Aiemmin luin tätä blogia tiiviisti, mutta nyt monet kiireet (työ, opiskelu ja vihdoin elvytetty kirjojen lukuharrastus) pitävät nykyään entistä enemmän poissa internetistä. Nyt kävin kuitenkin "pitkästä aikaa" katsomassa, onko tullut päivityksiä. Ja hassua kyllä, päivitys näytti tulleen hiljattain. Ei edellisestä käynnistä niin kauaa edes ollut, ettenkö olisi turkkijuttua lukenut jo kauan sitten. Eli pidä ihmeessä blogi pystyssä. Ei haittaa, vaikkei joka viikko tulisi päivitystä. Venäjästä ja venäläisestä kulttuurista kuulee Suomessa ihan liian harvoin - varsinkaan tällaisesta näkökulmasta. Jatka siis, pliis!

Ai niin, ja on viime aikoina pitänyt kiireisenä sekin, että aloitin tässä venäjän kielen opintoja. Ehkä suuntaan lukuharrastustanikin itärajan takana syntyneisiin kirjoihin, joskin turvaudun ihan mielelläni käännöskirjoihin :-)

Hilkka kirjoitti...

jatka vain kommentointia ja lapsillasihan on aina myös mahdollisuus muuhun elämään. maailma on avara Suomen ja Venäjän ulkopuolelle.

Noppuli kirjoitti...

Hei Steffy!

Kiitos kommentistasi! Tarkoitukseni on alkaa kirjoittamaan hieman enemmän ja useammin, tällähetkellä olen vain täyspäiväisesti (vielä toistaiseksi) Poikasten kanssa kotona- mutta tilanne muuttuu pian.

Hei Josefiina-
toivottavasti jaksat seurata vaikka päivitykset tulevat toistaiseksi vielä hieman verkkaisesti. Tervetuloa lukemaan!

Hei Muikea-
onnea venäjän opintoihin! Se on hauskaa ja haastavaa ja ihan uudenlainen maailma!
On mukavaa että joku ajattelee myös että blogia kannattaa pitää pystyssä vaikka sitä ei päivittelisikään joka päivä!

Hei Hilkka,
niin, maailma on avara! Ja tosiaan on näillä pojilla mahdollisuus vaikka mihin, en ole epätoivon partaalla, ihan vain joskus tulee pieni kulttuurien törmäys ja pienehkä ahdistus. Mutta se on ihan ohimenevää :)