tiistai 14. kesäkuuta 2011

Painajainen Elektriskassa

Oli jokakesäistä pakollista datsavierailua taas tarjolla. Ei tällä porukalla ole mitään datsoja vastaan noin erityisesti, mutta tämä kyseinen ei ole heidän suosikkinsa. Sinne kuitenkin taas junailtiin.

Kaunis oli päivä, sujuva oli matkaanlähtö, joten voiko sitä mitään ikävää edes odottaakaan? Ja kukapa sitä odottelisi tuollaisia.

Kuitenkin kun matkakin on vasta hieman taipumassa taittuvan puolelle, PV:n mies kumartuu alas, alkaa solmimaan kengännauhojaan ja vastaa kun kysytään- "valmistun tässä lähtöön."
Minnekäs tästä oltaisiin vielä lähdössä, PV ihmettelee mielessään, ja sitten unohtaa.
Kunnes parin minuutin kuluttua alkaa vimmattu huuto ja kirkuminen. Nuoria miehiä pomppii penkkirivien yli ja alkaa hakkaamaan ja potkimaan keskipenkeillä istuvia matkustajia. Joukko vain suurenee, näyttää siltä että siinä on koko vaunullinen ihmisiä tappelemassa. Joku lyyhistyy penkkien väliin lattialle, baabushkat huutavat kuin paloautot koko kaaoksen yli. Sättivät nuoria miehiä minkä kerkeävät ja käskevät heitä poistumaan. Monet koittavat soittaa vaunun hälyttimestä poliiseja paikalle, PVn mies soittaa ja soittaa poliiseille puhelimellaan. Linja on varattu.

PV ei osaa tehdä muuta kuin koittaa suojata poikasia nurkassaan, ja kertoa heille että tuonne suuntaan ei saa katsoa. Hän on jäätynyt paikalleen eikä juokse toiseen vaunuun vaikka monet muut niin tekevät. PVn Mies edelleenkin vain soittaa poliiseille eikä linja tunnu vapautuvan. Nuoria miehiä säntäilee heidän ohitseen ja ehkä minuutin kuluttua kun hän on mennyt poikasien kanssa vaunun eteiseen piiloon, jengi juoksee asemalla ulos junasta ja vaunuun laskeutuu hiljaisuus.

"Se oli tosi, tosi pelottavaa", PV katsoo miestään, puristaa poikaset syliinsä ja itkee. Baabushat menevät auttamaan lattialle makaavaa miestä ja haluavat soittaa hänelle ambulanssin. He pyyhkivät miehen kasvoja paperinenäliinoin ja auttavat hänet takaisin istumaan. Ambulanssia ei tule, sillä mies ei uskalla mennä sairaalaan ilman rekisteröintiä. Poliiseihin PVn Mies saa yhteyden puolen tunnin kuluttua tapahtuneesta, kun jengi on jo varmasti kiitänyt täysin tavoittamattomiin.

Illalla datsakylässä PV ja Mies kävelevät pitkään, uusia polkuja, vanhoja polkuja ja puhuvat. Puhuvat niistä voimakkaista baabuskoista jotka olivat kuin tiikerit puolustamassa heille tuntemattomia hyökkäyksen uhreja, ainoina ihmisiä koko vaunusta. Puhuvat jengistä joka oli ihan selvästi suunnitellut hyökkäyksen ja siitä miten täytyy vain uskoa sisällään, että he saavat rangaistuksensa joskus jossain muodossa. Että paha oikeasti saa palkkansa. Ja siitä miten jopa noille nuorille miehille pitäisi osata antaa anteeksi.

Ei tämä ole Venäjä. Tämä on maailma. PVn rakas ystävä sai päällensä kuurosateen solvauksia jutellessaan Helsingin metrossa toukokuussa puhelimeen englanniksi. Ystävänsä miestä lyötiin kasvoihin bussissa, kun hän oli ensimmäistä kertaa vierailemassa Suomessa. Kaikki tämä vain sen takia että toinen ihminen on hieman erilainen kuin itse on. Mitä te ihmiset pelkäätte noissa erilaisissa ihmisissä? Jos PV poikineen on kesällä matkalla junalla Suomen läpi, onko nämä pikkuiset poikasetkin liian erilaisia ja pelottavia leikkiessään lastenvaunussa, koska puhuvat Suomea aksentilla?

On parempi olla pelkäämättä ja kasaamatta vihaa sisällensä. Vaikka PV pelkäsikin siellä elektriskassa, kaikkein raukimpia olivat ne nuoret miehet jotka hyökkäsivät tuntemattomien päälle kahdenkymmenen miehen ylivoimalla. Toivottavasti jonain päivänä voisi vihan tilalla heidän sydämessään olla valo.

Ei kommentteja: