torstai 31. joulukuuta 2015

Moskovan vuodenkierto

Tammikuu

He jotka eivät ostaneet itselleen kaukomatkaa, laahustavat niljakasta kymmenpäiväistä krapulaansa rakettien paukkuessa. Ystävätär valittaa moskovalaisten käyttäytymistä. Anoppi tiedustelee tuleeko Pohjoisen Vaimon perhe ensimmäisenä vai toisena päivänä. Sitä ei voi tietää.

Jotkut palaavat töihin lomien loppuessa. Ehkä tammikuun loppuun mennessä koululuokissa on taas kaikki lapset, paitsi ne flunssaiset.

Helmikuu

Talon viereisestä pulkkamäestä voi todennäköisesti laskea koko kuukauden. Appi kertoo joka ovenaukaisulla uuden säätiedotuksen. Käy kylässä, ulkoilla ei voi. "On liian kylmää". Pohjoisen Vaimo vie lapset ulos joka päivä.
Anoppi laittaa lähes kaikki siemenet kasvamaan kesää varten. Ystävätär valittaa lumen määrää. Joissain autojen tuulilaseissa on aamuisin puhdistettuna vain nyrkinkokoinen aukko.

Maaliskuu

Koiranpaska paljastuu lumen alta useaan eri kertaan. Autoillessa kuluttaa litroittain tuulilasinpesunestettä.
Anopin tomaatit ovat alkaneet hiipien kasvamaan. Heidän keittiössään tuoksuu kaiken keskellä multainen kevät. `
"Kyllä on niin kosteaa, ei voi ulkoilla", sanoo Appi kyläillessään. Kun appivanhemmat ovat lähteneet, Pohjoisen Vaimo vie lapset ulos.
Ystävättären koira kantaa kotiin kaiken tiesuolan.

Huhtikuu

Tuuli tuntuu heti alkuunsa erilaiselta. Pohjoisen Vaimo näkee päivien kulun kasvoillaan- esikoinen täyttää vuosia. Anopin tomaatit ovat jo liian pitkiä.
Järjetön aivastelu alkaa. "Ei ole vuosiin ole ollut näin siitepölyistä kevättä", sanotaan uutisissa. "Ei ole muuten vuosiin ole ollut näin pahaa siitepöly aikaa", sanoo Ystävätär. Pohjoisen Vaimo tuumii saaneensa siitepölyallergian. "Eihän minulla ole koskaan ennen ollut", hän sanoo Ystävättärelle. Ystävätär nyökkää ymmärtäväisenä. Se on tämä Moskova.

Toukokuu

He, jotka eivät ostaneet itselleen kaukomatkaa, laahustavat niljakasta krapulaansa pitkin Moskovaa, tai datsakylää. Useat lapsista eivät edes tule enää kouluun huhtikuun lopun jälkeen. Baabushkat ja lapsenlapset on lähetetty tieltä pois. Ehkä Tveriin datsalle, tai Monacoon huvilalle.
Appivanhemmat aloittavat puhelunsa sillä, miten hyvä onkaan hengittää, kuinka kaikki kasvaa. "Ette tiedäkään miten kaunista täällä on", Appi huokailee.
Moskovassa on järkyttävän kuuma, naiset tuntuvat juoksevan ympäriinsä puolialasti. "Herraisä miten ne kehtaa", Pohjoisen Vaimo päivittelee Ystävättärelle. "Ei missään oikeasti kuumassa maassa kukaan pukeudu noin", Alkuasukasmies nauraa.

Kesäkuu

"Ette tiedäkään miten kaunista täällä on", Appi huokailee puhelimessa. Pitkiä kertomuksia siitä kuinka mikäkin kasvi kasvaa ja milloin on alkanut kukkimaan, suihkii ohi Pohjoisen Vaimon korvien. Jälkikasvu on lomalla, tosin tunneilla, jumpissa ja sporteissa käydään kuun loppuun asti.
Ei ole liian kuuma. Välillä ihaillaan parvekkeella kuinka autot uivat ohi paloaseman. "Oi miten ne on tyhmiä", nauretaan yhdessä. "Oliko pakko yrittää", nauretaan vielä enemmän. Jonkun auto sammuu yli metrin syvyisen laakean lammen keskellä. Hän aukaisee oven. Voi mikä idiootti.

Heinäkuu

On ihan liian kuuma. Kaupunki on tylsä, tyhjänoloinen, merkityksetön ja kesätön. "Voi että miten inhoan kesää Moskovassa", valittaa Pohjoisen Vaimo Ystävättärelle. "Ei Moskovassa ole kesän tuntua", valittaa Ystävätär Pohjoisen Vaimolle.
Appivanhemmat voittavat kahden kuukauden kinuamisen siitä, milloin jälkikasvun olisi sopiva tulla datsalle. Ja niin jälkikasvu menee, valitusten kera. "Ei siellä ole mitään tekemistä" sanoo Isoveli. "No mennään vain pariksi päiväksi", sanoo Pikkuveli.
Lapset palautetaan kotiovelle. "Ette tiedäkään kuinka lapsilla oli kivaa", Appi huokailee. "On se kuulkaa eri asia nukkua, kun on hyvää ilmaa mitä hengittää".
Isoveljellä on mustat pussit silmien alla. Datsalla ei kuulemma koskaan saa unta.

Elokuu

On kuuma. Kaupunki on vielä tyhjempi. Pohjoisen Vaimo valittaa Ystävättären ilmastointilaitteen alla. "Kesä ei vain tunnu kesältä Moskovassa". Se on totta. On ehkä pakko juoda kuppi kahvia sen päälle.
Kaupat ovat pullollaan järjettömän painavia, ergonomisia koulureppuja.

Syyskuu

Koulut täräyttävät lukuvuotensa alkavaksi. Ensimmäisenä päivänä kadut ovat täynnä kukkapuskia ihmiset takanaan, tyttöjä jotka voi tunnistaa kahdesta korkeasta polyesterisesta valkoisesta kukasta hiuksiin kiinnitettynä. Ne kukat kulkevat koko päivän pitkin kaupunkia. Jossain siellä alla on mustat lakerikengät.
Luokat saattavat olla täynnä kuun loppuun mennessä, jos Baabushkalle on ostettu paluulippu lasten kanssa tarpeeksi aikaisin. Usein ei ole.
"Minä olen ihan kyllästynyt kaikkeen tähän työhön", Appi huokaa. Hän ajaa datsalta kaupunkiin levähtämään, Anoppi jää taakse. "En kertakaikkiaan kestä. Pyydän kaikkia naapureita keräämään luumuja ja omenoita. Eivät ne siltikään lopu".

Lokakuu

"Tuon teille 20kg omenoita, kolme laatikkoa luumuja ja kaksi muovipussillista vihanneksia", Appi soittaa. "Etkä tuo, ei meillä ole mitään mihin ne kaikki laittaa", Pohjoisen Vaimo vastaa. Appi voittaa Alkuasukasmiehelle, joka seuraavana päivänä ei muista kertoa Pohjoisen Vaimolle, että Appi soitti.
Viikonloppuna keittiössä on 20kg omenoita, kolme laatikkoa luumuja, ja kaksi muovipussillista vihanneksia.
Ystävätär kehuu miten kaunista on aina syksyllä. Ihan toista kuin kotimaassa. Niin on, Pohjoisen Vaimo vastaa.

Marraskuu

Kolareiden määrästä voi huomata että puolet kaupungista liukastelee menemään kesärenkailla. Appi jonottaa Pohjoisen Vaimon puolesta 8h jonossa renkaidenvaihtoon. Tuulilasinpesunestettä kuluu litroittain.
Ystävätär on tylsistynyt Moskovan pimeään ja kuraan. Hän kertoo miten hiukset eivät pidä tästä talvivedestä. "Se on niin huonolaatuista, mitähän ne aina sille tekevät. Hiukset vain tippuu päästä. Ja hilsettä tulee".

Joulukuu

Pohjoisen Vaimo laittaa lähes joka päivä joululauluja soimaan. Ei suomalaisia, sillä hän ei halua leikkiä hautajaisia. Lapset valittavat kun lunta ei kuulu. On löydetty suklaakalenteri mikä kestää kuun loppuun asti.
Alkuasukasmies tekee ensivuoden budjettia, ja kulkee edestakaisin valmiina räjähtämään jokainen sekunti. Kuun loppua kohden rähähdysalttius vaihtelee eriasteisena. Ihan lopussa, pommin sytytyslangasta on jo sammunut kipinä.
Pohjoisen Vaimo ripustaa jouluvalot paria viikkoa aikaisemmin kuin kukaan muu naapurustosta. Lapset odottavat lomaa joka päivä. Puolet luokasta ei ole koulussa jo pitkälle ennen loman alkua.

Kuun viimeisenä päivänä on leppoisa kutkutus vatsassa. Vuoden vaihtuminen tuo aina jotain uutta.
Sen oman vuodenkiertonsa.


С новым годом!!!


maanantai 28. joulukuuta 2015

Juhlan tuntua

Jos unohdamme muut etuudet, on erityisen pollevaa olla venäläis-suomalaisen perheen lapsi juuri joulun- ja uudenvuoden aikaan. Niin vähän luterilainen (taikka pakana) kuin Pohjoisen Vaimon perhe onkin, kannetaan kuusi sisälle ennen jouluaattoa, ja koti koristellaan. Hyvästit kaikelle tuolle heitetään vasta pitkälle tammikuussa.

Jouluaatto, tuo yleensä keskelle tavallista koulu- ja työviikkoa tupsahtava erityinen päivä, rikastuttaa jälkikasvua lahjajännityksellä ja ystäväperheen luona nautittavalla jouluillallisella. Tänä vuonna lapsosten venäjän opettaja lisäsi jouluaattoon myös oman yllätysfaktorinsa. Koulussa oli kysytty, uskovatko lapset Pakkasukkoon. Jos uskovat, heidän tulisi kirjoittaa lahjatoive kirje, laittaa se pakastimeen yöksi, aukaista ikkuna ja aamulla tarkistaa onko kirje hävinnyt. Tästähän ideasta kovasti innostuen poikaset kirjoittivat pitkät kirjeet, seuraavana aamuna (25pv) ihmettyen, kuinka kuusen alla ei ollutkaan oikein mitään heidän listoistaan. Selitykseksi kelpasi se että kirjeet olivat olleet venäjäksi, näinollen siis selvästi Pakkasukolle joka työskentelee uudenvuoden yönä, eikä jouluaattona niinkuin Joulupukki.

Näin vuoden viimeisen viikon alkaessa on ehditty viettää suomalainen (oikeastaan yhteis fennoskandinaavinen...) joulu kerran ystävillä, kerran vieraiden kanssa kotona. Mahat vielä pullollaan, alkaa leipominen ja ruuanlaitto uudelleen. Onhan uuttavuotta juhlistettava (vielä prameammin) kuin joulua. Pöydät tulevat notkumaan erilaisista kylmistä ja kuumista liharuuista, kalasta, mädistä ja salaateista. Ja se jälkikasvun suomalais-venäläisyyteen liittyvä ekstra on vielä edessä. Pakkasukko on aina hajamielisenä unohtanut kaikkien venäläisten ystävien ja sukulaisten uudenvuoden kuusen alle heille paketteja.

Eikä tämä vielä tähän lopu. Uudenvuoden juhlapöydistä kun on selvitty on edessä Venäjän ortodoksien joulu. Ei sillä että juhlalla olisi mitään tekemistä Pohjoisen Vaimon perheen kanssa (muutenkin suomalaisesta joulusta poiketen, se on täällä ihan oikeasti vain todella uskovaisten juhla). Pikkuveli päätti syntyä juuri tuona päivänä, joten kolmas lahjatulva ja juhlaruokaisat pöydät saavat jatkoa silloin.


perjantai 11. joulukuuta 2015

Kaisa Mäkäräinen (heinäkuu)

Sortavalalaisen pienhotellin keittiön ikkunasta paistaa liian myöhään ja liian kirkkaasti aurinko. Pohjoisen Vaimo odottaa vettä kiehuvaksi ja esittää pesevänsä astioita. Metrin päässä, pirtin pöydän ympärillä kilistelee viikonloppuvapaata kiertävien työmiesten iloluontoinen joukkio. He tuijottavat arastellen, haluten keskustelua veden odottajan kanssa.

"Mikäs tämä teidän porukka oikein on, tehän olette Suomesta," yksi saa kuitenkin kysyttyä. Pohjoisen Vaimo vastaa asiallisesti. Punasilmä jatkaa
 "ei voi olla totta, kuinka te puhutte noin hyvää venäjää" (huomatkaa humalatilan vaikutus
 arviointikykyyn). Tähän Pohjoisen Vaimo antaa pidemmän vastauksen: Alkuasukasmies, Moskova, lapset ja vuodet. "Oh, moskovalainen aviomies. Taitaa olla hieno", tuumii punasilmä. Taka-aavistus ei näytä verkkokalvoilla hiiviskelevältä vaan suoralta. Josko tuo nainen vaihtaisi mieluummin Karjalaiseen kiertävään remonttimiehen. Kerran yksi venäläinen kelpaa niin miksi ei toinenkin.

Vesi on onneksi kiehunut ja joukon punasilmäisin ymmärtää Pohjoisen Vaimon vaivaantumisen. "Mutta tiedättekö, me rakastamme Kaisa Mäkäräistä. Onhan niitä meilläkin ampumahiihtäjiä, mutta täällä Karjalassa me kaikki kannustamme kilpailussa Mäkäräistä. Aina ollaan hänen puolellaan!"

********
Aurinko on jo laskenut mutta Pohjoisen Vaimon seurue on päättänyt että uimaan on silti ehdittävä. Laatokan vesi tuntuu lähes jäiseltä, itsensä on pakotettava veteen. Tyyni vesi saa kuun paisteessa seurueelta serenadin. Samoihin aikoihin paikallinen nainen tulee komean saksanpaimenkoiran kanssa iltalenkkille.
"Iltaa, eikös teillä oikein täällä Laatokalla uimavedet lämpene," tiedustelee Pohjoisen Vaimo naiselta. Koiran ulkoiluttaja kertoo virtauksista, suuruudesta, lämpimämmistä paikoista ja siitä  minne aurinko paistelee, siellä saattaa joskus hänkin pulahtaa.
"Mutta tehän olette Suomesta," nainen toteaa. Näin on. "Ette tiedäkään miten me täällä rakastetaan Kaisa Mäkäräistä. Hän on kaikkein paras ampumahiihtäjä, niin se vain on. Hänen mukaansa nimesin koiranikin".

Pohjoisen Vaimo karaistaa itsensä vielä yhdelle puolen minuutin uimakierrokselle. Kääriytyy hotellilta saatuun kahdeksankymmentäluvun Kanariansaarten mainospyyhkeeseen, ja katsoo kun nainen ja Kaisa Mäkäräinen hiljakseen kävelevät kallioita pitkin kotia kohden.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kertokaa tanaan Suomelle terveisia...

etta rakastan hanta. Mustia pyorteita Kattilakoskessa, ja Pohjanmaan peltojen paskanhajua. Hiljaisia, hiljaisia airojen vetoja. Kesamokkien tylsyytta. Karpasten metsastysta latkalla, josta voi tienata viisi markkaa per karpanen.

Kertokaa etta rakastan hanta, taidekouluja, musiikkiopistojen pianonsoiton opettajia. Hillittomien mittasuhteiden jarkevyytta, ylitsepursuavaa tasa-arvoa, ja sita ongelmaa etta ei osaa tayttaa Kelan paperia saadakseen rahaa.

Kertokaa etta en kaipaa, silla en harrasta kaipaamista, ja siltikin rakastan. Myos sita surullista uskoa Jumalaan, kirkkokahveille lahtoa koska se on ilmaista. Lastentarhan opettajien Marimekko liiveja ja sita suorasukaista tieta, jota pitkin lapsien tulee varttua reippaiksi aikuisiksi, kunhan on kerran kaynyt teinina oksentamassa Osuuspankin takana. Tosin toisenkin.

Voitte myos mainita etta parasta on mansikat, silla ne maistuvat mansikoille, ja ojanvarsien kukkien tuoksu kesalla kun ajaa hiljaisia valtateita pitkin- ihan liian valoisessa. Parasta on yksinkertaisuus ja pieni tyhmyys, ihanan simppeli maailmankuva. Myoskin se, etta tulee naytettya kaikki korttinsa kerralla.

Samalla voitte sanoa, jotta aina tulee muistaa, etten lahtenyt siksi ettenko rakastaisi. Sekin, etta voin ihan vapaasti rakastaa myos Venajaa, kun rakastan myos hanta. Pienena muistutuksena myos voi viela huomauttaa, etta ottaisi ulkosuomalaisensa aina rakkaudella vastaan lomille, silla huoriksi huutelu saattaa saada heidat laittamaan lomarahansa jonkin muun maan hotelleihin ja kauppoihin. Itseasiassa, ottaisipa kaikki vieraat aina rakkaudella vastaan.

Tervetuloa tanne meillekin kylaan.

Terveisin Pohjoisen Vaimo

perjantai 27. marraskuuta 2015

Urheiluhenkeä

Jos totta puhutaan, Pohjoisen Vaimo ei koskaan kuvitellut istuvansa yhdenkään pelikentän laidalla kannustamassa jälkikasvuaan. Ehkäpä tämä jälkikasvu ei myöskään ole ikäryhmiensä kirkkainta sporttikärkeä. Ja hyvä niin. Liikunta on tervettä- urheilu ei.

Niinpä onkin varsin lajityypillistä toimintaa, että Pohjoisen Vaimo löytää itsensä kannustamassa Isoaveljeä urheilukilpailuissa. Lieventävästi asianhaaraksi voi todeta lajin- pöytätennis. Sitä pystyi Pohjanmaalla kerran kokeilemaan seurakunnan nuorten illassa. Urheiluksi voitiin laskea jääkiekko ja hiihto.

Juuri tämän kentän laidalla ( tai (köh) urheilukeskuksen kahvilassa) onkin kulunut jo koko syksy. Tässä vaiheessa syksyä valmentaja päätti järjestää seuran kilpailut. Koska Pikkuveljen keskittymiskyky ei toistaiseksi riitä, ja Alkuasukasmies on tällähetkellä liikunta esteinen, kannustusnakki napsahti Pohjoisen Vaimolle.

Vanhempia ei ole koko syksynä päästetty katsomaan saliin pelaamista. Siksi onkin pelkästään mielenkiintoista nähdä kaikki 10-13 vuotiaiden  eri ryhmien pelaajat samassa tilassa valmentajan kanssa. Kolme kilpailusarjaa käynnistyy valmentajan alkusanoihin ensin pelaajille, sitten vanhemmille:

"Kukaan pelaajan vanhempi, sukulainen, sisko tai veli ei saa laskea lasten pisteitä. Minua ei saa lähestyä pelien aikana minkään asian tiimoilta, enkä ota vastaan valituksia lopputuloksista. Kaikki ottelut kuvataan nauhalle ja näinollen on turha haastaa minua oikeuteen, sillä tulen voittamaan teidät siellä."

Ehkä puheenvuoro tuli tarpeeseen ja vain sen takia ottelut eivät kirvoittaneet kuin yhtä vanhempaa valittamaan tuloksista ja kahta lasta kyynelehtimään. Isoveli tuntui lopputulokseen suhteellisen tyytyväiseltä. Pohjoisen Vaimo taas jäi odottamaan seuraavaa kentänlaidallista hieman suuremmalla mielenkiinnolla. Pikkuveljen laji valinta on jalkapallo, ja kahden seuran väliset kilpailut on huomenna. Sehän onkin tunnettu lehmänhermoisista kannustajistaan kaikkialla.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Babulja

Pakkasessa ei riitä bambuinen alusvaatekerta villa-alusvaatteiden ja villakangastakin kanssa. Tallaisella paallysvaatteella hillutaan oikeasti Valimeren talvessa eika Moskovassa. Pohjoisen Vaimo potkii leikkipuiston pohjasta rikottuja muovinpalasia hiekkakuoppiin, kun sellainen tavallisen nakoinen babulja lahestyy.

"Meidän tytöt arveli poikien puhuvan englantia", toteaa hän linnassa riehuvasta fenno-skandinaavisen-venäläisestä jälkikasvusta. "No ei, he kyllä puhuvat suomea",  vastaa Pohjoisen Vaimo jatkaen potkimista komeilla nahkasaappailla.
"No kaukaa se kuulostaa ihan englannilta ja sen takia tytot nain arveli. Teko olette ihan Suomesta se on hyva, Suomi on meidan ystavamme", babulja jatkaa. "Kylla nain on", myontaa puiston yleiskunnosta huolehtiva suomalainen sielu.
"Ja teidan miehenne on varmaan venalainen, missas talossa te asuttekaan?" Pohjoisen Vaimo osoittaa eteensa. "Tehan varmasti kaytte toissa kummatkin?" Babulja kysyy varman oloisena. "Ei, olen ihan lasten kanssa kotona", kuuluu vastaus. "No voi, sehan on taloudellisesti raskasta, kun on vain yksi palkka. Miehenne varmaan tyoskentelee kaantajana tai autonkuljettajana?" Hiekka rahisee pakkasessa. "Eihan se mitaan, teilla on varmasti hyvin saastoja elaketta varten, vaikka toki siihen on viela hetki aikaa. Olette kuitenkin aikaisemmin varmasti olleet toissa. Saastoja kannattaa pitaa pankissa ja aukaista elaketili. Empa mina nyt vaivaa teita enempaa, hyva ihminen, pidatte puistosta noin huolta." Babulja vetaytyy vastahakoisesti kauemmas.
Pakkanen alkaa tuntua hansikkaiden lapi jo liian lujaa.