perjantai 27. marraskuuta 2015

Urheiluhenkeä

Jos totta puhutaan, Pohjoisen Vaimo ei koskaan kuvitellut istuvansa yhdenkään pelikentän laidalla kannustamassa jälkikasvuaan. Ehkäpä tämä jälkikasvu ei myöskään ole ikäryhmiensä kirkkainta sporttikärkeä. Ja hyvä niin. Liikunta on tervettä- urheilu ei.

Niinpä onkin varsin lajityypillistä toimintaa, että Pohjoisen Vaimo löytää itsensä kannustamassa Isoaveljeä urheilukilpailuissa. Lieventävästi asianhaaraksi voi todeta lajin- pöytätennis. Sitä pystyi Pohjanmaalla kerran kokeilemaan seurakunnan nuorten illassa. Urheiluksi voitiin laskea jääkiekko ja hiihto.

Juuri tämän kentän laidalla ( tai (köh) urheilukeskuksen kahvilassa) onkin kulunut jo koko syksy. Tässä vaiheessa syksyä valmentaja päätti järjestää seuran kilpailut. Koska Pikkuveljen keskittymiskyky ei toistaiseksi riitä, ja Alkuasukasmies on tällähetkellä liikunta esteinen, kannustusnakki napsahti Pohjoisen Vaimolle.

Vanhempia ei ole koko syksynä päästetty katsomaan saliin pelaamista. Siksi onkin pelkästään mielenkiintoista nähdä kaikki 10-13 vuotiaiden  eri ryhmien pelaajat samassa tilassa valmentajan kanssa. Kolme kilpailusarjaa käynnistyy valmentajan alkusanoihin ensin pelaajille, sitten vanhemmille:

"Kukaan pelaajan vanhempi, sukulainen, sisko tai veli ei saa laskea lasten pisteitä. Minua ei saa lähestyä pelien aikana minkään asian tiimoilta, enkä ota vastaan valituksia lopputuloksista. Kaikki ottelut kuvataan nauhalle ja näinollen on turha haastaa minua oikeuteen, sillä tulen voittamaan teidät siellä."

Ehkä puheenvuoro tuli tarpeeseen ja vain sen takia ottelut eivät kirvoittaneet kuin yhtä vanhempaa valittamaan tuloksista ja kahta lasta kyynelehtimään. Isoveli tuntui lopputulokseen suhteellisen tyytyväiseltä. Pohjoisen Vaimo taas jäi odottamaan seuraavaa kentänlaidallista hieman suuremmalla mielenkiinnolla. Pikkuveljen laji valinta on jalkapallo, ja kahden seuran väliset kilpailut on huomenna. Sehän onkin tunnettu lehmänhermoisista kannustajistaan kaikkialla.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Babulja

Pakkasessa ei riitä bambuinen alusvaatekerta villa-alusvaatteiden ja villakangastakin kanssa. Tallaisella paallysvaatteella hillutaan oikeasti Valimeren talvessa eika Moskovassa. Pohjoisen Vaimo potkii leikkipuiston pohjasta rikottuja muovinpalasia hiekkakuoppiin, kun sellainen tavallisen nakoinen babulja lahestyy.

"Meidän tytöt arveli poikien puhuvan englantia", toteaa hän linnassa riehuvasta fenno-skandinaavisen-venäläisestä jälkikasvusta. "No ei, he kyllä puhuvat suomea",  vastaa Pohjoisen Vaimo jatkaen potkimista komeilla nahkasaappailla.
"No kaukaa se kuulostaa ihan englannilta ja sen takia tytot nain arveli. Teko olette ihan Suomesta se on hyva, Suomi on meidan ystavamme", babulja jatkaa. "Kylla nain on", myontaa puiston yleiskunnosta huolehtiva suomalainen sielu.
"Ja teidan miehenne on varmaan venalainen, missas talossa te asuttekaan?" Pohjoisen Vaimo osoittaa eteensa. "Tehan varmasti kaytte toissa kummatkin?" Babulja kysyy varman oloisena. "Ei, olen ihan lasten kanssa kotona", kuuluu vastaus. "No voi, sehan on taloudellisesti raskasta, kun on vain yksi palkka. Miehenne varmaan tyoskentelee kaantajana tai autonkuljettajana?" Hiekka rahisee pakkasessa. "Eihan se mitaan, teilla on varmasti hyvin saastoja elaketta varten, vaikka toki siihen on viela hetki aikaa. Olette kuitenkin aikaisemmin varmasti olleet toissa. Saastoja kannattaa pitaa pankissa ja aukaista elaketili. Empa mina nyt vaivaa teita enempaa, hyva ihminen, pidatte puistosta noin huolta." Babulja vetaytyy vastahakoisesti kauemmas.
Pakkanen alkaa tuntua hansikkaiden lapi jo liian lujaa.