perjantai 11. joulukuuta 2015

Kaisa Mäkäräinen (heinäkuu)

Sortavalalaisen pienhotellin keittiön ikkunasta paistaa liian myöhään ja liian kirkkaasti aurinko. Pohjoisen Vaimo odottaa vettä kiehuvaksi ja esittää pesevänsä astioita. Metrin päässä, pirtin pöydän ympärillä kilistelee viikonloppuvapaata kiertävien työmiesten iloluontoinen joukkio. He tuijottavat arastellen, haluten keskustelua veden odottajan kanssa.

"Mikäs tämä teidän porukka oikein on, tehän olette Suomesta," yksi saa kuitenkin kysyttyä. Pohjoisen Vaimo vastaa asiallisesti. Punasilmä jatkaa
 "ei voi olla totta, kuinka te puhutte noin hyvää venäjää" (huomatkaa humalatilan vaikutus
 arviointikykyyn). Tähän Pohjoisen Vaimo antaa pidemmän vastauksen: Alkuasukasmies, Moskova, lapset ja vuodet. "Oh, moskovalainen aviomies. Taitaa olla hieno", tuumii punasilmä. Taka-aavistus ei näytä verkkokalvoilla hiiviskelevältä vaan suoralta. Josko tuo nainen vaihtaisi mieluummin Karjalaiseen kiertävään remonttimiehen. Kerran yksi venäläinen kelpaa niin miksi ei toinenkin.

Vesi on onneksi kiehunut ja joukon punasilmäisin ymmärtää Pohjoisen Vaimon vaivaantumisen. "Mutta tiedättekö, me rakastamme Kaisa Mäkäräistä. Onhan niitä meilläkin ampumahiihtäjiä, mutta täällä Karjalassa me kaikki kannustamme kilpailussa Mäkäräistä. Aina ollaan hänen puolellaan!"

********
Aurinko on jo laskenut mutta Pohjoisen Vaimon seurue on päättänyt että uimaan on silti ehdittävä. Laatokan vesi tuntuu lähes jäiseltä, itsensä on pakotettava veteen. Tyyni vesi saa kuun paisteessa seurueelta serenadin. Samoihin aikoihin paikallinen nainen tulee komean saksanpaimenkoiran kanssa iltalenkkille.
"Iltaa, eikös teillä oikein täällä Laatokalla uimavedet lämpene," tiedustelee Pohjoisen Vaimo naiselta. Koiran ulkoiluttaja kertoo virtauksista, suuruudesta, lämpimämmistä paikoista ja siitä  minne aurinko paistelee, siellä saattaa joskus hänkin pulahtaa.
"Mutta tehän olette Suomesta," nainen toteaa. Näin on. "Ette tiedäkään miten me täällä rakastetaan Kaisa Mäkäräistä. Hän on kaikkein paras ampumahiihtäjä, niin se vain on. Hänen mukaansa nimesin koiranikin".

Pohjoisen Vaimo karaistaa itsensä vielä yhdelle puolen minuutin uimakierrokselle. Kääriytyy hotellilta saatuun kahdeksankymmentäluvun Kanariansaarten mainospyyhkeeseen, ja katsoo kun nainen ja Kaisa Mäkäräinen hiljakseen kävelevät kallioita pitkin kotia kohden.

Ei kommentteja: