sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kertokaa tanaan Suomelle terveisia...

etta rakastan hanta. Mustia pyorteita Kattilakoskessa, ja Pohjanmaan peltojen paskanhajua. Hiljaisia, hiljaisia airojen vetoja. Kesamokkien tylsyytta. Karpasten metsastysta latkalla, josta voi tienata viisi markkaa per karpanen.

Kertokaa etta rakastan hanta, taidekouluja, musiikkiopistojen pianonsoiton opettajia. Hillittomien mittasuhteiden jarkevyytta, ylitsepursuavaa tasa-arvoa, ja sita ongelmaa etta ei osaa tayttaa Kelan paperia saadakseen rahaa.

Kertokaa etta en kaipaa, silla en harrasta kaipaamista, ja siltikin rakastan. Myos sita surullista uskoa Jumalaan, kirkkokahveille lahtoa koska se on ilmaista. Lastentarhan opettajien Marimekko liiveja ja sita suorasukaista tieta, jota pitkin lapsien tulee varttua reippaiksi aikuisiksi, kunhan on kerran kaynyt teinina oksentamassa Osuuspankin takana. Tosin toisenkin.

Voitte myos mainita etta parasta on mansikat, silla ne maistuvat mansikoille, ja ojanvarsien kukkien tuoksu kesalla kun ajaa hiljaisia valtateita pitkin- ihan liian valoisessa. Parasta on yksinkertaisuus ja pieni tyhmyys, ihanan simppeli maailmankuva. Myoskin se, etta tulee naytettya kaikki korttinsa kerralla.

Samalla voitte sanoa, jotta aina tulee muistaa, etten lahtenyt siksi ettenko rakastaisi. Sekin, etta voin ihan vapaasti rakastaa myos Venajaa, kun rakastan myos hanta. Pienena muistutuksena myos voi viela huomauttaa, etta ottaisi ulkosuomalaisensa aina rakkaudella vastaan lomille, silla huoriksi huutelu saattaa saada heidat laittamaan lomarahansa jonkin muun maan hotelleihin ja kauppoihin. Itseasiassa, ottaisipa kaikki vieraat aina rakkaudella vastaan.

Tervetuloa tanne meillekin kylaan.

Terveisin Pohjoisen Vaimo

Ei kommentteja: