torstai 31. joulukuuta 2015

Moskovan vuodenkierto

Tammikuu

He jotka eivät ostaneet itselleen kaukomatkaa, laahustavat niljakasta kymmenpäiväistä krapulaansa rakettien paukkuessa. Ystävätär valittaa moskovalaisten käyttäytymistä. Anoppi tiedustelee tuleeko Pohjoisen Vaimon perhe ensimmäisenä vai toisena päivänä. Sitä ei voi tietää.

Jotkut palaavat töihin lomien loppuessa. Ehkä tammikuun loppuun mennessä koululuokissa on taas kaikki lapset, paitsi ne flunssaiset.

Helmikuu

Talon viereisestä pulkkamäestä voi todennäköisesti laskea koko kuukauden. Appi kertoo joka ovenaukaisulla uuden säätiedotuksen. Käy kylässä, ulkoilla ei voi. "On liian kylmää". Pohjoisen Vaimo vie lapset ulos joka päivä.
Anoppi laittaa lähes kaikki siemenet kasvamaan kesää varten. Ystävätär valittaa lumen määrää. Joissain autojen tuulilaseissa on aamuisin puhdistettuna vain nyrkinkokoinen aukko.

Maaliskuu

Koiranpaska paljastuu lumen alta useaan eri kertaan. Autoillessa kuluttaa litroittain tuulilasinpesunestettä.
Anopin tomaatit ovat alkaneet hiipien kasvamaan. Heidän keittiössään tuoksuu kaiken keskellä multainen kevät. `
"Kyllä on niin kosteaa, ei voi ulkoilla", sanoo Appi kyläillessään. Kun appivanhemmat ovat lähteneet, Pohjoisen Vaimo vie lapset ulos.
Ystävättären koira kantaa kotiin kaiken tiesuolan.

Huhtikuu

Tuuli tuntuu heti alkuunsa erilaiselta. Pohjoisen Vaimo näkee päivien kulun kasvoillaan- esikoinen täyttää vuosia. Anopin tomaatit ovat jo liian pitkiä.
Järjetön aivastelu alkaa. "Ei ole vuosiin ole ollut näin siitepölyistä kevättä", sanotaan uutisissa. "Ei ole muuten vuosiin ole ollut näin pahaa siitepöly aikaa", sanoo Ystävätär. Pohjoisen Vaimo tuumii saaneensa siitepölyallergian. "Eihän minulla ole koskaan ennen ollut", hän sanoo Ystävättärelle. Ystävätär nyökkää ymmärtäväisenä. Se on tämä Moskova.

Toukokuu

He, jotka eivät ostaneet itselleen kaukomatkaa, laahustavat niljakasta krapulaansa pitkin Moskovaa, tai datsakylää. Useat lapsista eivät edes tule enää kouluun huhtikuun lopun jälkeen. Baabushkat ja lapsenlapset on lähetetty tieltä pois. Ehkä Tveriin datsalle, tai Monacoon huvilalle.
Appivanhemmat aloittavat puhelunsa sillä, miten hyvä onkaan hengittää, kuinka kaikki kasvaa. "Ette tiedäkään miten kaunista täällä on", Appi huokailee.
Moskovassa on järkyttävän kuuma, naiset tuntuvat juoksevan ympäriinsä puolialasti. "Herraisä miten ne kehtaa", Pohjoisen Vaimo päivittelee Ystävättärelle. "Ei missään oikeasti kuumassa maassa kukaan pukeudu noin", Alkuasukasmies nauraa.

Kesäkuu

"Ette tiedäkään miten kaunista täällä on", Appi huokailee puhelimessa. Pitkiä kertomuksia siitä kuinka mikäkin kasvi kasvaa ja milloin on alkanut kukkimaan, suihkii ohi Pohjoisen Vaimon korvien. Jälkikasvu on lomalla, tosin tunneilla, jumpissa ja sporteissa käydään kuun loppuun asti.
Ei ole liian kuuma. Välillä ihaillaan parvekkeella kuinka autot uivat ohi paloaseman. "Oi miten ne on tyhmiä", nauretaan yhdessä. "Oliko pakko yrittää", nauretaan vielä enemmän. Jonkun auto sammuu yli metrin syvyisen laakean lammen keskellä. Hän aukaisee oven. Voi mikä idiootti.

Heinäkuu

On ihan liian kuuma. Kaupunki on tylsä, tyhjänoloinen, merkityksetön ja kesätön. "Voi että miten inhoan kesää Moskovassa", valittaa Pohjoisen Vaimo Ystävättärelle. "Ei Moskovassa ole kesän tuntua", valittaa Ystävätär Pohjoisen Vaimolle.
Appivanhemmat voittavat kahden kuukauden kinuamisen siitä, milloin jälkikasvun olisi sopiva tulla datsalle. Ja niin jälkikasvu menee, valitusten kera. "Ei siellä ole mitään tekemistä" sanoo Isoveli. "No mennään vain pariksi päiväksi", sanoo Pikkuveli.
Lapset palautetaan kotiovelle. "Ette tiedäkään kuinka lapsilla oli kivaa", Appi huokailee. "On se kuulkaa eri asia nukkua, kun on hyvää ilmaa mitä hengittää".
Isoveljellä on mustat pussit silmien alla. Datsalla ei kuulemma koskaan saa unta.

Elokuu

On kuuma. Kaupunki on vielä tyhjempi. Pohjoisen Vaimo valittaa Ystävättären ilmastointilaitteen alla. "Kesä ei vain tunnu kesältä Moskovassa". Se on totta. On ehkä pakko juoda kuppi kahvia sen päälle.
Kaupat ovat pullollaan järjettömän painavia, ergonomisia koulureppuja.

Syyskuu

Koulut täräyttävät lukuvuotensa alkavaksi. Ensimmäisenä päivänä kadut ovat täynnä kukkapuskia ihmiset takanaan, tyttöjä jotka voi tunnistaa kahdesta korkeasta polyesterisesta valkoisesta kukasta hiuksiin kiinnitettynä. Ne kukat kulkevat koko päivän pitkin kaupunkia. Jossain siellä alla on mustat lakerikengät.
Luokat saattavat olla täynnä kuun loppuun mennessä, jos Baabushkalle on ostettu paluulippu lasten kanssa tarpeeksi aikaisin. Usein ei ole.
"Minä olen ihan kyllästynyt kaikkeen tähän työhön", Appi huokaa. Hän ajaa datsalta kaupunkiin levähtämään, Anoppi jää taakse. "En kertakaikkiaan kestä. Pyydän kaikkia naapureita keräämään luumuja ja omenoita. Eivät ne siltikään lopu".

Lokakuu

"Tuon teille 20kg omenoita, kolme laatikkoa luumuja ja kaksi muovipussillista vihanneksia", Appi soittaa. "Etkä tuo, ei meillä ole mitään mihin ne kaikki laittaa", Pohjoisen Vaimo vastaa. Appi voittaa Alkuasukasmiehelle, joka seuraavana päivänä ei muista kertoa Pohjoisen Vaimolle, että Appi soitti.
Viikonloppuna keittiössä on 20kg omenoita, kolme laatikkoa luumuja, ja kaksi muovipussillista vihanneksia.
Ystävätär kehuu miten kaunista on aina syksyllä. Ihan toista kuin kotimaassa. Niin on, Pohjoisen Vaimo vastaa.

Marraskuu

Kolareiden määrästä voi huomata että puolet kaupungista liukastelee menemään kesärenkailla. Appi jonottaa Pohjoisen Vaimon puolesta 8h jonossa renkaidenvaihtoon. Tuulilasinpesunestettä kuluu litroittain.
Ystävätär on tylsistynyt Moskovan pimeään ja kuraan. Hän kertoo miten hiukset eivät pidä tästä talvivedestä. "Se on niin huonolaatuista, mitähän ne aina sille tekevät. Hiukset vain tippuu päästä. Ja hilsettä tulee".

Joulukuu

Pohjoisen Vaimo laittaa lähes joka päivä joululauluja soimaan. Ei suomalaisia, sillä hän ei halua leikkiä hautajaisia. Lapset valittavat kun lunta ei kuulu. On löydetty suklaakalenteri mikä kestää kuun loppuun asti.
Alkuasukasmies tekee ensivuoden budjettia, ja kulkee edestakaisin valmiina räjähtämään jokainen sekunti. Kuun loppua kohden rähähdysalttius vaihtelee eriasteisena. Ihan lopussa, pommin sytytyslangasta on jo sammunut kipinä.
Pohjoisen Vaimo ripustaa jouluvalot paria viikkoa aikaisemmin kuin kukaan muu naapurustosta. Lapset odottavat lomaa joka päivä. Puolet luokasta ei ole koulussa jo pitkälle ennen loman alkua.

Kuun viimeisenä päivänä on leppoisa kutkutus vatsassa. Vuoden vaihtuminen tuo aina jotain uutta.
Sen oman vuodenkiertonsa.


С новым годом!!!


Ei kommentteja: