tiistai 19. tammikuuta 2016

The Police

Maanantai aamuna kello seitsemän eteläisen liikennepoliisin toimiston porttien takana on kalvavan hiljaista. Pakkanen herättelee Pohjoisen Vaimoa, vartalo tuntuu nälkäisen huteralle pitkän untuvatakin sisällä. Pari poliisia menee töihin, jättäen portissa roikkuvan munalukon osittain auki.
Seuraava loksauttaa sen kiinni.
"Mitäs hittoa sinä siellä sisällä teet, tämä on työntekijöiden sisäänkäynti", sanoo tyly ääni aidan sisäpuolelta tuijottaville silmille. Mies vastaa ystävällisesti vahvalla aksentilla. "Ihan vahingossa, enkä pääse enää pois".
"Hei, joko sieltä saa jonotusnumeroita?" Pohjoisen Vaimo kysyy mieheltä joka päästettiin takaisin ei-työläisten puolelle. "Ei saa, paikat on vielä kiinni. Me ollaan jonottamassa väärässä paikassa, kaikki on tuolla maantien puolella parkkiksella."

Parkkiksella Pohjoisen Vaimo saa paikan jonossa, ystävällisen aksenttimiehen perään. Tunti pakkasessa, nuorten miesten röökinhajun seassa. Jonon toinen nainen, joka on noussut karvanoppaisen ja vauhtiperäisen Toyotansa sisältä pinkit, pörröiset lämpösaappaat jalassaan, tuijottaa tiiviisti Pohjoisen Vaimoa. Ja imuttelee sätkäänsä.

On tasan kello kahdeksan, kun kaksi poliisia tulee aukaisemaan portin. Jono tiivistyy, hermopinteen voi tuntea ilmassa, mutta ihmeellisen kauniisti jätkät, Toyota- Muija ja Pohjoisen Vaimo marssivat laitoksen sisään. Passintarkastus. Ja sitten äimän käki. Täysin rauhallista, ystävällistä asiakaspalvelua terminaalin hoitajalta, joka ojentaa sen oikean jonotusnumeron Pohjoisen Vaimolle. Vuoroa pitää odottaa KYMMENEN minuuttia.

Luukulle numero seitsemän pitää kumartua todella alas nähdäkseen sisään. Mintunvihreä seinämaali halkeilee pistorasian vierestä huoneen takakulmassa. Viherkasvit ovat ihan liian yksinäisiä ja huonokuntoisia valtiolliseen toimistoon. Tummatukkainen täti tunkee toisella jalallaan roskakorin sisältöä tiiviimmäksi. "Oi sinä olet aloittanut jo työt, miten reipasta", hän huikkaa naiselle joka lukee Pohjoisen Vaimon papereita. "Kyllä sinun kelpaakin, olet meistä kaikkein nuorin!" Naurunremakkaa. Luukun takana istuva nainen räpläilee passia. "Tämä on niin ihana, saanko lupanne näyttää sitä muillekin?" Myöntävä vastaus.
"Katsokaa tyttöset miten Suomen passi on nykyään niin ihana, mitä lumihiutaleita!"

Katsastusta hoitava poliisi katsoo silmistä juuri sen sentin verran ohi. Hän tuskin huomaa autoakaan, mutta haluaa että se ajetaan telineen päälle nähdäkseen onko se oikeasti neliveto. Lisää leimoja. "Tiedättehän että teidän pitää vaihtaa rekisterikilvet, ne on liian huonossa kunnossa". Pohjoisen Vaimo tuijottaa kilpeä ihmeissään. Siinä on ehkä puolen sentin ruostuma yhdessä reunassa. Ehkä.

Juoksuaskelia ympäri laitoksen pihaa. Uudet kilvet voi tehdä viereisen kahvilan yläkerrassa, mikä onkin kätevästi maanantaisin kiinni. Ne voikin tehdä ainoastaan poliisilaitoksella. Oi mika SATTUMA. Ala-aulassa on nyt se sama laiskasilmäinen konstaapeli kentältä. Pohjoisen Vaimo kysyy häneltä ihan liian monta ja tyhmää kysymystä, huomaten sormuksen oikeassa nimettömässä. Miettii heittääkö konstaapeli tuon henkisen poissaolon takkinsa kanssa naulakkoon illalla, katsoo naistaan suoraan silmiin, eikä ohi. Lukee lapsille iltasadun.

Kolmen- tai neljän vaiheen jälkeen auto on onnellisesti rekisteröity Pohjoisen Vaimolle. Hän paukuttaa muovista rekisterilaatan pidikettä jäästä irti, kun Lada pysähtyy viereen. "Hei tyttö, tarvitsetko apua kiinnityksessä?". Hän maksaa pienestä työstä ihan huvikseen neljäsataa ruplaa ladamiehelle.  Askel on vain kevyt, ja kello kaksitoista. Ehtii vielä koululle.

------

Pohjoisen Vaimo kaivaa hansikaslokerosta Alkuasukasmiehen aurinkolasit. Ne on ihan täräyttävät, Police. Isoveli ja Pikkuveli höpöttää takapenkillä. Ollaan melkein päästy koulusta kotiin kun poliisi viittoo Pohjoisen Vaimon pysähtymään. Ikkunan aukaisu, lasit pois. "Terve", poliisi sanoo ja katsoo virnistellen suoraan silmiin. "Mitäs kuuluu, tyttönen?"
"Mitäs tässä, kotiin ajetaan..." Pohjoisen Vaimo vastaa hämmentyneen hiljaisesti. Poliisi jatkaa tiivistä, poikamaista tuijotusta,  kunnes huomaa pojat takapenkillä. "Saat lähteä, heippa!"
Lasit päähän, ikkuna kiinni. Mitäs helvettiä se oli, Pohjoisen Vaimo nieleskelee. Koittiko se iskeä?










Ei kommentteja: