lauantai 20. helmikuuta 2016

Lapsuuden loppu

Helmikuussa 2001 Kathmandussa, jossain aukealla Kumari Gharin tienoilla soi kannel. Nuori Nainen pistää masurkkaa menemään istuen patsaan laidalla. Kukaan ei varmasti kuule soittoa tööttäyksen yli, eikä ketään kiinnosta. Aurinko paistaa sopivan lämmittävästi, sillä voimalla millä on helppo totutella.

Ihan vasta kaupungissa on ollut ulkonaliikkumiskielto. Nuori Nainen ja hänen matkaseuransa, ex-poikaystävä ja suurkannel ovat tupsahtaneet paikalle juuri sen jälkeen. Tutun pariskunnan nainen kertoo istuneensa hotellihuoneessa kaksi viikkoa ja neuloneensa. Yöt eivät ole enää erityisen kylmiä, mutta tuovat Himalayan läheisyyden peiton alle.

Kaikkein pureutuvinta siinä helmikuussa ehkä on se kirpeyden ja pölyn yhdistelmä. Suurien katujen varsilla päivystävät poliisit pitkissä riveissä. Sotilaallinen ja hiljainen vaarantuntu mitä ei Pohjanmaan peltojen jälkeen yhtään ymmärrä, mutta aistii.

Nuori Nainen ja Ex, kiskovat päivittäin lassia alas tolkuttomat määrät, soittavat kitaraa ja kannelta. Samalla muut kaupunkiin eksyneet turistit näyttävät olevan loputtomalla tripillä. Kaksi suomalaista jätkää päättävät yhdistää trekkaamisen ja huumeet keskenään huonolla lopputuloksella. Myös lassi maito-jugurttijuomien yliannostus on koitua kohtaloksi. Nuori Nainen löytää itsensä hienosta sairaalasta englantia puhuvien lääkärien keskeltä kovassa punataudissa. Sen käytävällä huutaa shokissa saksalainen mies, jonka vaimo on vaipunut koomaan Everestillä. "Me harjoittelimme tätä varten kymmenen vuotta", hän itkee Nuorelle Naiselle. Niitä silmiä, hullunkipeänsärkyneitä, ei unohda.

Eräänä päivänä nettikahvilan ikkunoista tulvahtaa vesisade sisään. Pöly kaduilla virtaa kuohuina alas vieden lehmänpaskan mukanaan. Nuori nainen ja Ex lukevat postejaan loputtomien sähkökatkosten säestämänä. Ex sen sitten huomaa ensimmäisenä ja kertoo uutiset.

Siellä jossain kaukana, Nuoren Naisen lapsuus yhtäkkiä loppuu siihen että suomalaiset hiihtäjät on käyttäneet dopingia.

Hänen mieleensä ammutaan luoteina ne tuhannet harjoituskilometrit ihan liian yksitoikkoisessa maastossa. Verenmaku keuhkoissa piirimestaruuskisoissa. Jääsade kasvoilla alamäessä, piikeiksi ihon alle. Yhdet sukset joka matkaa ja keliä varten. Taukojen tulikuuma mehu polttamassa kurkkua.

Sinne muistikuvien väliin tunkeutuu japanilaisten turistien kehä hänen ympärillään Buddha Stupan portailla. "Pfinlandia!" he huutavat ja taputtavat käsiään, kameroiden heiluessa kauloilla. "Ooo, Pfinlandia, Zero corruption!!" Nuorta naista pyörryttää kaikki se suosio. Hiki otsalta tekee matkaansa niiden ikuisien portaiden koloihin asti.

Kuukausia myöhemmin Helsinki-Vantaalle laskeutuu kaikkien maailman kuuluisimpien suolistobakteereiden uuvuttama heiveröinen ja ohut Nuoren Naisen vartalo, mukanaan niin tarkasti kaikkea kritisoiva mieli. Puhtoisen ja siveellisen Aasian jälkeen nuo humalassaan kaatuilevat suomalaiset ovat juuri sitä, mitä saman vuoden helmikuu oli jo hänelle todistanut.
Älkää turhaan kannelta soittako, tai suksia jalkaan laittako.
Joissain vaiheessa se lapsuus kuitenkin loppuu.

Ja vuoden 2015 uutiskuvista näki tuo entinen Nuori Nainen, maanjäristyksen runteleman patsaan ja aukion, siellä jossain Kumari Ghatin tienoilla, missä kerran soi kantele.





keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Nainen ja helmikorvakoru

Kaksi päivää ja kaksi ostoskeskusta koluttuaan Pohjoisen Vaimo löytää 41 numeron korkokengät, joilla pysyy pystyssä, sekä voi ottaa askeleita. Se käykö väri yhteen mekon kanssa, ei ole enää tärkeää. Ennen ovensuuta hän piipahtaa vielä koruliikkeessä katsastamassa korvakorut. Mukaan tarttuvat todella säväyttävät. Kun ne laittaa päälle, voi viipymättä siirtyä hienostuneeseen, kevyen naurun täyttämään huoneeseen, missä naisilla on samettiset kädet ja miehillä korkeat silinterihatut.

Seuraavana päivänä, etsiessään Ozhegovin sanakirjaa kirjallisuuden tuntien avuksi, lähiostarista löytyy litistävät ja kuristavat sukkikset. Iltapäivällä hän poikkeaa kampaajalle, odottaessaan Pikkuveljen kanssa Isoaveljeä museoretkeltä. Pitkä ja tatuoitu mies saa tehtyä jättimäisillä lapiokäsillään Pohjoisen Vaimon hiuksiin oikeastaan hyvin juhlavan lopputuloksen. Peilistä katsoo nainen, jolla on hiukkasen liian tummat silmänaluset, rikkinäinen musta villatunika yhdistettynä halpisketjun toppahousuihin ja ilmavat, kiiltävät, kauniit hiukset. Sellaiset kiharat pompahtavat kevyesti tuulessa, kun amerikkalaisessa leffassa ihastunut nainen on lähestymässä kohdettaan.

Anoppi tulee lapsenlikaksi todella ajoissa, sillä Appi on lähtenyt kuskiksi. Hän on odottanut pitkään papereita mitkä odottavat keittiönpöydällä- netistä voi nykyään löytää kaikkien toisessa maailmansodassa kuolleiden venäläisten sotilaiden kuolintodistukset. Siinä on Apen isän nimi, syntymäaika, kuolinaika ja paikka. Miehen jota hän ei koskaan tavannut.
"Sinun hiuksethan ovat kuin Babushkalla, kun me menimme naimisiin!", Appi kehaisee. Pohjoisen Vaimo ehtii vielä juuri ja juuri manikyyriin. Anoppi jää päivystämään.

Kuka olisi arvannut että 300 ruplan manikyyrissä menee tunti. Nuori nainen maskin takana punastuu hieman todetessaan, että jos manikyyrissä käy säännöllisesti, siinä menee vähemmän aikaa. Lakkausta ei enää ehdi tehdä. Pohjoisen Vaimo ostaa alakerran kosmetiikkakaupasta  maskaran, ja laittautuu  kotona valmiiksi kymmenessä minuutissa. Taksikyyti. He saapuvat Alkuasukasmiehen kanssa täysin vastakkaisista suunnista kaupunkia juuri samalla minuutilla määränpäähän.

Pohjoisen Vaimo potkaisee jalastaan koiranpuremat talvisaappaat naulakon alle, kiipeää korkokenkiensä sisään. Alkuasukasmies ottaa häntä vyötäröltä kiinni, samalla kuiskaten korvaan "olet häikäisevä". He kävelevät yhdessä kulman ympäri. Edustusvaimo on juuri syntynyt.

-----------------------------

Kokkareilla Alkuasukasmies kättelee ihmisiä ympäriinsä, Edustusvaimon hymyillessä vieressä kauniisti. Nainen jonka nimi on Masha, kertoo kaipailevansa kevättä, nähdessään Edustusvaimon mekon. "Oh kun sinua on onnistanut", Masha kehaisee Alkuasukasmiehelle osoittaessaan suurieleisesti Edustusvaimoa.  Seurueen yksi miljonäärimiehistä harmittelee ettei ottanut omaansa  mukaan. Toinen heistä esittelee vaimonsa, jonka botoksisilla poskilla voi huomata pienen hyväksyvän hymynkareen, mikä ei tietenkään seuraa hänen silmiinsä asti.

Edustusvaimo syö hitaasti kuivia koktailpaloja, huuhdellen niitä alas erilaisilla mehuilla. Vasemman jalan korkkari on osoittautunut liian suureksi, mikä vaikeuttaa kävelyä, joten hän siirtyy paikasta toiseen verkkaisesti. Hän parkkeeraa itsensä Botoksivaimon ja pienen, pyöreän ja puheliaan naisen seuraan.  Puhelias nainen kertoo iloisesti nauraen erilaisista kommelluksistaan matkalaukkujen kanssa. Botoksivaimo pärpättää innolla mukana, sanoen aina oikeat sutkaukset oikeisiin kohtiin, kiskoen alas kuoharilaseja toisensa perään. Hänestä kiljuu kilometrejen päähän kaipuu takaisin Malediiveille kaltaistensa pariin.

Toisessa seurueessa Masha on siihen mennessä humaltunut jo ihan liikaa asemaansa nähden. Hän ottaa erään Venäjän suurimman valtiollisen yrityksen toimitusjohtajaa olasta, udellen miehen koulutustaustaa ja syytä miksi hän on päässyt asemaansa. Miljonäärimiehien ympäröimä toimistusjohtaja vastailee kysymyksiin helposti, vaivaantumatta. Hän on asemassaan ja työssään, "rakkaudesta alaan".  Alkuasukasmies saa napattua puheenvarresta kiinni, alkaen naputtaa toimitusjohtajaa häikäilemättömän suorilla kysymyksillä, liittyen yrityksen uuteen, paskamaiseen bisnespolitiikkaan.

Sitten ilta alkaakin olla paketissa. Alkuasukasmies kiskaisee alas vielä yhden persikkamehun ja he juttelevat hetken yhdessä erilaisista kaloista miehen kanssa, jolla on hauskat silmälasit. Kulman takana pukevat päällysvaatteita jo miljonäärimiehet Botoksivaimon ja Mashan kanssa. Edustusvaimo potkaisee korkkarit jalastaan, ja sujauttaa tilalle koiranpuremat talvisaappaat.

Alkuasukasmies johdattaa Pohjoisen Vaimon rakennuksesta ulos, pitäen tiukasti vyötäröltä. "Sinä olit illan kaunein nainen", hän kuiskaa.  Pohjoisen Vaimo kokeilee toista korvanlehteään. Siinä ei ole enää korua.





















lauantai 6. helmikuuta 2016

(oikeat vastaukset)

Pohjoisen Vaimo on hypännyt harmaan Nissanin kyytiin talon kulmalta. Yandexin taksi, jälleen kerran etuajassa.

Kuski: "Iltaa. Olette menossa tähän osoitteeseen?"
Pohjoisen Vaimo: "Tervehdys. Kyllä." Ottaa meikkilaulun esiin ja jatkaa meikkaamista.
Kuski: "Olin kertonut teille odottavani talon kulmalla."
Pohjoisen Vaimo: "Tiedän. Talossa on tosin monta kulmaa."
Kuski: "Mistä te olette oikein kotoisin? Oletteko kauan olleet Moskovassa?"
Pohjoisen Vaimo: "Suomesta. Noin kymmenen vuotta."
Kuski: "Ja puhutte Venäjää."
Pohjoisen Vaimo: "Eiköhän se ole aikakin." (millä kielellä tässä sitten puhutaan?) "Mistäs te sitten olette kotoisin?"
Kuski: "Dagestanista. Olen asunut Moskovassa vuodesta 1991. Tiedättekö missä Dagestan on?"
Pohjoisen Vaimo: "Enköhän minä sen suurin piirtein osaa kartalle laittaa." (ts. suomeksi "kyllä tiedän")
Kuski: "No tiedätte varmaan missä on Kaspian meri. Dagestan on sen rannalla."
Pohjoisen Vaimo: "Joo toki tiedän." (tässähän on vastattu jo, että sen pystytään sijoittamaan kartalle)

Pohjoisen Vaimon puhelin soi. Hän vastaa Alkuasukasmiehen kysymykseen englanniksi- "Kyllä. Soitellaan kun ollaan perillä". Laittaa puhelimen pois.

Kuski: "Kukas hän oli, oliko hän miehenne?"
Pohjoisen Vaimo: "Kyllä."
Kuski: "Miksi te puhuitte hänen kanssaan englantia?"
Pohjoisen Vaimo: "Se on vain paha tapa. Englanti on tutustumiskielemme, käytämme sitä vielä silloin tällöin." (mitä se teille kuuluu)
Kuski: "Ette kyllä oikein osaa englantia hyvin. Minä osaan oikein hyvin englantia, luin sitä koulussa yhteensä 8 vuotta. Kävin peruskoulun, lukion ja instituutin. Kaikki ulkomaalaiset asiakkaani aina ihailevat kuinka hyvin osaan englantia. Ei taksikuskit yleensä osaa englantia."
Pohjoisen Vaimo: "En erityisesti panostanut tuohon puheluun, kunhan laiskasti vastasin." (ihan mahtavaa, ai yhden lauseen perusteella voitte tuomita englannin huonoksi. Pitäisiköhän ihan piruukseen vaihtaa keskustelun kieli englanniksi?)

Kuski: "Onko teillä lapsia? Mitä te teette työksenne?"
Pohjoisen Vaimo: "Kyllä, kaksi lasta. Pidän heistä huolta, vien kouluun ja harrastuksiin."
Kuski: "Jos lapset ovat yli neljävuotiaita, pitäisi vaimonkin käydä jo töissä. Teidänkin ehdottomasti pitää tukea perheenne taloutta. Ehkä saisitte 50 000 ruplaa kuussa, ajatelkaa miten suuri apu se olisi teidän talouteenne, voisitte vaikka säästää uutta asuntoa varten. Jos on noin monta vuotta pois töistä, uramahdollisuudet alkavat kaventua."
Pohjoisen Vaimo: "Niin, ehkäpä." (mistä te tiedätte tarvitseeko perheen talous tukemista, tai onko sitä tuettu näiden vuosien aikana vaikka kotoa käsin. Ja kaiken lisäksi, kuinka voitte arvioida palkkaa tietämättä ammattia tai koulutusta, taikka sanoa yhtään mitään tuntemattoman ihmisen uramahdollisuuksista)
Kuski: "Onko lapset poikia vai tyttöjä?"
Pohjoisen Vaimo: "Kaksi poikaa."
Kuski: "No sittenhän olisi aika saada jo tytär, minne teidän lastenhankkimisenne oikein pysähtyi."
Pohjoisen Vaimo: "Ei minulla mitään sitä vastaan ole." (öh....tiedättekö miten yksityistä keskustelua tässä käydään?)
Kuski: "Mutta miehellänne on?"
Pohjoisen Vaimo: "Ei hänelläkään ole. Ehkäpä nyt vain ei ole juuri oikea hetki siihen." (tiedättekö miten huonosti heräilevä vastasyntynyt sopii näihin neliöihin missä elämme? Ehkä ette, meillä on varmasti täysin eri käsitykset tilasta ja sen tarpeesta keskenämme)

Pohjoisen Vaimo tarkistaa kellonajan. Enää ei ole mahdollista olla puolessa tunnissa perillä.

Kuski: "Venäläiset oikeasti rakastavat ulkomaalaisia. Olihan se sotakin, saksalaisiakin rakastavat. Ei heillä ole oikeastaan ketään vastaan yhtään mitään. Mutta jos jotkut pitää mainita, niin juutalaisia he vihaavat."
Pohjoisen Vaimo: "Ai ihanko totta?" (mitä hittoa??)
Kuski: "Kyllä näin on. Sitä ei ehkä suoraan huomaa, mutta kuunnelkaapas keskusteluja kunnolla. Ja ovathan juutalaiset johtaneet tätä maata niin paljon. Vuoden 1918 vallankumouksen aikainen hallitus oli täynnä juutalaisia. Ei heistä yksinkertaisesti pidetä. Ja Ukrainankin johtajat, nehän ovat kaikki juutalaisia. Kai te sen tiedätte?"
Pohjoisen Vaimo: "Ai?" (no ei ole kyllä tullut huomattua)
Kuski: "Onko miehenne puhtaasti venäläinen?"
Pohjoisen Vaimo: "Kyllä hän on venäläinen. Venäläiset vanhemmat..." (puhtaasti venäläinen... huh?)
Kuski: "No hän on varmaan joskus maininnut teille juutalaisista?"
Pohjoisen Vaimo: "No on varmaan joskus kertonut jonkun ihmisen olevan juutalainen."
Kuski: "Noniin, katsokaa nyt. Hän on siis maininnut. Huomaatteko, venäläiset vihaavat juutalaisia."
Pohjoisen Vaimo: "Totta puhuen tunnen täällä vain pari juutalaista, yksi vanhemman pojan opettajista on juutalainen." (ihan tosissanne väitätte että jonkun ihmisen uskonnon mainitseminen joskus, jossain keskustelussa, todistaa sen että mies vihaa juutalaisia? Eikös tuo ole nyt aika paksua)
Kuski: "Onhan niitä tietenkin taitavia ihmisiä, hyviä muusikkoja ja mainioita opettajia. Tietenkin. Monenlaisia ihmisiähän kaikissa on."
Pohjoisen Vaimo: "----" (tästä keskustelusta oli kyllä helppo päätellä, kuka vihaa juutalaisia. Eräs dagestanilainen taksikuski)

Ajantarkistus. Ei taida tulla niin paha myöhästyminen.

Kuski: "Täällä on niin paljon ulkomaalaisia. Minä tulen kaikkien kanssa niin hyvin toimeen. Kerran tapasin yhden ranskalaisen naisen metrossa. Meillä oli ihan selvästi meneillään jotakin. Katseltiin ja viriteltiin. Sain hänet kiinni metroasemalla. Hän ei puhunut yhtään englantia. Voitteko kuvitella! Sellaisia ne ranskalaiset ovat. Eivät puhu englantia. En minä puhu ranskaa. Ei siitä sitten voinut tullakaan mitään kun emme ymmärtäneet toisiamme."
Pohjoisen Vaimo: "Se on kyllä totta, ei ranskalaiset oikein tykkää puhua englantia." (vai sillä lailla. Tätä infoa ei kannattanut antaa kyllä eteenpäin)

Kuski: "Minulla on kolme lasta, iältään 3-7 vuotiaita. On tyttö ja kaksi poikaa."
Pohjoisen Vaimo: "Hienoa. Ja vaimonne asuu Moskovassa?" (... no voi ei. Sitten on varmaan vaimokin olemassa)
Kuski: "Kyllä vaimo asuu Moskovassa. Hän on vielä kotona lasten kanssa."
Pohjoisen Vaimo: "Hyvä juttu." (ja mitä se pitkä selitys niistä ulkomaalaisista, ranskalaisesta naisesta metrossa... vaimoparka. Ette taida olla ihan luotettavin aviomies)

Päämäärässä. Pohjoisen Vaimo maksaa.

Kuski: "Hyvää illanjatkoa, kiitos ja näkemiin."
Pohjoisen Vaimo: "Näkemiin." ( huh, vihdoinkin perillä!! )