lauantai 20. helmikuuta 2016

Lapsuuden loppu

Helmikuussa 2001 Kathmandussa, jossain aukealla Kumari Gharin tienoilla soi kannel. Nuori Nainen pistää masurkkaa menemään istuen patsaan laidalla. Kukaan ei varmasti kuule soittoa tööttäyksen yli, eikä ketään kiinnosta. Aurinko paistaa sopivan lämmittävästi, sillä voimalla millä on helppo totutella.

Ihan vasta kaupungissa on ollut ulkonaliikkumiskielto. Nuori Nainen ja hänen matkaseuransa, ex-poikaystävä ja suurkannel ovat tupsahtaneet paikalle juuri sen jälkeen. Tutun pariskunnan nainen kertoo istuneensa hotellihuoneessa kaksi viikkoa ja neuloneensa. Yöt eivät ole enää erityisen kylmiä, mutta tuovat Himalayan läheisyyden peiton alle.

Kaikkein pureutuvinta siinä helmikuussa ehkä on se kirpeyden ja pölyn yhdistelmä. Suurien katujen varsilla päivystävät poliisit pitkissä riveissä. Sotilaallinen ja hiljainen vaarantuntu mitä ei Pohjanmaan peltojen jälkeen yhtään ymmärrä, mutta aistii.

Nuori Nainen ja Ex, kiskovat päivittäin lassia alas tolkuttomat määrät, soittavat kitaraa ja kannelta. Samalla muut kaupunkiin eksyneet turistit näyttävät olevan loputtomalla tripillä. Kaksi suomalaista jätkää päättävät yhdistää trekkaamisen ja huumeet keskenään huonolla lopputuloksella. Myös lassi maito-jugurttijuomien yliannostus on koitua kohtaloksi. Nuori Nainen löytää itsensä hienosta sairaalasta englantia puhuvien lääkärien keskeltä kovassa punataudissa. Sen käytävällä huutaa shokissa saksalainen mies, jonka vaimo on vaipunut koomaan Everestillä. "Me harjoittelimme tätä varten kymmenen vuotta", hän itkee Nuorelle Naiselle. Niitä silmiä, hullunkipeänsärkyneitä, ei unohda.

Eräänä päivänä nettikahvilan ikkunoista tulvahtaa vesisade sisään. Pöly kaduilla virtaa kuohuina alas vieden lehmänpaskan mukanaan. Nuori nainen ja Ex lukevat postejaan loputtomien sähkökatkosten säestämänä. Ex sen sitten huomaa ensimmäisenä ja kertoo uutiset.

Siellä jossain kaukana, Nuoren Naisen lapsuus yhtäkkiä loppuu siihen että suomalaiset hiihtäjät on käyttäneet dopingia.

Hänen mieleensä ammutaan luoteina ne tuhannet harjoituskilometrit ihan liian yksitoikkoisessa maastossa. Verenmaku keuhkoissa piirimestaruuskisoissa. Jääsade kasvoilla alamäessä, piikeiksi ihon alle. Yhdet sukset joka matkaa ja keliä varten. Taukojen tulikuuma mehu polttamassa kurkkua.

Sinne muistikuvien väliin tunkeutuu japanilaisten turistien kehä hänen ympärillään Buddha Stupan portailla. "Pfinlandia!" he huutavat ja taputtavat käsiään, kameroiden heiluessa kauloilla. "Ooo, Pfinlandia, Zero corruption!!" Nuorta naista pyörryttää kaikki se suosio. Hiki otsalta tekee matkaansa niiden ikuisien portaiden koloihin asti.

Kuukausia myöhemmin Helsinki-Vantaalle laskeutuu kaikkien maailman kuuluisimpien suolistobakteereiden uuvuttama heiveröinen ja ohut Nuoren Naisen vartalo, mukanaan niin tarkasti kaikkea kritisoiva mieli. Puhtoisen ja siveellisen Aasian jälkeen nuo humalassaan kaatuilevat suomalaiset ovat juuri sitä, mitä saman vuoden helmikuu oli jo hänelle todistanut.
Älkää turhaan kannelta soittako, tai suksia jalkaan laittako.
Joissain vaiheessa se lapsuus kuitenkin loppuu.

Ja vuoden 2015 uutiskuvista näki tuo entinen Nuori Nainen, maanjäristyksen runteleman patsaan ja aukion, siellä jossain Kumari Ghatin tienoilla, missä kerran soi kantele.





2 kommenttia:

brightoneagle kirjoitti...

Löysin juuri blogisi ja luin heti kättelyssä useamman postauksesi. Siis aivan mahtavia tekstejä! Kiitos :)

Noppuli kirjoitti...

Oh kiitos paljon!! :)
Tämä on tällainen "rakkaudesta kirjoittamiseen" -blogi. Tervetuloa toistekin lukemaan!