torstai 17. maaliskuuta 2016

Hetkiä naisten kanssa

3.Eteinen

On ainoastaan yksi perheen ulkopuolinen ihminen, jolle pieni taapero Isoveli erehtyi joskus sanomaan "papa". Tuo portaikkoa vahtinut juoppo eläkeläismies ehkä olikin jonkun isä, vaikkei muistuttanut lainkaan Isoveljen papaa. Hän soitteli joskus kännissä ovipuhelimeen viikonloppuiltaisin, muuten näin vuosia myöhemmin voisi todeta hänen olleen täysin rakastettava, harmiton heppu. Kyllä, ikää oli jo varmasti riittämiin, ja kaulalla kasvoi jotain suurta sinne kuulumatonta. Niin ja viina maistui. Mutta vaikea silti sanoa miksi hän hävisi.

Väliin jäi ihana tyhjyys ja hiljaisuus. Pohjoisen Vaimo kipaisi kevyesti ulko-ovelta hissille, ilman kyttääviä silmiä. Isoveli käveli myös reippaammin, koska kaikki ylimääräinen draama oli loppunut eteisaulasta. Yleensä siellä oli istunut joku juoppo paikattavana tai vähintäänkin kissa ruokailemassa. Pari siitä seuraavaa kuukautta siellä kuului vain askelia, ja satunnaisia heippoja naapureille. Portaikko oli ilmava ja kipakka. Ajatus ehti kulkea nurkasta nurkkaan. Hissin painallus. Odotus. Inspiraatio.

Sitten joku taloneuvostosta sai parhaan idean ja löysi Akan. Sopivasti kyyryssä olevan ja kenen tahansa taskuun mahtuvan vanhan naisen, joka on varmasti marinoinut perkeleellistä personaansa vuosikymmenien onnettomassa avioliitossa Venäjän paskimman aviomiehen kanssa. Vaihtoehtoisia näkökulmia on useita ja niillä voi leikkiä pitääkseen omaa mielenterveyttään valoisalla puolella, erityisesti jos vahingossa erehtyy ajattelemaan Akkaa.

Muistot ovat hieman tahmeita, mutta näin positiivisella meiningillä voisi sanoa että ensimmäinen viikko meni mainiosti. Taidettiin tervehtiä puolin ja toisin. Seuraava pari vuotta meni kuunnellessa joka ikinen päivä järjetöntä älämölöä pienestä kopperosta, kun Pohjoisen Vaimo ilmestyi poikueineen eteisaulaan. "Venäjällä puhutaan venäjää!! Amerikkalaiset on paholaisesta! Te sairaat koirat! Lehmä!" (sylkemistä perään, nyrkkien puimista, hissin ovien takomista nyrkeillä)
Älämölö yleensä vaikeni Alkuasukasmiehen ollessa seurassa. Silloin puhuttiinkin venäjää.

Nopeasti päätellen saattaisi ajatella että Akka on rasisti. Onhan se mahdollista. Akka tosin huutaa yläkerran Aikuiselle Poikamiehelle säännöllisesti "Obaman kätyri! Amerikkalainen vakooja!" ja sylkee reippaasti päälle. Ja tuo Aikuinen Poikamies on yksi venäläisimmistä miehistä mitä Pohjoisen Vaimo tuntee. Yksi erityinen hissimatka tuon Poikamiehen kanssa alkoi kerran miehen pistäessä päänsä vielä hissistä ulos, huutaen samalla täysillä Akalle "pää kiinni tai kerron Obamalle!"

Jossain vaiheessa osa asukkaista sai tehtyä virallisen valituksen ja Akka hävisi puoleksi vuodeksi. Olikin nimittäin niin, että Akka huutaa yleensä kaikille, joilla on joko lapsia taikka koiria. Huonompi tsäkä, sillä useimmilla tässä portaikossa on joko- tai. Sadussa ei ole onnellista loppua, sillä Akka otettiin sitten takaisin- kukapa ei tarvitsisi päivittäistä annostaan epämotivointia.

Viimekertaisen täysikuun aikaan Pohjoisen Vaimo raahasi kolmea kauppakassia hissiin, jossa oli jo kasikerroksen sivistynyt baabushka. Hän oli kuulemma viettänyt kymmenisen minuuttia vaihteikasta keskustelua Akan kanssa aiheesta, tarvitseeko portaikon asukasvastaavaa kutsua paikalle, jotta hän ottaisi yhteyttä Obamaan. Asukasvastaavan tulisi tehdä jotain Obamalle. Mitä Obamalle kuuluisi tehdä, jäi hieman hämäräksi. Sivistynyt baabushka huokaili. "Onhan se nyt selvää että "Akka" ei ole terve. Mutta mitä me voimme asialle tehdä? Kyllä jokainen tarvitsee kuuntelijan."

Sympatiat kasikerrokseen erityisestä ymmärtämisestä. Nykyään Pohjoisen Vaimo jättää aktiivisesti kuuntelematta ja puhuu poikasten kanssa hyvin kovalla äänellä suomea. Hissi paukkuu, televisio huutaa yhdessä Akan kanssa, ja sylki lentää.
Kaikkia naisia ei elämässään voi valita, eikä hetkiä heidän kanssaan. Akan kanssa kaikki hetket voisi pyyhkiä unholaan.








Ei kommentteja: